torstai 7. tammikuuta 2010

Omavaraistaloudessa

Luin hiljattain Kodin Kuvalehdestä jutun alunperin saksalaisesta miehestä, joka oli asettunut asumaan aivan itäisimmän Suomen kolkkaan joitakin vuosia sitten. Hän eli käytännössä omavaraistaloudessa omassa pienessä mökissään luonnon keskellä. Rahaa hän kulutti keskimäärin vain 50 euroa vuodessa sellaisiin palveluihin ja tarvikkeisiin, joita hän ei pystynyt itse tuottamaan - lähinnä lääkkeisiin ja lääkärikuluihin. Ruoan mies keräsi luonnosta tai kasvatti sen omalla kasvimaallaan. Mies kertoi olevansa mieluummin köyhä ja onnellinen kuin rikas ja riippuvainen. Luulen hänen olevan materiaalisesti ajatellen köyhä, mutta henkisesti keskivertoa huomattavasti rikkaampi.

Mies löysi itselleen samanhenkisen naisen, josta tuli hänen vaimonsa ja nyt heillä on kaksi lasta. Rahaa kuluu todennäköisesti jonkin verran aikaisempaa enemmän, kun perheessä on enemmän jäseniä, mutta samanlainen elämäntapa ja yhtä ekologiset elämänarvot ovat vallalla edelleen. Perheellä on internetyhteys ja radio ja lapset käyvät paikallista kyläkoulua. Perheen äiti toimii käsityöopettajana kansalaisopistolla opettaen esimerkiksi pajukorien punontaa. Perheellä oli jossakin vaiheessa myös lampaita, joista he saivat lihaa ja villaa vaatteiden ja muiden tekstiilien tekoon, mutta lopulta he luopuivat niistä. Liikkumista varten talon pihalla on polkupyöriä.

Tunnen kunnioitusta tällaisten ihmisten tekemiä valintoja kohtaan. Pidin lukemaani artikkelia hyvin kiehtovana, sillä olen koko ikäni ollut kiinnostunut tietynlaisesta minimalismista, ylellisyyden välttämisestä ja jopa asketismista. Tunnen sellaisen itselleni paljon läheisemmäksi ja tavoittelemisen arvoisemmaksi kuin kullan ja kimalluksen, kaikenlaisen loppujen lopuksi hyvin turhan krumeluurin. Tiedän, ettei edellä kuvattu perhe ole ainoita näin ekologisesti eläviä Suomessa, sillä olen kuullut myös muutamista ekoyhteisöistä. Harvinaista tuollainen elämäntapa kuitenkin on enkä itse esimerkiksi usko, että pystyisin sellaiseen.

Minun olisi vaikea kuvitella arkea esimerkiksi ilman sisävessaa tai automaattipyykinpesukonetta (kyllä vain, olen jossakin elämäni vaiheessa käyttänyt myös pulsaattoripesukonetta ja voi sitä työn määrää). Onneksi islam ei sellaista edes vaadi, vaan voimme elää normaalia elämää, kunhan otamme luonnon ja muut kanssaeläjät asianmukaisesti huomioon. Kuitenkin tuollaiset artikkelit lehdissä saavat ainakin minut miettimään, mitä kaikkea tulee helposti haalittua sitä sen kummemmin edes miettimättä, "kun kaikilla muillakin on". Entä kaikki ne maailman ihmiset, joiden perustarpeetkaan eivät tule täytetyiksi? Jossakin mielessä esimerkiksi aavikon asukkailla tuntuu olevan enemmän rikkauksia kuin keskivertolänsimaalaisella. Heillä on kykyä keskittyä olennaiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...