tiistai 3. elokuuta 2010

Rukouksen voima

Vielä joitakin kuukausia sitten tunsin ahdistusta, kun ajattelinkin rukoilemista. Tiesin toki jo ennen islamiin palaamista, että rukous on yksi islamin viidestä peruspilarista ja päivittäin viidesti toistuvana ehkä pilareista kaikkein tärkein. Tunsin, että ollakseni kunnon muslimi minunkin täytyisi rukoilla, sovittaa nuo viisi rukousta osaksi päivittäistä elämääni. Silti en jostakin syystä saanut tehdyksi niin, ja juuri se tuntui ahdistavalta: ennen islamiin palaamista minulla ei ollut minkäänlaista "rukoustaustaa". En ollut tottunut puhumaan Jumalan, kunnia ja ylistys Hänelle, kanssa. Rukoilu tuntui ajatuksenakin itselleni vieraalta.

Lähde: http://www.uta.fi/utain/2006k/2/27944.html
Muutama kuukausi sitten ajatus rukoilusta alkoi kuitenkin kypsyä mielessäni. Tunsin olevani valmis aloittamaan kunnolla rukouksen opettelemisen, ja alku oli niin vaikea kuin olin alunperin kuvitellutkin. Ensinnäkin kunnollisen ja selkeän rukousoppaan löytäminen tuntui melko haasteelliselta, sillä haluan toki suorittaa rukouksen oikein. Rukoilin paperista arabiankielistä tekstiä lukien yrittäen samalla tehdä kaikki rukoussarjaan kuuluvat liikkeet niin hyvin kuin mahdollista. Luin mielessäni monta kertaa päivässä eri rukouksen kohtia, kunnes olin vähitellen oppinut ne kaikki ulkoa. Samalla rukoilukin helpottui: en tarvinnut enää lunttauspaperia, vaan pystyin keskittymään itse rukoukseen, sanojen sisällön miettimiseen ja eri liikkeisiin.

Kuten niin monen muunkin asian kohdalla: alku aina vaikeaa, lopussa kiitos seisoo. Jos Jumala suo, olen oman rukouselämäni alkupuolella. Kuitenkin jo tässä vaiheessa olen huomannut, kuinka tärkeää rukoileminen on. Enää en voisi kuvitella jättäväni rukoilematta: jos jokin rukous on jäänyt esimerkiksi muiden menojen vuoksi väliin, pyrin korvaamaan sen mahdollisimman pian. Tiedän myös, että minun tulisi korvata kaikki ne rukoukset, jotka olen aikaisemmin jättänyt suorittamatta. En kuitenkaan enää tunne sen suhteen ahdistusta, vaan pyrin ottamaan välimatkaa vähitellen kiinni, kunnes rukoukset on suoritettu. 

Rukouksella voi olla uskomaton voima. Varsinkin, kun olen saanut rukoilla rauhassa niin, ettei lapsi hypi samaan aikaan rukousmatolla tai kuljeta pikkuautoa selkääni pitkin, sen avulla voi saavuttaa rauhan tunteen. Se tuo lohdutusta ja toivoa. Päivittäinen rukous on myös oiva tapaa muistaa Jumalaa ja osoittaa kiitollisuutta ja nöyryyttä Häntä kohtaan.Ymmärrän nyt, että kaikella on aikansa. En ollut aikaisemmin valmis rukoilemaan, joten Jumala Kaikkivaltias viisaudessaan antoi minulle nyt mahdollisuuden nähdä aavistuksen rukouksen voimasta. Jos Jumala suo, vähitellen rukouksen merkitys ja vaikutus muuhun elämääni vähitellen vain kasvaa.

3 kommenttia:

  1. Salam! Itsellänikin oli alussa samalla tavalla. Halusin kovasti oppia rukoilemaan päivittäin, koska ennen se oli ollut vain rukoilemista vaikeina aikoina. Vaikka halu oli suuri, silti ajoittain tuntui vaikealta lähestyä Jumalaa tällä tavalla. Onneksi silti me molemmat vain jaksoimme yrittää ja insha Allah löydämme Hänen valon uskossamme! Ja onnea vielä sinulle. :)

    VastaaPoista
  2. Hiljentyminen ja Jumalaan keskittyminen, mihin säännölliset rukouskaavat ovat mitä loistavin keino, auttavat ihmistä niin paljon että tunnen suurta surua niitä kohtaan jotka eivät niin tee... On niiiiiiin paljon helpompi pysyä hyvällä tuulella ja seurata hyviä periaatteita kun viettää välillä lepohetkiä Jumalan kanssa.

    VastaaPoista
  3. Totta, tuohon minulla ei ole mitään lisättävää.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...