maanantai 5. heinäkuuta 2010

Dhikr, Jumalan muistaminen

Dhikr oli minulle vielä jokin aika sitten aika epämääräinen käsite. En tiennyt tarkalleen, mitä Jumalan muistamisella tai muistelemisella tarkoitetaan tai millaisin teoin tai sanoin Jumalaa voi muistella. Olisiko siihen joitakin tiettyjä sääntöjä vai onko se ohjeistukseltaan vapaamuotoisempaa kuin vaikkapa viisi päivittäistä rukousta? Onko dhikrille olemassa jokin tietty aika tai tilanne, jolloin se on kaikkein sopivinta tehdä? Entä mikä tehtävä on rukoushelmillä, joita olen nähnyt joidenkin muslimien käyttävän dhikrin yhteydessä? Kaikkien näiden kysymysten ja pohdintojen keskellä katsoin parhaaksi ottaa asiasta tarkemmin selvää. Seuraavat dhikriä koskevat kohdat ovat peräisin As-Sayyid Sabiqin kirjasta Fiqh us-Sunnah, josta olen löytänyt ohjeita muihinkin käytännön pulmiin.

Koraanissa on useita kohtia, joissa kerrotaan Jumalan muistamisen tärkeydestä. Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, rakastaa sitä, että Häntä muistellaan jatkuvasti. Muistamiselle ei ole säädetty mitään tiettyä päivittäistä määrää, mutta Jumalan tulisi olla jatkuvasti uskovan mielessä.

"Te, jotka uskotte, muistakaa Jumalaa, muistelkaa Häntä alinomaa." (Koraani 33: 41)

"Julista mitä sinulle on ilmoitettu Kirjassa ja suorita rukouksesi. Rukous varmasti pelastaa riettaudesta ja pahasta. Ja totisesti, Jumalan muistaminen on parasta, sillä Jumala tietää, mitä te teette." (Koraani 29:45)

Ero Jumalaa muistelevan ja Häntä muistamattoman välillä kerrotaan olevan sama kuin elävällä ja kuolleella henkilöllä. "The likeliness of the one who remembers his Lord and the one who does not remember Him is like that of a living and a dead person" (Bukhari). Jumalaa muistavat henkilöt ovat todella elossa, ja Hänen muistamisensa on olennainen osa Hänen tottelemistaan. Dhikr auttaa puhdistamaan sydäntä ja sielua, vahvistamaan uskoa ja menestymään, sillä Jumala on sen ihmisen kanssa, joka Häntä muistaa. Tämän vuoksi profeetta Muhammadin, rauha ja Jumalan siunaukset hänelle, kerrotaan muistelleen Jumalaa alituisesti.

Mitkä sitten ovat parhaat tavat muistaa Jumalaa Kaikkivaltiasta? Dhikr on ääneen tai hiljaa omassa mielessä lausuttua Jumalan täydellisten ominaisuuksien lausumista - kuitenkin niin, että hiljaa lausuttuna se on Jumalalle mieluisampaa. Dhikr on oikeaoppisimmillaan, kun se tehdään qiblaa kohti kääntyneenä peseytyneenä ja siisteissä ja puhtaissa vaatteissa. Enkelit ympäröivät dhikriä suorittavaa ja hänet valtaa rauhallisuus. Profeetta Muhammadin, rauha ja Jumalan siunaukset hänelle, kerrotaan sanoneen, että paras tapa muistaa Jumalaa on toistaa "La ilaha illallah". Profeetta tapasi myös toistaa "subhanallah", "alhamdulillah" ja "Allahu akbar", joiden toistamisjärjestyksellä ei ole merkitystä. Kuitenkin kaikkein rakkaimpia sanoja Jumalalle ovat "subhanallah wa bihamdihi" (Kunnia Jumalalle ja ylistetty olkoon Hän) ja "subhanallah al-azim" (Kunnioitettu olkoon Jumala, Mahtava). Se, joka nämä sanat toistaa, saa itselleen istutetun palmupuun Paratiisissa (Tirmidhi).

Rukoushelmille en löytänyt tuosta edellä mainitusta teoksesta selitystä. Voisin kuitenkin kuvitella, että ne auttavat keskittämään ajatuksia samaan tapaan kuin itse muistelen Jumalaa parhaani mukaan tehdessäni käsitöitä. (Käytän toki rukoushelmiäkin, silloin kun en tee käsitöitä.) Se antaa käsillekin töitä, etteivät ne ole ainakaan pahan teossa. Dhikriä voi tehdä myös vaikkapa kävellessä jonnekin, odottaessa tuttavaa saapuvaksi, autolla ajaessa... Vaihtoehtoja riittää. Liikkeellä ollessa tosin qiblaan kohti kääntyminen voi olla haasteellista, mutta dhikr on sallittua ja palkittavaa muissakin tilanteissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...