perjantai 30. heinäkuuta 2010

Kirja-arvio: Saudisamppanjaa. Suomalaisena islamin maailmassa

Henri Broms on Kauppakorkeakoulun ylikirjastonhoitajan virasta eläkkeelle jäänyt virkamies, joka käy läpi kirjassaan Saudisamppanjaa - suomalaisena islamin maailmassa kokemuksiaan Saudi-Arabiasta. Broms vietti Saudi-Arabiassa vuodet 1981-1982 kooten Saudi-Arabian yhteiskuntaa ja kulttuuria käsittelevää tietopankkia yhdessä useiden muiden ulkomaisten asiantuntijoiden kanssa.

Broms työskenteli saudijohtajien alaisuudessa ja oli siksi erilaisessa asemassa kuin esimerkiksi ne suomalaiset, jotka ovat suomalaisten yritysten lähettämiä. Tämä erilainen asema näkyi hänen jokapäiväisessä elämässään: ihmiset oli jaettu lähinnä kansallisuuden perusteella kolmeen eri luokkaan, jolla kullakin oli erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Broms kirjoittaa kirjassaan enimmäkseen työkokemuksistaan, mutta käsittelee myös muita saudiyhteiskunnan ilmiöitä ja kulttuurieroja, kuten wahhabilaisuutta, naisten asemaa, asumisoloja ja saudisaatiota eli ulkomaisten asiantuntijoiden korvaamista saudiarabialaisilla. Hänen tuntoihinsa on melko helppo samaistua, vaikkakaan en ymmärtänyt hänen haikailuaan alkoholin perään - nautintoaine, joka oli sallittu hiljaisesti vain ylemmän yhteiskuntaluokan jäsenille. Täytyy sanoa, että kirjan kansi voisi olla puhuttelevampi, mutta ehkä sen on tarkoituskin viedä ajatukset muutaman vuosikymmenen taakse.

Tekniset tiedot:
Broms, Henri: Saudisamppanjaa. Suomalaisena islamin maailmassa
ISBN: 952-5202-68-2
Terra Cognita 2002
Nidottu, 279 s.
Kirjastoluokka: 48.11

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Pimeydestä kirkkauteen

Jumala on taivaitten ja maan valo. Hänen valonsa on verrattavissa lamppuun, joka on asetettu seinän syvennykseen. Lamppu on sijoitettu lasipalloon, joka on kuin loistava tähti. Sitä valaisee siunatun öljypuun öljy, joka ei ole idästä eikä lännestä, ja se antaisi kirkkaan valon, vaikka siihen ei tulta pantaisikaan: siinä on valoa valon päällä. Jumala ohjaa valoaan sitä kohti, jonka hän otolliseksi näkee. Jumala esittää myös vertauksia ihmissuvulle, sillä Jumala tietää kaiken. (24:35)

Yllä oleva Koraanin jae on yksi ehdottomista suosikkijakeistani. Siitä on olemassa myös hieman toisenlaisia suomennoksia, mutta jakeen pääsanoma pysyy silti samana: usko Jumalaan auttaa kulkemaan valoa kohti, pois pimeydestä. Jumala, Kaikkivaltias, johdattaa oikealle tielle sen, jonka tahtoo.

Lähde: http://mariumaa19.blogspot.com/
Minua kiehtoo useissa Koraanin jakeissa esiintyvä valon ja pimeyden tematiikka. Monissa islamia ja ylipäätään hengellisyyttä kuvastavissa maalauksissa, piirroksissa ja muissa kuvissa tuntuu olevan varsin yleisenä teemana dramaattisesti pilvien takaa paistava aurinko, auringonlasku tai -nousu. Se tuntuu olevan kuin kutsu Jumalalta suunnata kulkunsa oikeaan suuntaan.

Samalla se on muistutus valon vastakohdasta, pimeydestä. Pimeys on perinteisesti liitetty pahaan ja se on koettu pelottavaksi, epäluotettavaksi ja kartettavaksi asiaksi. Joissakin suvuissa on musta lammas ja pimeässä Afrikassa asui legendojen mukaan pelottavia alkuasukkaita. Muitakin vastaavanlaisia vertauskuvia ja sanontoja löytyy, kun asiaa alkaa tarkemmin ajatella. Pimeys tuntuu olevan paholaisten ja muiden pahojen henkien, Saatanan ja ylipäätään kaikenlaisen pahan ja syntisen asuinpaikka.

