keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Rukoilusta

Uskallan väittää, etten ole ainoa muslimi, jolle rukoiluun liittyvät asiat ovat tuottaneet tai tuottavat edelleen jonkin verran päänvaivaa. Palasin islamiin lähes yhdeksän kuukautta sitten, mutta häpeäkseni ja suureksi synnikseni minun on myönnettävä, etten hallitse vieläkään kunnolla islamin oikeaoppista rukoilua. Tunnen siksi huonommuutta moniin muihin muslimeihin nähden.

Valitettavasti minun täytyy myös mainita, että vaikka olenkin tutustunut internetin kautta hyvin hartailta ja hurskailta vaikuttaviin muslimeihin (ja uskon heidän vilpittömästi sellaisia myös olevan), olen myös tavannut melkein yhtä paljon uskonsa harjoittamisen suhteen välinpitämättömiä muslimeja. Tämän viimeksi mainitun joukon mukaan esimerkiksi rukoilu ei ole välttämätöntä eivätkä he näin ollen myöskään rukoile kuin erityistapauksissa.

Ketään ei voi pakottaa uskomaan. Voin hyvin kuvitella, että varsinkin länsimaihin muuttaneilla syntymämuslimeilla voi olla uuteen asuinmaahansa asettumisen yhteydessä tai sen jälkeen jonkinlainen uskonkriisi. Kun suurin osa kanssa-asukkaista on elämänarvoiltaan ja -tavoiltaan itsestä poikkeavia, joutuu omaakin maailmankatsomusta puntaroimaan uudelleen. Voi myös käydä niin, että seura tekee kaltaisekseen. Silloin on helppo keksiä tekosyitä sille, miksi ei tee mieli rukoilla tai paastota, vaikka entisessä kotimaassaan olisi niin tehnytkin. (Toinen ääripää ovat sitten ihmiset, joiden usko vahvistuu huomattavasti vahvemmaksi kuin mitä se oli aikaisemmin, kuin suojakilpenä länsimaisia arvoja vastaan. Tätä ilmiötä en käsittele tarkemmin tässä yhteydessä.)

Toisaalta kokeakseen uskonkriisin ei tarvitse muuttaa pois synnyinmaastaan. Jos on koko ikänsä ollut muslimi ja kasvatettu islamin oppien mukaisesti, on varmaankin normaalia asettaa nämä opit kyseenalaisiksi kasvuvuosien aikana, varsinkin jos on saanut hyvin uskonnollisen kasvatuksen. Se on tapa ottaa etäisyyttä vanhempiin ja muihin kasvattajiin sekä auttaa muodostamaan oman tavan elää uskonsa ja arvojensa mukaista elämää.

Asia, minkä olen kuitenkin ymmärtänyt varsinkin nyt lähiaikoina on se, että rukoilu on yksi niistä viidestä peruspilarista, jotka tekevät muslimista muslimin, Jumalalle alistuneen. Rukoilun avulla on mahdollista vahvistaa uskoa; se on tapa kiittää, osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan ja saada turvaa elämään. Siksi olen päättänyt ottaa askeleen eteenpäin ja oppia rukoilemaan paremmin. Ja koska olen ainakin itse kärsinyt sellaisesta ongelmasta, etten ole löytänyt kunnollista, selkeää ja yksiselitteistä rukousopasta, olen päättänyt kirjoittaa tähän blogiin yksinkertaiset rukousohjeet erään teoksen pohjalta, jossa on käsitelty sunnan mukaisia toimintatapoja. Ehkäpä niistä on apua kaltaisilleni henkilöille, jotka ovat painineet saman ongelman kanssa. Jumala antakoon minulle anteeksi, jos ymmärtämättömyyttäni kirjoitan jonkin kohdan ohjeista virheellisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...