keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kirja-arvio: Jumalasta juopuneet. Islamin mystiikan käsikirja

Olin jo joitakin vuosia sitten päättänyt lukea tämän kirjan, mutta jostakin syystä se oli aina vain jäänyt. Todennäköisesti syynä oli kiire, sillä tämän kirjan lukeminen vaatii aikaa, jotta se pääsisi kunnolla oikeuksiinsa. Nyt sitten sain sen luettua iltalukemisena ennen nukkumaanmenoa ja päiväuniaikaan.

Minulla oli joitakin ennakkoajatuksia tämän kirjan suhteen. Olin käsittänyt, ettei islamissa suosita ajatusta johonkin "tilaan" vaipumisesta keinona päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Olin nähnyt aikaisemmin kuvia tanssivista dervisseistä ja he näyttivät olevan jonkinlaisessa transsitilassa. "Mitä tekemistä tällä on islamin kanssa?", ajattelin. Minulle tuli siis tarpeeseen tietää paremmin, mistä suufilaisuudessa oikeasti onkaan kyse.

Suufilaisuus syntyi liikkeenä 700-luvun loppupuolella ja on hyvin laaja ilmiö ja käsittää elämänalueita, jotka eivät kuulu mystiikan piiriin. Sillä on eri aikoina ollut lähinnä kolmenlaisia ilmenemismuotoja, jotka ovat myös sekoittuneet toisiinsa. Suufilaisuuteen on tullut myös vaikutteita muista uskonnoista, kun buddhalaisuudesta ja animismista. Osa vaikutteista on ollut pidempiaikaisia ja osa hävinnyt ajan kuluessa pois suufilaisuuden keskeisestä ytimestä.

Hämeen-Anttilan mukaan suufilaisuus on oikeastaan vain Jumalan sanan selitystä. Jatkuva hengellinen harjoitus saa mystikon elämään Jumalan yhteydessä ilman, niin että jokainen hänen hengenvetonsakin on Jumalan ylistämistä ja hänen verensä suonissa kiertäessään toistaa Jumalan nimeä. Lopulta ihminen elää jatkuvassa rukouksen tilassa.

Varsinaista suufilaisuutta edelsi islamilaisessa maailmassa askeettinen liike, josta jäi suufilaisuuteen erinäisiä jälkiä, kuten köyhyyden kunnioittaminen. Itse askeesiin suufilaiset suhtautuvat epäluuloisesti, sillä liiallinen hyvän halveksunta voi kääntyä Jumalan armon halveksunnaksi. Mutta siinä missä sunnalaiset korostavat tämänpuoleista hurskautta, suufilaisille tärkeämpää on tuonpuoleisen ja Jumalan mietiskely.

Hämeen-Anttila kirjoittaa, että suufilaisuuden mukaan Jumala on läsnä erityisesti kauneudessa, ja siksi kauneus ja kaikki luonnossa esiintyvät kauniit asiat ovat lähellä Jumalaa. Samasta syystä suufit ovat aina käsittäneet runouden ja musiikin itselleen läheisiksi ilmiöiksi, sillä Jumala näyttäytyy ihmiselle myös taiteiden kauneudessa. Sen sijaan suufilaisuuteen yleisesti liitetty ekstaattinen tanssi on monien suufioppineiden tuomitsema tai ainakin paheksuma ilmiö varsinkin järjestäytyneessä muodossa, eikä sitä ole esiintynyt läheskään kaikissa suufilaisuuden muodoissa.

Kirjassa Hämeen-Anttila käy myös perusteellisesti läpi suufilaisuuden historian klassisesta suufilaisuudesta ja koulukuntien syntymisestä aina suufiveljeskuntien syntyyn. Teoksessa on niin ikään neljän suufilaisuudessa varsin eri tavoin vaikuttaneen henkilön elämäntarinat.

Kaiken kaikkiaan kirja sisältää niin paljon yksityiskohtaista tietoa, että ainakin minulle olisi tarpeen lukea se useampaan kertaan läpi ennen kuin keskeiset termit, tärkeimmät henkilöt, merkittävät vuosiluvut ja lukuisat yksityiskohdat sisäistyvät mielessä. Hämeen-Anttilan ilmeinen perehtyneisyys asiaan ei kuitenkaan estä häntä kirjoittamasta tavalla, jolla suufilaisuuteen ennestään perehtymätönkin saa tiiviin ja selkeän katsauksen tästä kiehtovasta islamin suuntauksesta. Kiinnostus suufilaisuutta kohtaan on ollu viime vuosikymmeninä nousussa erityisesti Saharan eteläpuolisessä Afrikassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa, vaikkakin monin paikoin se on etääntynyt kauas alkuperäisistä muodoista ja opeista ja saanut melko tavalla pinnallisemmin asiaan perehtyneen kannattajakunnan.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Jumalasta juopuneet. Islamin mystiikan käsikirja.
ISBN 952-9842-61-9
Basam Books 2002
Sidottu, 317 sivua
Kirjastoluokka: 29.7

1 kommentti:

  1. Tämä on aivan ihana kirja ja kuten sanoit, kannattaa todella kahlata läpi useamman kerran, jotta termistö aukeaa :-)

    Suufilaiset tekstit ja tavat ovat avanneet kaltaiselleni kaikista uskonnoista inspiroituvaa hindua universaalilla tavalla. Ne tuovat islamilaiset opit ja tavat lähelle, ymmärrettäväksi. Harras suufilaisittain ajatteleva muslimi tuntee yhteenkuuluvuutta koko maailman kanssa ja kaltaiseni hindu saa häneen helposti uskon kontaktin. Suufilaisuutta vastustavatkin kiivaimmin usein ne muslimit, jotka tiukimmin tahtovat jakaa ihmiskunnan "meihin" ja "muihin" sillä periaatteella että muita saa vaikka vahingoittaa. Haluan uskoa että oikea islam on sanansa mukaisesti rauhaa, ja sitä löydän suufiteksteistä :-)

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...