maanantai 18. tammikuuta 2010

Suurten kysymysten äärellä

Olen aina tuntenut olevani hieman kehno ilmaisemaan ja perustelemaan mielipiteitäni, ainakin jos se on pitänyt tehdä julkisesti. Viime päivinä olen miettinyt jonkin verran syitä tällaiselle käyttäytymiselle ja tullut siihen tulokseen, että minut on ilmeisesti kasvatettu tietoisesti tai tiedostamatta olemaan mahdollisimman diplomaattinen. Todennäköisesti melko lailla tiedostamatta, sillä vanhempani eivät ole mitenkään erityisen vahvoja persoonallisuuksia. He eivät ole niin kutsuttuja "aatteen miehiä ja naisia". Heillä ei tunnu olevan kovinkaan vahvoja mielipiteitä useimmista asioista ja heidän mielipiteensä ovat suhteellisen helposti muokattavissa. Tällaisen mielikuvan olen saanut ja sen vaikutuspiirissä kasvanut.

Olen miettinyt, miten se on vaikuttanut oman persoonani kehittymiseen. Luullakseni ainakin sillä tavoin, että olen oppinut ottamaan toisten ihmisten tunteet ja tarpeet huomioon, toisin sanoen olemaan sopeutuvainen. En halua loukata ihmisiä. Tiettyyn rajaan asti se on hyvä asia. Omien mielipiteiden ja tahdon kehittymisen kannalta sellainen voi kuitenkin olla haitallista. Olen huomannut toimivani niin, että pyrin olemaan mahdollisimman "valistunut": lukemaan paljon eri aihepiireistä ja olemaan perillä asioista. Pyrin muodostamaan mielipiteeni faktatietojen perusteella ja huomioimaan eri osapuolten näkökulmia. Se on tuntunut kaikkein varmimmalta.

Tätä taustaa vasten ei liene ihme, että akateemisessa maailmassa ollessani tunsin olevani kulunutta vertausta käyttäen kuin kala vedessä. Opinnäytetyöt, esitelmät ja monet muut kirjalliset tuotokset perustuvat siihen, että mahdollisimman monista erilaisista lähteistä hankitaan mahdollisimman laajasti tietoa, joka koostetaan yhteen. Tarkoituksena on tuottaa arvovapaata tietoa ja tutkimuksia. Tieteellisessä maailmassa faktatiedolla ja jo olemassaolevan tiedon hyödyntämisellä on olennainen merkitys, ja sen hyödyntämisen olen mielestäni osannut. Ainakin omissa opinnoissani oman mielipiteen muodostamisella tuntui olevan vähäisempi merkitys kuin taidolla soveltaa jo olemassa olevaa tietoa ja aikaisemmin esitettyjä näkemyksiä ja mielipiteitä. Sillä on päässyt jo pitkälle.

Hengellisellä tiellä tunnen olevani sitä vastoin vielä alkutaipaleella. Varsinkin kun olin lukenut Sakinan blogikirjoituksen Parempaa tietä etsimässä ymmärsin, että olen toiminut monessa suhteessa samalla tavoin kuin hän. Islamiin perehtyessäni olen käyttänyt samaa, itselleni tuttua lähestymistapaa kuin opinnoissani: olen lukenut kirjallisuutta eri näkökulmista ja seurannut islamista käytävää keskustelua keskustelupalstalla hyvin satunnaisesti itsekin siihen osallistuen. Islamia koskevat tietoni tuntuvat olevan kovin hajanaisia ja peräisin monesta lähteestä. Olen tietoisesti pyrkinytkin siihen, että tuntisin "laajan paletin" ainakin pääpiirteissään jonkin yhden suuntauksen sijaan. Nyt hieman epäilen, onko se kaikkein sopivin tie. En ole varma, onko islamia sopivinta opiskella samoilla menetelmillä kuin mitä aikaisemmin olen käyttänyt.

Tiedän, että jossakin vaiheessa on aika syventää tietämystäni järjestelmällisemmin. Tällä hetkellä tunnen olevani vielä liian noviisi ilmaisemaan mielipiteitäni esimerkiksi keskustelupalstalla, joten tyydyn siksi usein taustalta seuraajan rooliin. Tiedän monesta islamin osa-alueesta niin vähän, ettei auta muu kuin opiskella lisää. Toistaiseksi en ole vielä päässyt sisälle edes eri koulukuntien oppeihin, jotta voisin päätellä, mikä niistä vastaa eniten omaa näkemystäni. Voin vain uskoa ja luottaa siihen, että jos Jumala suo, edistyn vähitellen tämän asian suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...