perjantai 8. tammikuuta 2010

Kirja-arvio: Me olemme Iran

Iranin hallituksen alettua sensuroida ja lakkauttaa kansallisia sanoma- ja aikakauslehtiä varsinkin vuodesta 1995 lähtien ovat monet toimittajat ja muut toimijat ryhtyneet kirjoittamaan tuntojaan ja kommenttejaan lehtien sijasta internetiin. Joidenkin arvioiden mukaan Iranissa on huomattavasti enemmän rekisteröityjä sähköpostiosoitteita kuin sen naapurimaissa ja kiinnostus internetiä kohtaan on erittäin suurta. Vielä toistaiseksi Iranin valtio on ollut kansalaisiaan hitaampi tietotekniikan omaksumisessa, joten varsinkin nimettöminä kirjoittaneet ovat voineet ilmaista internetissä mielipiteitään lähes vapaasti.

Kirjassaan Me olemme Iran Alavi on tutkinut Iranin suosituimpia persiankielisiä blogisivustoja, joita pitävät niin keksityt nimimerkit kuin omalla nimellään kirjoittavat henkilöt. Kirjassa käsiteltyjä aihealueita ovat Iranin harjoittama politiikka, sodat ja levottomuudet, naisia koskevat kysymykset (erityisesti hunnuttautuminen ja muu pukeutuminen), nuorisokulttuuri ja Irania koskeva uutisointi. Ja koska kyse on Iranista, jossa pääosa muslimeista on shiialaisia, käsitellään kirjassa myös heitä koskevia teemoja. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi Nobelin rauhan palkinnon saaneesta iranilaisesta naiskirjailijasta, joka ei saanut Iranin valtiolta mitään julkista huomionosoitusta. Sen sijaan blogeissa hänen saavutustaan arvostettiin ja hän sai kunniavastaanoton lentokentällä. Vastaanotto oli järjestetty blogeissa esitettyjen kutsujen avulla.

Blogienpitäjillä ei siis välttämättä ole kovin suurta valtaa suoraan kansalliseen päätöksentekoon, joten heidän toimintansa jää enemmänkin keskusteluasteelle. Iranilaisille blogin pito näyttäisi olevan ennen muuta tapa ilmaista pinnan alla piileviä tunteita, olla yhteydessä toisiin ihmisiin, koota nimiä erinäisiin adresseihin ja vetoomuksiin ja luoda omaa vaihtoehtokulttuuria. Alavi huomauttaa, etteivät blogit edusta poikkileikkausta Iranin yhteiskunnasta: blogeja voivat pitää vain sellaiset ihmiset, joilla on käytössään internetyhteys ja blogin perustamiseen ja ylläpitämiseen tarvittava tietotaito.

Mielenkiintoinen huomio kirjassa on se, että mitä kielletympää jokin asia Iranissa virallisesti on, sitä todennäköisemmin sen asian ajamiseksi on perustettu blogi. Esimerkiksi Iranin hallituksen kieltämät länsimaiset ilmiöt, kuten ystävänpäivän vietto, jalkapallotähdet (esim. David Beckham) ja laulajat (esim. Celine Dion), ovat saaneet internetiin omat iranilaiset kannattajasivustonsa. Me olemme Iran-kirjassa on monia mielenkiintoisia teemoja, joiden kautta tavallisten iranilaisten arjesta saa uudenlaisen kuvan. Itse koin kirjan politiikkaa ja sotia koskevat luvut pitkiksi ja raskassoutuisiksikin (politiikka ei ole lempiaiheitani), mutta niiden jälkeen kirjassa on mielenkiintoisempia aihepiirejä.

Tekniset tiedot:
Alavi, Nasrin: Me olemme Iran
Suomentaja: Sari Kumpulainen
ISBN: 978-952-5524-36-9
Kustannusosakeyhtiö Avain 2007
Nidottu, 416 s.
Kirjastoluokka: 32.2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...