Jumala on niiden suojelija, jotka uskovat; Hän johtaa heidät pimeydestä valoon. Mutta uskottomien suojelijoita ovat pahat henget; he vetävät heidät valosta pimeyteen. Heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti. (2:257)

Tätä taustaa vasten Jumalan, kunnia ja ylistys Hänelle, johdatus valoa kohti tuntuu lohdulliselta ja turvalliselta. Eipä ihme, että moni muslimilapsi on saanut nimekseen Noor, Nur tai Nuur, sillä ne kaikki tarkoittavat valoa. Se on kaunis ja toivoa antava nimi. Valo on myös yksi Jumalan Kaikkivaltiaan 99 nimestä ja viittaa Hänen kykyynsä valaista paitsi taivaankappaleita, myös ihmisiä uskon valollaan.


Mielellään he puhaltaisivat sammuksiin Jumalan valon, mutta Jumala ei hellitä ennenkuin on saattanut valonsa täydelliseksi, vaikka uskottomat närkästyisivätkin. (9:32)

Johdattakoon Jumalan valo meidät siis oikealle tielle, tarjotkoon se meille lämpöä ja turvallisuudentunnetta. Minut valon näkeminen ja ajattelu saa usein hengelliseen olotilaan ja tuntemaan kunnioitusta Jumalaa kohtaan.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kirja-arvio: Jeesus, Allahin profeetta. Tutkimus islamilaisen Jeesus-kuvan muotoutumisesta

(Pahoittelen kansikuvan puuttumista.) Luin aikaisemmin englanninkielisen teoksen Jesus, Prophet of Islam, josta olen kirjoittanut muistiin pääkohtia tekstiini Jeesus, islamin profeetta. Kirjoitin myös tuolloin, että aion lukea nyt arvioitavanani olevan Hämeen-Anttilan teoksen Jeesus, Allahin profeetta, jotta saan monipuolisemman kuvan Jeesuksesta, rauha hänelle, islamin näkökulmasta. Täytyy sanoa, että tuo englanninkielinen teos painottui mielestäni vähän liikaakin siihen, kuinka monien kristittyjen näkemykset ovat tulleet lähelle islamin ajattelumaailmaa (esim. unitaristit) sen sijaan, että Jeeususta, hänen elämänvaiheitaan ja toimintaansa olisi tarkasteltu puhtaasti islamin näkökulmasta. Tähän verrattuna Jeesus, Allahin profeetta on mielestäni huomattavasti paremmin asiansa ajava teos nimenomaan islamilaista näkökulmaa hakevalle lukijalle.

Teos jakautuu kahteen osioon: kirjan ensimmäinen kolmannes on käytetty Jeesus-kuvan kehittymiselle islamin eri vaiheissa erityisesti Koraanin julistuksen ja muslimien kristittyjen kanssa syntyneiden kontaktien kautta. Tässä osiossa Hämeen-Anttila käsittelee myös Jeesuksen ja profeetta Muhammadin suhdetta, rauha heille molemmille. Hämeen-Anttilan mukaan Koraanin vanhemmat osat ovat kristtyjen ja juutalaisten kannalta suotuisampia kuin myöhäisempi Medinan-aika, mikä näkyy joiltakin osin myös muslimien suhtautumisessa Jeesukseen. Loput kaksi kolmannesta teoksesta on varattu sellaisille Koraanin kohdille, joissa Jeesus on mainittu, sekä tunnetuimpien islamilaisten tutkijoiden kirjoittamille kommentaareille, selitysteosten osille, joissa on käsitelty Jeesusta. Kommentaareissa on jonkin verran päällekkäisyyttä: vanhempi aines on sulautunut osittain uudempaan ja eri kommentaarien kokoajilla on ollut hieman erilaisia versioita kerrottavaan. Hadith-perinteen mukaisesti kaikki eri versiot on tallennettu muistiin.

