torstai 4. helmikuuta 2010

Kirja-arvio: Viides lapsi

Viides lapsi kertoo Harrietista ja Davidista, 1960-luvulla elävästä pariskunnasta, jolla on vanhanaikaisia haaveita: suuri omakotitalo Lontoon esikaupunkialueella, paljon lapsia ja talo täynnä sukulaisia aina juhlapyhien ja lomien aikaan. Haaveet alkavatkin käydä toteen odotettua aikaisemmin ja kuudessa vuodessa heillä on jo neljä lasta. Elämä näyttää satunnaisista rahahuolista huolimatta varsin idylliseltä.

Kaikki muuttuu kuitenkin, kun perheeseen on tulossa viides lapsi. Jo odotusaika on Harrietille tukala ja kun Beniksi nimetty lapsi vihdoin syntyy, hän ei ole ollenkaan samanlainen helppo lapsi kuin neljä isompaa sisarustaan. Ben ei näytä välittävän muista ihmisistä; hän on roteva ja voimakastahtoinen ja kehittyy ennätysvauhtia. Hän on niin voimakas, että kuristaa hengiltä kaksi lemmikieläintä. Ja ennen kaikkea hän tuntuu vievän kaiken huomion; perheen elämänilo sammuu ja sukulaiset löytävät toisen vierailupaikan. Lääketieteelliset tutkimukset eivät osoita mitään poikkeavaa, mutta silti Ben tuntuu olevan jonkinlainen luonnonoikku. Kolmen vuoden ikäisenä vanhemmat tekevät päätöksen sijoittaa hänet kasvatuslaitokseen. Harriet hakee hänet lopulta takaisin, mutta Benin käytös on koulussakin väkivaltaista eikä hän menesty toisten oppilaiden tavoin.

Viides lapsi kuvaa äidin ristiriitaisia tunteita tilanteessa, jossa vahinkoraskauden tuloksena syntynyt lapsi uhkaa katkaista jaksamisen selkärangan. Kuinka paljon perheen on joustettava yhden vaativan lapsen vuoksi? Voiko yhden lapsen uhrata perheen hyvinvoinnin nimissä? Rakastaako äiti automaattisesti kaikkia lapsiaan? Kirja esittää vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole olemassa yksiselitteisiä vastauksia. En voi olla ajattelematta, että kenties nykypäivänä Benin poikkeavuus olisi saatu paremmin diagnosoitua, jolloin hänelle olisi voitu löytää sopivia hoitokeinoja. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin spekuloinnista, sillä tekipä niin tai näin, ei syyllisyyden tunteilta voi välttyä.

Tekniset tiedot:
Lessing, Doris: Viides lapsi
Suomentaja: Heidi Järvenpää
ISBN: 978-951-1-22825-7
Otava 2007
Sidottu, 160 s.
Kirjastoluokka: 84.2

2 kommenttia:

  1. Luin tämän ennen kuin sain lapsia enkä osannut ajatella siitä juuta tai jaata, mutta mieleenpainuva lukukokemus se oli koska yhä muistan kirjan henkilöitten nimetkin.

    Nyt yhdeksän vuoden äitiyskokemuksella ja paljon erilaisia lapsia vanhempineen tuntevana pidän kirjan tarinaa epäuskottavana. Voisiko lapsi todella olla kuin teflonia, immuuni ja täysin välinpitämätön vanhempiensa antaumukselliselle rakkaudelle? Varmasti se näkyisi oikean maailman Benissä positiivisesti. Ainakin haluan uskoa niin.

    Lessingin kirjat ovat ylipäätään minun makuuni turhan toivottomia, aivan kuin kirjailija tahtoisi tahallaan tuhota lukijassa heräävät toivon pilkahdukset ja osoittaa että maailma on paha.

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja eui ole minunkaan suosikkini, ja ylipäätään olen lukenut vain vähän Lessingin tuotantoa. Hänen kissoista kertova kirjansa oli enemmän mieleeni, jos joku pitää valita.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...