perjantai 14. toukokuuta 2010

Kun kaikki ihmiset ovat tätejä ja eläimet pupuja

Näin ainakin lapsemme mielestä. Hän on juuri oppinut muutamia uusia sanoja ja nimeää kaikki näkemänsä ihmiset iästä, sukupuolesta ja ulkonäöstä riippumatta tädeiksi. Kaikki eläimet puolestaan, olipa kyseessä kissa, koira, karhu, hevonen, dinosaurus tai vaikka sammakko, ovat hänen mielestään pupuja. Lapsen kautta elämää oppii kieltämättä katsomaan uudesta näkökulmasta..

Muita kuulumisiani kertoakseni olen innostunut viime aikoina hyväntekeväisyyden ajatuksesta ja pyrin tekemään siitä itselleni jatkuvan toimintatavan. Ymmärsin, että olen monessa suhteessa hyväosainen: minulla on terve lapsi, rakastava mies ja mielekäs elämä. Perheeni välittää minusta emmekä kärsi ainakaan materiaalisesta puutteesta. Olen lahjoittanut muutaman kerran pienen summan Unicefille, koska koen lasten olevan lähellä sydäntäni. Voisin alkaa lahjoittaa pienen summan vaikka kuukausiperusteisesti. Aion myös jatkaa villasukkien neulomista nyt, kun ensimmäinen pari alkaa olla valmis. Pitää yrittää löytää niille hyvä lahjoituskohde ja ne ovat ainakin konkreettinen avustusmuoto.

Uudistin jälleen hieman blogini ulkosasua. Paitsi että löysin tyyliini sopivamman taustan, olen käynyt läpi myös seuraamiani blogeja. Osa niistä on muuttunut yllättäen suljetulle lukijaryhmälle tarkoitetuiksi ja koska en itse kuulu niihin ryhmiin, olen poistanut niitä listaltani. Toisaalta olen onnistunut löytämään muutaman mielenkiintoisen blogin tilalle, vaikka omia mielenkiinnon kohteita vastaavia blogeja tuntuukin olevan välillä kovin vaikea löytää.

Kaipaan Jordaniaan, jossa olimme vierailulla maaliskuussa. Siitä matkasta jäi kieltämättä jotenkin kahtiajakoinen olo: islam oli kiinteästi läsnä jokapäiväisessä elämässä mutta toisaalta liian lähellä. Pidin siitä, että pystyin käyttämään hijabia ilman, että se kiinnittää huomiota. Rukouskutsun kuuli paikallisesta minareetista aina oikeaan aikaan ja näin paikallisten asukkaiden rukoilevan vaikkapa kaupan eteisessä. Kaupassa ei tarvinnut erikseen tutkia, onko jokin liha halalia vai ei. Sain myös itselleni kauniin ja huolella ommellun jilbabin, jota tosin ei raaski ihan joka päivä käyttää. Samalla siellä huomasin, kuinka vajavainen olen muihin verrattuna, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa. En ole itse esimerkiksi niin vieraanvarainen kuin voisin olla, sosiaalisista taidoista puhumattakaan. En ole tottunut olemaan päivittäin tekemisissä niin monien ihmisten kanssa, vaikka täällä sitä näin jälkikäteen huomaan kaipaavanikin. Olen ehkä muodollisesti koulutettu, mutta minulla voisi olla enemmän sydämen viisautta. Se reissu oli minulle siis kasvun mahdollisuus. Toivottavasti pääsemme käymään siellä pian uudestaan, jos Jumala suo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...