Jeesus, Allahin profeetta on tieteellisellä kielellä kirjoitettu ja siitä on tiettävästi olemassa kansantajuisempi versio Jeesus, islamin profeetta. Ainakin minulle kirja tarjosi paljon uutta tietoa paitsi Jeesuksesta islamin näkökulmasta, myös Koraanista. Pidin erityisesti kirjan ensimmäisestä osasta; kommentaariosa oli mielestäni hieman sekava eri kokoisten fonttien, lihavointien ja kursiivien vuoksi. Toinen osa tarjoaa kuitenkin runsaasti hieman toisistaan poikkeavia tarinoita, sillä katkelmat on jaettu aihepiirien mukaan. Näin esimerkiksi Jeesuksen askeettiluonteesta, opetuksista, syntymästä ja parantajantöistä saa melko kattavan kuvan.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, Allahin profeetta. Tutkimus islamilaisen Jeesus-kuvan muotoutumisesta
ISBN: 951-9217-25-8
Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 70, 1998
Nidottu, 286 s.
Kirjastoluokka: 29.7

torstai 22. heinäkuuta 2010

Ramadan-valmisteluja

Ramadan, paastokuukausi, kolkuttelee jo kulman takana. Se on minulle ensimmäinen paastokuukausi, johon itsekin tulen osallistumaan, jos Jumala suo. Shahadastani on aikaa jonkin verran vajaa vuosi, joten viime vuonna elin paastokuukautta vielä lähinnä vain muiden kautta. Palasin islamiin Ramadan-kuukauden aikana, mutta lapsemme oli silloin vielä niin pieni, että imetin häntä. En siis paastonnut niitä viimeisiä päiviä, jotka Ramadanista oli silloin vielä jäljellä.

Nyt sen sijaan yritän ajatuksissani ja teoissani suuntautua Ramadania kohti. Koska kyse on paljon muustakin kuin fyysisestä paastosta, jonkinlaisia valmisteluja on mahdollista tehdä jo näin kolmisen viikkoa etukäteen. Useiden muiden muslimien tapaan olen päättänyt lukea Koraanin läpi Ramadanin aikana. Kävin itse asiassa lainaamassa Koraanin suomennoksen jo kirjastosta, etten vain jää sitä vaille, jos joku muukin sattuu saamaan saman ajatuksen. Itsellänikin on toki Koraanin suomennos kotona, mutta se on peräisin 1960-luvulta ja kieliasu on sen mukainen. Niinpä ajattelin lukea nyt vuorostaan Hämeen-Anttilan suomennoksen ja katsoa, miltä osin se poikkeaa tuosta omasta kappaleestani. Olen myös lainannut profeetta Muhammadin, Jumalan siunaukset ja rauha hänelle, elämäkerran luettavaksi samanaikaisesti Koraanin kanssa. Toivottavasti se auttaa minua saamaan paremman kokonaiskuvan rakastetun Profeettamme elämänvaiheista ja arvostamaan häntä entistäkin enemmän.

Ramadan merkitsee myös ystävien ja tuttavien muistamista sekä kaikenlaisesta huonosta käyttäytymisestä pidättäytymistä. Onneksi internetissä on melkoinen valikoima kauniita, sähköisiä Ramadan-tervehdyskortteja, joita voi lähettää sekä koti- että ulkomaille ystäviä ja sukulaisia ilahduttamaan. Lähetin niitä jo viime vuonna ja tänäkin vuonna olisi sama askare edessä. Aion muistaa kortein tai kirjein myös muunuskoisia ystäviä, joihin tulen pitäneeksi yhteyttä muutoin liian harvoin. En toki toivota heille siunattua Ramadanin aikaa, mutta voihan hyvää vointia silti toivottaa.

Ramadan-kuukauden lähestymisen myötä lähestyy myös se aika vuodesta, jolloin on zakatin, almuveron, maksamisen vuoro. Pitääkin ottaa selvää, paljonko tuota veroa tulee maksaa ja mikä olisi sopiva kohde. Aikaisempina vuosina mieheni on hoitanut sen puolen, mutta nyt aion varmistaa, että zakat tulee omalta osaltanikin hoidettua. Kenties voisin samalla lahjoittaa pois kaikki ne viisi paria sukkia, jotka olen neulonut käyttämättä jääneestä villapaidasta, jonka purin muutama kuukausi sitten. Hyväntekeväisyys on oiva tapa saada hyvä mieli itselle ja muille.

Kuvan lähde: http://www.djibnet.com/photo/fasting/happy-ramadan-2800065826.html

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kirja-arvio: Paikka auringossa

Kotikutoinen etsivä, virallisesta ammatiltaan iltapäivälehden uutistoimittaja, Annika Bengtzon saa taas uuden visaisen tehtävän tutkittavakseen romaanissa Paikka auringossa, joka on itsenäinen jatko-osa teokselle Elinkautinen. Varakas ruotsalaisperhe on joutunut kaasumurron uhriksi Espanjan Aurinkorannikolla sillä seurauksella, että koko perhe on kuollut yhtä tapahtumahetkellä muualla ollutta perheenjäsentä lukuun ottamatta. Bengtzon lähetetään raportoimaan murhan tutkimuksen edistymisestä, mutta hän alkaa tuttuun tapaan tehdä myös itsenäisiä tutkimuksia, jotka paitsi paljastavat odottamattomia yhteyksiä aiemmin tuttujen henkilöiden kesken, mutta myös vievät Bengtzonin samalla vaarallisiin tilanteisiin.

