torstai 15. heinäkuuta 2010

Vanhempien kunnioittaminen vs. vääräuskoisten välttäminen

Olen muslimina oloni aikana joutunut pohtimaan useaan otteeseen islamin suhtautumista käännynnäisten (tai toisin ilmaistuna islamiin palanneiden) ja heidän vanhempiensa tai muiden sukulaisten välisiin suhteisiin. Islamissa elää vahvana kunnioitus omia vanhempia kohtaan, mikä näkyy esimerkiksi lukuisissa haditheissa. Osaa näistä haditheista olenkin käsitellyt jo aikaisemmin tekstissäni Haditheja hyvästä käytöksestä, joten en kirjoita niitä nyt tähän toistamiseen. Niiden sanoma tuntuu kuitenkin olevan ilmeinen: muslimien velvollisuus on totella ja kunnioittaa vanhempiaan ja ylipäätään vanhempia ihmisiä. Suvun merkitys ja lojaalisuus lähimpiä kohtaan korostuu kaikessa tekemisessä.

Toisaalta Koraanissa on kohtia, joissa korostetaan valitsemaan seuralaiset niin, ettei niihin kuulu vääräuskoisia tai ihmisiä, jotka eivät hyväksy islamin sanomaa. Pikaisella etsinnällä löysin esimerkiksi seuraavat jakeet:

Ja kun näet niitä, jotka puhuvat joutavia tunnusmerkeistämme, niin käänny pois heistä, kunnes he rupeavat pohtimaan jotakin muuta, mutta jos Saatana saisi sinut unohtamaan (tämän säännön), niin älä kuitenkaan jää istumaan vääräuskoisen seuraan, kun se taas muistiisi tulee! (6:68)

Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin. (5:51)

Tämä ei tuottane suurempia ongelmia muslimeille, joiden sukulaiset ja tuttavat ovat myös muslimeja ja joiden ympäristön arvomaailma ylipäätään vastaa pääosin hänen omaansa. Joillekin islamiin palanneille näiden kahden vaatimuksen yhteensovittaminen voi kuitenkin tuottaa päänvaivaa. Miten toimia tilanteessa, jossa omat vanhemmat ja sukulaiset eivät tunnu hyväksyvän islamin palanneen päätöstä elää uskonsa mukaista elämää? Kuinka ylläpitää kunnioittavaa ilmapiiriä tilanteessa, jossa vastapuoli ei osoita kunnioitusta? Miten toimia syntymäpäivien, joulun ja muiden kristillisinä pidettyjen juhlapäivien suhteen, jotka useissa perheissä merkitsevät sukulaisvierailuja? Onko vanhempien kunnioittamisen vaatimus tärkeämpi kuin Koraanin ohje välttää vääräuskoisten seuraa?

Tämänkaltaisten pohdintojen vuoksi joillekin islamiin palanneille voi olla kova paikka kertoa päätöksestään palata islamiin vanhemmilleen ja muille sukulaisille: vaikka tuntisi löytäneensä oikean tien ja elämäntavan, ei voi olla varma siitä, että saisi sille (varauksettoman tai edes jonkinasteisen) hyväksynnän ystävien ja sukulaisten keskuudessa. Jotkut venyttävät päätöksestä kertomista mahdollisimman pitkään ja vähitellen kertomisen kynnys vain kasvaa. Osalle kertominen voi merkitä tärkeiden ihmissuhteiden vaarantumista.

Monet muslimit arvattavasti turvautuvat fatwoihin, jotka näiden mieltä askarruttavien aihepiirien ympäriltä on annettu. Koska muslimikäännynnäisiä on vuosi vuodelta yhä suurempi määrä, löytyy internetin fatwasivustoilta aiheeseen kuin aiheeseen vastauksia, käyttäytymismalleja, jotka tosin voivat poiketa paljonkin toisistaan riippuen fatwan antaneen oppineen koulukunnasta ja muista näkemyseroista. Esimerkiksi yhden sivuston mukaan syntymäpäivän muistaminen esimerkiksi paastoamalla on hyväksyttyä (tämä löytyy seekersguidance.com-sivustolta), kun taas toisen mukaan syntymäpäiväonnittelutkin ovat paheksuttavvia (islam-qa-sivusto). Koska en itse ole ainakaan toistaiseksi sitoutunut yhden tietyn koulukunnan oppien noudattamiseen, on vastausten löytäminen joskus aika haastavaa. En ole aina varma, mikä olisi paras käyttäytymis- tai suhtautumistapa kussakin tilanteessa. Yritän parhaani mukaan taiteilla kunnioittamisen ja uskon vaatimusten välimaastossa ja pyytää Jumalalta johdatusta.

1 kommentti:

  1. Rauhaa

    Hyvä ja tärkeä aihe, josta olisi syytä puhua enemmänkin. Itsekin olen tätä asiaa pohtinut: kuinka pitkälle voi tehdä kompromisseja säilyttääkseen hyvät suhteet vanhempiinsa ja muihin sukulaisiinsa? Olisi kiva tietää, miten Profeetta, rauha hänelle, sekä hänen seuralaisena toimivat tällaisissa tilanteissa. Mitkä olivat niitä ei-muslimien tapoja, joita he kuitenkin katsoivat läpi sormien säilyttääkseen hyvät sukulaissuhteet, ja missä meni raja omien arvojen ja muiden kunnioittamisen välillä? On aivan selvää, että jos sukulaiset alkavat pilkata islamia, ei sellaista tarvitse sietää ja kuunnella, mutta ainakaan minun ei ole tällaista tarvinut paljoa kuunnella. Enemmän on kyse erilaisten arvo- ja uskomusmaailmojen kohtaamisesta sekä tapojen erilaisuudesta: miten esim. suhtautua ei-muslimisukulaisten liian paljastavaan pukeutumiseen, voiko osallistua heidän (kristillisiin) juhliinsa, mitä jos pöydässä joku juokin alkoholia jne... Yksittäisten, hyvin spesifien fatwojen sijaan kaipaisin suurempia suuntaviivoja ja ohjeita asian suhteen.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...