perjantai 29. tammikuuta 2010

Lupa olla heikko


Pahoittelen aluksi tekstin asettelua. Pitkästä yrityksestä huolimatta en saanut kappalejakoa näkymään halutulla tavalla. Mennään kuitenkin sitten itse asiaan.

Tulen lukeneeksi lehdistä aina silloin tällöin juttuja ihmisistä, jotka ovat vuosikausien kuluttavan työnteon tai muiden velvollisuuksien jälkeen joutuneet suoranaiseen sairastelukierteeseen. Elämä on saanut silloin nopeasti uudenlaisen suunnan, joko vapaaehtoisesti tai pakon kanssa.

Kun kiireisin elämänvaihe on menossa, sitä jotenkin vain jaksaa. Adrenaliini pitää kehon ja mielen jotenkuten toimintakunnossa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, ehkä vuosiakin. Ihminen toimii silloin kuin automaattiohjauksella, ei huomaa omia fyysisiä rajojaan ja voi luulla itseään korvaamattomaksi. Jotkut työnantajat käyttävät tämän ihmistyypin ominaisuuksia hyväkseen ja antavat lisää työtehtäviä tehtäväksi sen sijaan, että kehottaisivat hieman löysäämään tahtia. Sekös lisää työntekijän korvaamattomuuden tunnetta entisestään. "Miten muut pärjäisivätkään ilman minua? Teenpä vielä tuonkin asian valmiiksi, niin se tulee ainakin tehtyä oikein ja ajoissa."
Sitten jossakin vaiheessa tulee hetki, kun on aika hellittää. Jos sitä ei ymmärrä tehdä itse ajoissa, ihminen yksinkertaisesti jossakin vaiheessa voi vain romahtaa. Jotkut eivät usko ennen kuin ovat saaneet ensimmäisen tai toisen sydänkohtauksen. Toisille elämäntahdin hidastaminen käy lempeämmällä tavalla.
Omalla kohdallani oli kaikeksi onneksi käytössä se lempeämpi tapa, Jumalalle siitä kiitos. Olin ehtinyt kuluttaa itseäni jo melko tavalla suhteellisen lyhyen työurani aikana, kunnes ulkopuolelta tuli asioita ravisuttava muutos. Sen seurauksena siirryin henkisesti ja fyysisesti kuluttavasta työpaikasta vastaaviin tehtäviin toiseen työpaikkaan, mutta työskentely tapahtuikin aivan erilaisessa ilmapiirissä. Se oli eräänlainen lempeä lasku aikaan, jolloin jäin kotiin hoitamaan lastamme.
Luin jostakin, että elämäntahdin hidastaminen antaa aikaa pyhän ajattelemiselle ja ymmärtämiselle. Allekirjoitan tuon väitteen täysin; omalla kohdallani ainakin se pitää paikkansa. Kun kiire kaikkoaa jonnekin kauemmaksi, on mahdollisuus ajatella asioita toisesta näkökulmasta. Huomaa, että hyvin ne asiat yleensä sujuvat, vaikkei koko ajan pingotakaan. Kaikkea ei tarvitse osata tai jaksaa tehdä juuri nyt. On lupa olla välillä myös heikko. Samaan aikaan herää kunnioitus kaiken luonutta ja kaikkitietävää Jumalaa kohtaan, joka viisaudessaan antoi minulle tämän mahdollisuuden herätä ikään kuin uudelleen. Tämän ajan haluan muistaa ja sen opit sisäistää, jotta ymmärrän tehdä jotakin toisin, kun joskus mahdollisesti palaan työelämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...