Juttua monimutkaistaa Kokaiinirannikko-nimellä kulkeva juttusarja, jota Bengtzon työstää samanaikaisesti kaasumurron tutkimusten yhteydessä. Marokosta kulkee Espanjan kautta muuhun Eurooppaan merkittävä kokaiinin salakuljetusreitti, jota poliisi yrittää saada tyrehdytettyä. Langat alkavat kietoutua yhteen, kun kaasumurron ja kokaiinin ja muiden huumeiden salakuljetukseen näyttääkin liittyvät huomattava määrä samoja henkilöitä. Samalla Bengtzonin henkilökohtainen elämä saa uuden käänteen, kun hänen entinen aviomiehensä saapuu Aurinkorannikolle omien työtehtäviensä vuoksi.

Marklund on ilmiömäinen tarinankertoja, jolla on taito pitää hyppysissään monia tarinan säikeitä yhtä aikaa. Eri säikeet kietoutuvat yllättävillä tavoilla yhteen pitäen ainakin minut otteessaan koko teoksen ajan. Marklund tuntuu saavan Annika Bengtzonin kirja kirjalta yhä yllättävimpiin tilanteisiin, joista hän selviää kuin ihmeen kaupalla.

Tekniset tiedot:
Marklund, Liza: Paikka auringossa
Suomentaja: Päivi Kivelä
ISBN: 978-951-1-23015-1
Otava 2008
Sidottu, 528 s.
Kirjastoluokka: 84.2

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Kirja-arvio: Iran - huntu ja haaste. Yritys ymmärtää Iranin yhteiskuntaa

Liisa Liimatainen lienee useimmille suomalaisille tuttu Yleisradion uutistoimituksen kautta. Hän on toiminut Iranin ulkomaantoimittajana vuodesta 1997 lähtien ja viime syksynä julkaistu kirja Iran - huntu ja haaste. Yritys ymmärtää Iranin yhteiskuntaa on eräänlainen yhteenveto hänen Iraniin tekemistään uutistoimittajan matkoista.

Liimatainen on haastatellut kirjaansa varten yli viittäkymmentä henkilöä yhteiskunnan eri luokista, niin maan pääkaupungista Teheranista kuin syrjäisemmistä kolkista. Kuten Iranin eri osat, myös Teheran jakautuu paremmin toimeentulevien ja käyhempien asuinalueisiin: Iranissa yhteiskuntaluokkien portaat ovat jyrkät. Ja koska kyse on Iranista, ei kirjassa voi välttyä myöskään shiialaisuudelta, jonka pääopetuksia käsitellään useassakin kohdassa. Haastattelujen perusteella saa kuitenkin sellaisen kuvan, etteivät iranilaiset ole niin uskonnollisia kuin maan virallinen johto antaa ymmärtää. Liimatainen on ottanut omaksi luvukseen niin ikään naisia koskevat kysymykset: Iranissa naisten asema vaihtelee hyvin suuresti heidän yhteiskunnallisen asemansa mukaan.

Mielestäni toimittajien kirjoittamissa kirjoissa parhainta antia ovat heidän tekemänsä haastattelut ja niiden pohjalta paljastuva kuva maiden virallisten totuuksien takaa. Näin on myös Liimataisen kirjan kohdalla: kun alun hieman kuivahkosta mutta tarpeellisesta historiallisesta katsauksesta on päässyt yli, alkaa kirjan mielenkiintoisin osuus eli haastattelujen pohjalta syntynyt tavallisten iranilaisten välittämä kuva maastaan. Koska haastateltavat ovat keskenään niin erilaisista taustoista lähtöisin, ne antavat Iranista hyvin monimuotoisen  ja inhimillisesti rikkaan kuvan.
Tekniset tiedot:
Liimatainen, Liisa: Iran - huntu ja haaste. Yritys ymmärtää Iranin yhteiskuntaa
ISBN: 978-952-01-0231-9
Like Kustannus 2009
Nidottu, 303 s.
Kirjastoluokka: 48.11

