lauantai 24. huhtikuuta 2010

Kirja-arvio: Aavetyttö

Aavetyttö on jälleen yksi Haydenin erityisopettajavuosilta peräisin oleva muistelmakirja, ja sen puitteet ovat melko samankaltaiset kuin hänen aikaisemmissa romaaneissaan: Hayden on saanut opetettavakseen pienen neljän oppilaan erityisluokan uneliaassa pikkukaupungissa. Hän aloittaa työnsä joululoman jälkeen ja yrittää saada luokkaan yhteishenkeä oppilaiden vaihtelevista taustoista huolimatta. Tällä kertaa vain kaikki vaikuttaa aavemaiselta jo alkumetreiltä lähtien: opettajan vakanssi avautui, koska edellinen erityisopettaja oli tehnyt itsemurhan.

Toinen kirjan aavemainen elementti on yhdeksänvuotias Jadie, valikoivasti puhumaton tyttö, joka kulkee lähes kaksinkerroin kumarassa. Vuosia jatkunut puhumattomuus loppuu lähes heti Haydenin työn alettua, mutta puhumattomuuden taustalla vaikuttaneet syyt vaativat enemmän aikaa paljastuakseen. Jadien painajaismaiset muistot ovat traumatisoineet hänet pahoin eikä kaikki pikkukaupungissa ole niin kiiltokuvamaista kuin alunperin voisi luulla. Hayden joutuu vaikean paikan eteen joutuessaan nostamaan syytteen ilman konkreettisia todisteita.

Aavetyttö on paikoin kammottavaa luettavaa enkä suosittele sitä kaltaiselleni heikkohermoiselle lukijalle ainakaan iltalukemiseksi (virhe jonka itse tein). Kirjassa on aineksia kauhuromaaniksi, sillä Jadien ongelmien taustalla arvellaan olevan mahdollisesti satanismia, okkultismia ja mustaa magiaa. Jälleen kerran herää sama kysymys kuin aikaisempiakin Haydenin kirjoja lukiessaan: kuinka kukaan vanhempi voi antaa näin tapahtua omalle lapselleen?


Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Aavetyttö
Suomentaja: Seppo Raudaskoski
ISBN: 951-121-510-8
Otava 2007
Sidottu, 301 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...