perjantai 6. elokuuta 2010

Mihin tarvitsemme viihdettä?

Kaikki alkoi oikeastaan alkukesällä, eräänä tuiki tavallisena päivänä. Olimme matkustamassa tavalliseen tapaan sukulaisten kanssa autossa, kun mieleeni tuli jostakin ajatus: "Näinkö me käytämme aikamme? Kuuntelemme autossa radiosta varsin tyhjänpäiväistä musiikkia, jota emme oikeastaan edes kuuntele. Kuuntelemme radiokilpailuja, jotka eivät todellisuudessa liikuta mietä vähääkään. Täytämme tilan meille merkityksettömillä äänillä, jotta meidän ei tarvitsisi kommunikoida niin paljon keskenämme."

Arkielämämme täyttyy helposti ääni- ja kuvasaasteesta. Varsinkin kaupunkialueella mainoksilta ja mitä erinäköisemmältä viihteeltä on vaikea välttyä. Jokaisen meistä täytyy käydä ainakin joskus ruokakaupassa ja siellä ne odottavat kassan luona: toinen toistaan huutavammat lööpit sekä juoru- ja viihdelehtien kannet. Jääköön nuo lehdet nyt vähemmälle kommentoinnille, sillä ainakin joitakin niistä sopii tosiaan kuvaamaan sana "saaste". Tässä yhteydessä tuntuu kuitenkin olevan paikallaan muistaa yksi varsin osuvista haditheista: muslimi jättää omaan rauhaansa sen, mikä ei hänelle kuulu. Onko julkisuuden henkilöiden yksityiselämä todella niin omaa elämäämme koskettavaa, että saatamme käyttää niiden seuraamiseen kallisarvoista aikaamme? Eikö meidän tulisi keskittyä ennemmin oman elämämme ja tekojemme puntarointiin sen sijaan, että lukisimme ja tuomitsisimme toisten sattumuksia?

Olen myös huomannut, kuinka helppo televisio on jättää auki loppuillaksi sen jälkeen, kun se hyödyllinen ja kiinnostava ohjelma on katsottu. Suurin osa televisio-ohjelmista tuntuu olevan kuitenkin hyvin viihteellisiä ja tarkemmin ajatellen niiden anti jää usein aika ohueksi. Sen lisäksi että monet ilmaiskanavat ovat keskittyneet pelkästään viihteellisen sisällön tuottamiseen, on niin haluaville olemassa vielä lisäksi maksullisia viihdekanavia. Sellaiseenko tosiaan haluamme ilta toisen jälkeen käyttää aikaamme? Mitä niillä on loppujen lopuksi tarjota meille?

On myös olemassa viihdekirjallisuutta. Tässäkin blogissa on jokunen tuohon kirjallisuuden lajiin kuuluva kirja-arvio, vaikka arvelen, että joidenkin mukaan sellaiset eivät ole muslimiblogiin sopivia. Olen itsekin miettinyt asiaa, mutta toistaiseksi olen päättänyt antaa niiden arvioiden jäädä mukaan. En voi sanoa, että kovinkaan moni lukemistani viihdekirjoista olisi suosittelemisen arvoinen, mutta jollakin oudolla tavalla ne ovat antaneet suhteellisuudentajua ja perspektiiviä kaiken islamia käsittelevän kirjallisuuden keskellä.

Miksi viihdettä on sitten nykyään joka paikassa? Millaista tehtävää se täyttää yhteiskunnassamme ja omassa elämässämme? Voisimme aloittaa määrittelemällä, mitä viihteellä oikein tarkoitetaan. Wikipedian mukaan viihde on "yleisnimi kevyelle ajanvietteelle, sellaisille tapahtumille, esityksille tai toiminnoille, joiden tarkoitus on tuottaa huvia tai mielihyvää yksittäiselle ihmiselle tai suuremmalle yleisölle". Muslimeitakaan ei ole kielletty pitämään tietyissä rajoissa hauskaa. Nykyään vain tuntuu, että liian usein se hauskanpito tapahtuu jonkun toisen kustannuksella (esimerkiksi kaikenlaiset kilpailut) tai on muuten moraalisesti arveluttavaa. Viihde on myös läheisessä yhteydessä kaupallisuuteen, jolla herätellään turhia(kin) tarpeita.

Näin Ramadanin, pyhän kuukauden lähestyessä, olen omalta osaltani tehnyt päätöksen noudattaa paremmin edellä mainittua hadithia: jätän omaan rauhaan sen, mikä ei minulle kuulu. Katson sellaisia televisio-ohjelmia, joista on minulle hyötyä ja jätän vähemmälle turhia ohjelmia. Radiota en kuuntele normaalioloissa muutenkaan, mutta sieltäkin voi löytää asiallisia kanavia. Kirjoista pyrin löytämään luettavaksi sellaisia, joilla on jokin itseäni koskettava sanoma ja joita ovin käyttää itseni kehittämiseen. Ylipäätään tunnen kunnioitusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka uskaltavat kohdata toisensa ja itsensä ilman jatkuvaa, joka paikan täyttävää ääni- ja kuvatulvaa. Tässä asiassa olen vuosien kuluessa onnistunut petraamaan, mutta tehtävää riittää vielä.

2 kommenttia:

  1. Salam aleikum, sisko!
    Tuo hadith, jonka mainitsit tässä ''muslimi jättää omaan rauhaansa sen, mikä ei hänelle kuulu'' on minunkin mielestäni todella hyvä ja yritän kovasti käyttäytyä juuri tuon mukaan. Mutta tuntuu, että meidät opetetaan päivittäin siihen, ettei muuta 'viihdettä' elämässä ole kuin muiden tekemisien arvostelu ja seuraaminen. Ja se on todellakin harmi se.

    Eräs rakas muslimi siskoni sanoi kerran, että uskomisessa ei ole mitään pahaa. Päin vastoin se tuo valoa ja uusia kokemuksia elämään. Islamin myötä minäkin olen alkanut katsoa elämää uudella tavalla, kiitos Jumalan.

    Ja totta niin kuin sanoit, hauskaa saa pitää, kunhan tietää oikean tavan. :)

    VastaaPoista
  2. Wa aleikum salam, Hawa!
    Muslimisiskoystäväsi on mielestäni oikeassa. Kuinka erilaiselta elämä näyttääkään ja tuntuukaan, kun ei tarvitse keskittyä niin paljon toisarvoisiin asioihin.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...