torstai 15. heinäkuuta 2010

Vanhempien kunnioittaminen vs. vääräuskoisten välttäminen

Olen muslimina oloni aikana joutunut pohtimaan useaan otteeseen islamin suhtautumista käännynnäisten (tai toisin ilmaistuna islamiin palanneiden) ja heidän vanhempiensa tai muiden sukulaisten välisiin suhteisiin. Islamissa elää vahvana kunnioitus omia vanhempia kohtaan, mikä näkyy esimerkiksi lukuisissa haditheissa. Osaa näistä haditheista olenkin käsitellyt jo aikaisemmin tekstissäni Haditheja hyvästä käytöksestä, joten en kirjoita niitä nyt tähän toistamiseen. Niiden sanoma tuntuu kuitenkin olevan ilmeinen: muslimien velvollisuus on totella ja kunnioittaa vanhempiaan ja ylipäätään vanhempia ihmisiä. Suvun merkitys ja lojaalisuus lähimpiä kohtaan korostuu kaikessa tekemisessä.

Toisaalta Koraanissa on kohtia, joissa korostetaan valitsemaan seuralaiset niin, ettei niihin kuulu vääräuskoisia tai ihmisiä, jotka eivät hyväksy islamin sanomaa. Pikaisella etsinnällä löysin esimerkiksi seuraavat jakeet:

Ja kun näet niitä, jotka puhuvat joutavia tunnusmerkeistämme, niin käänny pois heistä, kunnes he rupeavat pohtimaan jotakin muuta, mutta jos Saatana saisi sinut unohtamaan (tämän säännön), niin älä kuitenkaan jää istumaan vääräuskoisen seuraan, kun se taas muistiisi tulee! (6:68)

Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin. (5:51)

Tämä ei tuottane suurempia ongelmia muslimeille, joiden sukulaiset ja tuttavat ovat myös muslimeja ja joiden ympäristön arvomaailma ylipäätään vastaa pääosin hänen omaansa. Joillekin islamiin palanneille näiden kahden vaatimuksen yhteensovittaminen voi kuitenkin tuottaa päänvaivaa. Miten toimia tilanteessa, jossa omat vanhemmat ja sukulaiset eivät tunnu hyväksyvän islamin palanneen päätöstä elää uskonsa mukaista elämää? Kuinka ylläpitää kunnioittavaa ilmapiiriä tilanteessa, jossa vastapuoli ei osoita kunnioitusta? Miten toimia syntymäpäivien, joulun ja muiden kristillisinä pidettyjen juhlapäivien suhteen, jotka useissa perheissä merkitsevät sukulaisvierailuja? Onko vanhempien kunnioittamisen vaatimus tärkeämpi kuin Koraanin ohje välttää vääräuskoisten seuraa?

Tämänkaltaisten pohdintojen vuoksi joillekin islamiin palanneille voi olla kova paikka kertoa päätöksestään palata islamiin vanhemmilleen ja muille sukulaisille: vaikka tuntisi löytäneensä oikean tien ja elämäntavan, ei voi olla varma siitä, että saisi sille (varauksettoman tai edes jonkinasteisen) hyväksynnän ystävien ja sukulaisten keskuudessa. Jotkut venyttävät päätöksestä kertomista mahdollisimman pitkään ja vähitellen kertomisen kynnys vain kasvaa. Osalle kertominen voi merkitä tärkeiden ihmissuhteiden vaarantumista.

Monet muslimit arvattavasti turvautuvat fatwoihin, jotka näiden mieltä askarruttavien aihepiirien ympäriltä on annettu. Koska muslimikäännynnäisiä on vuosi vuodelta yhä suurempi määrä, löytyy internetin fatwasivustoilta aiheeseen kuin aiheeseen vastauksia, käyttäytymismalleja, jotka tosin voivat poiketa paljonkin toisistaan riippuen fatwan antaneen oppineen koulukunnasta ja muista näkemyseroista. Esimerkiksi yhden sivuston mukaan syntymäpäivän muistaminen esimerkiksi paastoamalla on hyväksyttyä (tämä löytyy seekersguidance.com-sivustolta), kun taas toisen mukaan syntymäpäiväonnittelutkin ovat paheksuttavvia (islam-qa-sivusto). Koska en itse ole ainakaan toistaiseksi sitoutunut yhden tietyn koulukunnan oppien noudattamiseen, on vastausten löytäminen joskus aika haastavaa. En ole aina varma, mikä olisi paras käyttäytymis- tai suhtautumistapa kussakin tilanteessa. Yritän parhaani mukaan taiteilla kunnioittamisen ja uskon vaatimusten välimaastossa ja pyytää Jumalalta johdatusta.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Kirja-arvio: Islamin käsikirja

