tiistai 22. joulukuuta 2009

Taiteilijaelämää

Kirjoja, blogeja ja lehtiä lukiessa ja televisiota katsellessa olen silloin tällöin törmännyt nuoriin kirjoittajiin, jotka haaveilevat kirjailijaksi ryhtymisestä. Kenties osa heistä onkin jo kirjoittanut jotakin "pöytälaatikkoon" omaksi iloksi tai julkaissut jotakin omakustanteisesti. Lukemani mukaan kustantamot saavat vuosittain valtavan määrän materiaalia tuntemattomilta kirjailijanaluilta - jopa siinä määrin, ettei läheskään kaikkea ole mahdollista käydä läpi. Silti uusia yrittäjiä riittää jatkuvasti.

Olen pannut nuo henkilöt merkille, sillä itselläni on ollut samanlaisia haaveita - ja ehkä on jonkinasteisesti vieläkin. Rakastan lukemista ja kirjoittamista. Yhteen aikaan haaveilin toimittajan urasta, kunnes tajusin että hioisin tekstejäni todennäköisesti niin kauan, että lehti ehtisi mennä painoon ennen artikkelini tai reportaasini valmistumista. Ei sillä ettenkö osaisi pysyä annetuissa aikatauluissa; en vain mielelläni julkaise mitään mikä mielestäni on vielä keskeneräistä.

Siispä miksei ryhtyä kirjailijaksi, jolla on toimittajan viikoittaisen puristuksen sijaan deadline vain kerran tai kahdesti vuodessa? Kuulostaa houkuttelevalta ja ihanteelliselta ihmiselle, jonka pää pursuaa ideoita jotka vain odottavat paperille (tai nykyään yhä useammin tietokoneen ruudulle) järjestämistä. Sellainen ura sopii ihmiselle, joka kestää olla yksin ajatustensa kanssa, sillä kirjoittaminen on yleensä varsin yksinäistä puuhaa. Ja mikä on tärkeää muistaa: täysipäiväinen kirjoittaminen käy henkilölle, jolla on edellämainittujen ominaisuuksien lisäksi kyky sietää taloudellista epävarmuutta.

Viimeistään tässä vaiheessa ajatusketjuani joudun antamaan periksi. Voisin vielä ajatella olevani osa-aikainen kirjailija, jolla olisi kirjoittamisen ohella jokin säännöllisiä tuloja antava toinen työ. Mutta ajatus siitä, että koko vuoden tuloni olisivat kiinni yhdestä ainoasta kirjasta, olisi minun mielenrauhalleni liikaa. Menettäisin sen vuoksi luultavasti niin monet hyvin nukutut yöunet, etten loppujen lopuksi taitaisi saada paljonkaan tekstiä kasaan. Silti monet jo nimeä saaneet kirjailijat pystyvät elämään tuollaisen paineen kanssa vuodesta toiseen ja he kenties jopa nauttivat siitä. Kirjoittaminen on heille kutsumus. Samoin tekevät monet muut taiteilijat, kuten kuvanveistäjät ja maalarit.

Toivottavasti kokopäiväisiksi kirjailijoiksi tai muiksi vastaaviksi kulttuurin ja taiteen alan toimijoiksi haluavilla ja sellaisiksi päätyvillä on paremmat hermot kuin minulla. Itse taidan ryhtyä kirjastonhoitajaksi. Sen kun on jonkin tutkimuksen mukaan todettu olevan vähiten stressaava ammatti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...