sunnuntai 29. elokuuta 2010

Vuosi shahadasta

On kulunut lähes päivälleen vuosi siitä, kun lausuin ensimmäisen kerran shahadan, islamin uskontunnustuksen, muslimitodistajien läsnäollessa. Kiitos ja ylistys Jumalalle siitä, että olen saanut elää vuoden virallisesti muslimina. Tunnen itseni onnekkaaksi, kun olen löytänyt sen tien, joka tuntuu olevan minulle tarkoitettu. Samalla tällaisen "vuosipäivän" kynnyksellä ajatukset tuntuvat palaavan menneisiin kuukausiin ja pohdintaan siitä, miten olen onnistunut elämään uuden identiteettini kanssa.

Kerroin kääntymisestäni tutuilleni vähitellen, aina sopivan tilaisuuden tullen yhdelle kerrallaan. Suurin osa tutuistani otti islamiin palaamiseni vastaan hyvin neutraalisti. Osa osoitti yllättyneisyyttä kääntymiseni suhteen, mutta toisaalta sain myös vastakkaisia kommentteja: olen naimisissa muslimimiehen kanssa, joten joidenkin mukaan kääntymiseni samaan uskontoon hänen kanssaan oli käytännössä vain ajan kysymys. Mielestäni se oli aika mielenkiintoisesti sanottu, sillä en pitänyt omaa kääntymistäni missään vaiheessa itsestään selvyytenä. Itse asiassa esimerkiksi mennessämme naimisiin en osannut vielä kuvitella itseäni muslimiksi.

Tunnen olevani pelkuri, mutta en ole saanut kerrotuksi kääntymisestäni vielä kaikille läheisilleni. Luulen, että heillä olisi oikeus tietää, mutta odotan vielä oikeaa hetkeä. Ja samalla keksin kenties lisää tekosyitä olla kertomatta... Olen yrittänyt kerätä rohkeutta ja toivon, että saan vielä kerrottua heille. Jossakin sydämeni pohjalla minulla on tunne, että asiat tulevat julki kun on niiden aika.

Mitä tulee huiviin, olen käyttänyt sitä julkisesti joitakin kertoja. Ulkomailla käydessämme pidin sitä jatkuvasti, koska siellä sen käyttö tuntui olevan huomattavasti helpompaa. Täällä Suomen oloissa haen vielä lisää henkistä itsevarmuutta, sillä asenneympäristö tuntuu olevan aika lailla erilainen. Käyn toisinaan kovaakin sisäistä kamppailua asian suhteen, sillä mielestäni hijabin käyttö kuitenkin kuuluu musliminaiselle. Jos Jumala suo, tulen itsekin käyttämään sitä tulevaisuudessa. Olen melko varma, että tunnen kyllä kun olen valmis alkaa käyttämään sitä.

Monien islamia koskevien pohdintojeni kanssa en ole onneksi jäänyt ihan yksin. Kiitos Jumalalle, mieheni on pitänyt minua maan pinnalla, kun ajatukseni ovat lähteneet ehkä liiankin korkealentoisille urille. Hän on auttanut minua löytämään suhteellisuudentajua ja auttanut ymmärtämään, että olen vielä tieni alussa ja että oppiminen on elinikäinen prosessi. Toisaalta olen huomannut oppineeni jo jonkin verran näinä kuluneina kuukausina: esimerkiksi lukiessani Koraania läpi nyt toiseen kertaan, huomasin että se avautui minulle paljon paremmin kuin ensimmäisellä lukukerralla. Henkilöt, paikannimet ja tapahtumat tuntuivat tutummilta, koska olin lukenut niistä jotakin jo aikaisemmin. Se antaa minulle toivoa siitä, että jos Jumala suo, saan ehkä vähitellen koottua itselleni yhtenäisempää tietoa kaikista niistä tiedonmurusista, joita päähäni on kertynyt. Ehkä vähitellen osaan keskittyä olennaisiin asioihin epäolennaisuuksien sijaan.

Pian tulee siis kuluneeksi vuosi shahadasta. Jossakin mielessä tunnen olleeni sydämeltäni muslimi kuitenkin jo kauemmin, ainakin mitä tulee arvomaailmaani. Kun hieman reilu vuosi sitten ymmärsin, että islam on minulle oikea ratkaisu, tunsin tietynlaista helpotuksentunnetta. Tunsin löytäneeni henkisen kotini ja saaneeni selityksen sille, miksi elämänkatsomukseni on sellainen kuin on. Jos Jumala suo, minulla on edessä vielä useita vuosia elää ja kasvaa muslimina ja sisäistää islamin todellinen sanoma: elää uskoa todeksi. Tällä hetkellä kuljen luottavaisin mielin ja uskon Jumalan johdatukseen.

2 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus. Sinulla on melko samanlainen ajatusmaailma varmaankin kun luen tätä blogiasi.Olemme onnekkaita kun olemme saaneet tämän lahjan löytää Islamin ja näkemään maailman sydämellä

    VastaaPoista
  2. Tosiaan, tuntuu hurjalta ajatella että kirjoitin tuon tekstin noin puolitoista vuotta sitten. Tuntuu kuin siitä olisi kulunut vain lyhyt hetki :). Ajattelen edelleen pitkälti samalla tavalla ja huomaan tuohon kirjoitukseen verrattuna tulleeni rohkeammaksi sen suhteen, etten enää pelkää yhtä paljon näyttää kuka olen. Kävin muuten pikaisesti eilen tutustumassa blogiisi. Se vaikuttaa kiinnostavalta, palaan sinne vielä varmasti uudestaan, insha Allah.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...