Islamin käsikirja on Hämeen-Anttilan teoksista ehkäpä kaikkein kokoavin islamia käsittelevä kirja. Hämeen-Anttila on onnistunut kokoamaan yksien kansien väliin tiiviissä muodossa islamin syntyhistorian, opin pääkohdat ja islamilaisen maailman erityistapauksia. Kirjassa kerrotaan islamin laajasta leviämisestä, mutta toisaalta myös muslimien kohtaamista vaikeuksista islamin uskon levitessä eri historian vaiheissa. Islamin oppia käsittelevässä luvussa käsitellään uskonnon lähteitä, uskon peruspilareita, muita uskonkappaleita ja uskovien velvollisuuksia unohtamatta islamin eri suuntauksia, joista suurimman huomion saa luonnollisesti suurin vähemmistöryhmä shiialaisuus. Teoksessaan Hämeen-Anttila ottaa myös kantaa esimerkiksi eri Euroopan maissa yhä yleisempiin burka- tai huntukieltoihin sekä terrori-iskujen suhteesta islamin uskoon ja muslimien suureen enemmistöön.

Islamin käsikirja on islamiin aikaisemmin perehtymättömälle varsin sopiva teos yleiskuvan luomiseksi tästä maailmalla nopeasti suosiotaan kasvattavasta uskonnosta. Kirjassa oli paljon minulle jo ennestään tuttua tietoa, mutta myös jonkin verran uutta esimerkiksi profeetta Muhammadiin (rauha ja Jumalan siunaukset hänelle) ja islamin leviämiseen liittyen. Täten kirja sopii myös hakuteokseksi islamin pääkohdista. Kirja kokoaa yhteen ja esittää yleistajuisesti sen, mihin muslimit uskovat ja kuinka tämä usko näkyy käytännön elämässä erilaisina oppeina ja velvollisuuksina.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja
ISBN: 951-118-669-8
Otava 2005
Sidottu, 256 s.
Kirjastoluokka: 29.7

torstai 8. heinäkuuta 2010

Kirja-arvio: Tiedon valtameri. Islamilaista viisautta

Vaikka luulin tuntevani jo lähikirjastoni islamia käsittelevän kirjallisuuden valikoiman, sattuu aina silloin tällöin mukavia yllätyksiä ja valikoimasta löytyy odottamattomia aarteita. Tällä viikolla yksi tuollaisista aarteista löysi tieni luettavakseni. Tiedon valtameri - islamilaista viisautta on Jaakko Hämeen-Anttilan eri islamilaisista lähteistä kokoama teos erinäisiä aforismeja ja viisaita ajatuksia. Lähteinä Hämeen-Anttila on käyttänyt Koraania, profeetta Muhammadin (rauha ja Jumalan siunaukset hänelle) sanontoja, imaami Alin mietteitä, filosofien ja oppineiden kirjoituksia, beduiinien sanontoja ja tuntemattomilta viisailta muistiin merkittyjä mietteitä.

Kirja on rakenteellisesti ilmava ja siksi helppolukuinen. Olisin kuitenkin mieluusti hankkinut tämän kirjan vaikka kokonaan itselleni, sillä kirjasta riittää ammennettavaa useammalle lukukerralle. Sen sisältämissä lausahduksissa riittää pureksittavaa, joten tuntuu melkein tuhlaukselta palauttaa se muiden luettavaksi vain yhden lukukerran jälkeen. Teoksen nimestä huolimatta kaikki kirjaan valikoituneet viisaat lausahdukset eivät ole peräisin muslimeilta, mikä näkyy niiden sisällössä. Näiden lausahdusten osuus on kuitenkin pieni koko kirjan sisältöön verrattuna.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Tiedon valtameri. Islamilaista viisautta
ISBN: 952-9842-44-9
Basam Books 2001
Sidottu, 157 s.
Kirjastoluokka: 10.8

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kirja-arvio: Islam-taskusanakirja

Islam-taskusanakirja syntyi Hämeen-Anttilan mukaan nopeasti syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen täyttämään tiedotusvälineiden ja tavallisten kansalaisten epätietoisuutta islamia koskevien termien suhteen. Sanakirja sisältää 37 keskeistä islamilaista termiä muutamalla rivillä selitettynä ja yksitoista muutaman sivun mittaista artikkelia islamin keskeisistä aihepiireistä, kuten fundamentalismista, sunnalaisuudesta ja shiialaisuudesta, islamin uskon pilareista ja jihadista.

Kirja on kompaktin kokoinen, helppolukuinen ja yleistajuinen esitys ja täyttää siten sille asetetut tavoitteet lisätä islamia koskevaa tietoutta sitä aikaisemmin tuntemattomien keskuudessa. Aakkosjärjestyksessä kulkevat hakusanat on helppo löytää, mikäli etsii jotain tiettyä sanaa. Jotakin kirjan suosiosta kertoo se, että se on ollut lähikirjastostani lähes jatkuvasti lainassa, joten sain sen itse käsiini vasta nyt. Itse olisin kaivannut ehkä enemmänkin hakusanoja, mutta mikäli islamiin haluaa tutustua vähän laajemmin, antaa pääkohdittaisen perehdytyksen Islamin käsikirja, joka on myös Hämeen-Anttilan teos. Olen lukemassa sitä parhaillaan, joten jos Jumala suo, voin kirjoittaa siitäkin kirja-arvion kohtapuoliin.


Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam-taskusanakirja
ISBN: 952-9842-60-0
Basam Books 2001
Nidottu, 103 s.
Kirjastoluokka: 29.7

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Dhikr, Jumalan muistaminen

Dhikr oli minulle vielä jokin aika sitten aika epämääräinen käsite. En tiennyt tarkalleen, mitä Jumalan muistamisella tai muistelemisella tarkoitetaan tai millaisin teoin tai sanoin Jumalaa voi muistella. Olisiko siihen joitakin tiettyjä sääntöjä vai onko se ohjeistukseltaan vapaamuotoisempaa kuin vaikkapa viisi päivittäistä rukousta? Onko dhikrille olemassa jokin tietty aika tai tilanne, jolloin se on kaikkein sopivinta tehdä? Entä mikä tehtävä on rukoushelmillä, joita olen nähnyt joidenkin muslimien käyttävän dhikrin yhteydessä? Kaikkien näiden kysymysten ja pohdintojen keskellä katsoin parhaaksi ottaa asiasta tarkemmin selvää. Seuraavat dhikriä koskevat kohdat ovat peräisin As-Sayyid Sabiqin kirjasta Fiqh us-Sunnah, josta olen löytänyt ohjeita muihinkin käytännön pulmiin.

Koraanissa on useita kohtia, joissa kerrotaan Jumalan muistamisen tärkeydestä. Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, rakastaa sitä, että Häntä muistellaan jatkuvasti. Muistamiselle ei ole säädetty mitään tiettyä päivittäistä määrää, mutta Jumalan tulisi olla jatkuvasti uskovan mielessä.

"Te, jotka uskotte, muistakaa Jumalaa, muistelkaa Häntä alinomaa." (Koraani 33: 41)

"Julista mitä sinulle on ilmoitettu Kirjassa ja suorita rukouksesi. Rukous varmasti pelastaa riettaudesta ja pahasta. Ja totisesti, Jumalan muistaminen on parasta, sillä Jumala tietää, mitä te teette." (Koraani 29:45)

Ero Jumalaa muistelevan ja Häntä muistamattoman välillä kerrotaan olevan sama kuin elävällä ja kuolleella henkilöllä. "The likeliness of the one who remembers his Lord and the one who does not remember Him is like that of a living and a dead person" (Bukhari). Jumalaa muistavat henkilöt ovat todella elossa, ja Hänen muistamisensa on olennainen osa Hänen tottelemistaan. Dhikr auttaa puhdistamaan sydäntä ja sielua, vahvistamaan uskoa ja menestymään, sillä Jumala on sen ihmisen kanssa, joka Häntä muistaa. Tämän vuoksi profeetta Muhammadin, rauha ja Jumalan siunaukset hänelle, kerrotaan muistelleen Jumalaa alituisesti.

Mitkä sitten ovat parhaat tavat muistaa Jumalaa Kaikkivaltiasta? Dhikr on ääneen tai hiljaa omassa mielessä lausuttua Jumalan täydellisten ominaisuuksien lausumista - kuitenkin niin, että hiljaa lausuttuna se on Jumalalle mieluisampaa. Dhikr on oikeaoppisimmillaan, kun se tehdään qiblaa kohti kääntyneenä peseytyneenä ja siisteissä ja puhtaissa vaatteissa. Enkelit ympäröivät dhikriä suorittavaa ja hänet valtaa rauhallisuus. Profeetta Muhammadin, rauha ja Jumalan siunaukset hänelle, kerrotaan sanoneen, että paras tapa muistaa Jumalaa on toistaa "La ilaha illallah". Profeetta tapasi myös toistaa "subhanallah", "alhamdulillah" ja "Allahu akbar", joiden toistamisjärjestyksellä ei ole merkitystä. Kuitenkin kaikkein rakkaimpia sanoja Jumalalle ovat "subhanallah wa bihamdihi" (Kunnia Jumalalle ja ylistetty olkoon Hän) ja "subhanallah al-azim" (Kunnioitettu olkoon Jumala, Mahtava). Se, joka nämä sanat toistaa, saa itselleen istutetun palmupuun Paratiisissa (Tirmidhi).

Rukoushelmille en löytänyt tuosta edellä mainitusta teoksesta selitystä. Voisin kuitenkin kuvitella, että ne auttavat keskittämään ajatuksia samaan tapaan kuin itse muistelen Jumalaa parhaani mukaan tehdessäni käsitöitä. (Käytän toki rukoushelmiäkin, silloin kun en tee käsitöitä.) Se antaa käsillekin töitä, etteivät ne ole ainakaan pahan teossa. Dhikriä voi tehdä myös vaikkapa kävellessä jonnekin, odottaessa tuttavaa saapuvaksi, autolla ajaessa... Vaihtoehtoja riittää. Liikkeellä ollessa tosin qiblaan kohti kääntyminen voi olla haasteellista, mutta dhikr on sallittua ja palkittavaa muissakin tilanteissa.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Kirja-arvio: Comédia infantil

Henning Mankell on minulle uusi tuttavuus. Olin toki kuullut hänestä aikaisemmin (siltä lienee ollut mahdotonta välttyä, jos on yhtään kirjallisuuden kanssa tekemisissä), mutta en ollut aikaisemmin lukenut hänen teoksiaan. Comédia infantil osui sattumalta silmiini kirjastossa ja päätin antaa sille mahdollisuuden tehdä minuun vaikutuksen. Samalla voisin ehkä alkaa lukea enemmänkin tämän kirjailijan tuotantoa.

Kirjan päähenkilönä toimii Jose Antonio Maria Vaz, yksinäinen leipuri, joka löytää eräänä iltana teatterista ampumahaavoja saaneen katulapsen ja alkaa hoitaa häntä. Tapahtumapaikkana toimii ilmeisesti Mosambikin pääkaupunki Maputo, vaikkei sitä suoraan kirjassa kertaakaan mainitakaan. Nelio, kymmenvuotias, kuolettavan vakavia vammoja saanut poika kieltäytyy sairaalahoidosta, mutta haluaa jakaa elämäntarinansa leipurin kanssa. Yhdeksän yön ajan hän kertoo elämästään aina kotikylänsä ryöstäneestä ja raiskanneesta rosvojoukosta ja paostaan asti siihen, kunnes löysi kaupungin ja oppi vähitellen asumaan siellä katulapsena muiden samankaltaisia kohtaloita kokeneiden lasten kanssa. Saatuaan kertomuksensa päätökseen hän on valmis kuolemaan. Nuoresta iästään huolimatta hän on kokenut elämänsä aikana niin paljon pahuutta ja raadollisuutta, että hän vaikuttaa välillä jo vanhalta mieheltä.

Katulasten ainoana tehtävänä on selvitä hengissä päivästä toiseen. Kirja on koskettava muistutus siitä, kuinka yhteiskuntamme ovat jakautuneet hyvinkin eriarvoisesti ja alimpaan ryhmään kuuluvilla ihmisillä jo pelkkä hengissä säilyminen voi käydä työstä. Toisaalta harvoin osaamme antaa köyhille ja yhteiskunnallisesti syrjäytyneille heille kuuluvan arvon, minkä puolesta kirja myös puhuu. Lukemisen arvoinen teos.


Tekniset tiedot:
Mankell, Henning: Comédia infantil
Suomentaja: Päivi Kivelä
ISBN: 951-1-19995-1
Otava 2005
Sidottu, 283 s.
Kirjastoluokka: 84.2
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...