torstai 16. syyskuuta 2010

Muodonmuutos

Olen välivuodenaikaihminen. Keväällä minut herättää talven jäljiltä lisääntyvä valon määrä ja luonnon puhkeaminen kukkaan ja eri värisävyihin. Muissakin ihmisissä tuntuu olevan silloin enemmän virtaa ja se tarttuu myös itseeni. Kanssaihmisten mielialan nousulla voi olla ihmeellinen vaikutus - joskin sillä on myös haittapuolensa esimerkiksi lisääntyneiden puistojuoppojen muodossa.

Nyt kun syksy on saapunut, tunnen lähes samalla tavoin kuin keväisin. Nyt voi hyvillä mielin ja hikoilematta pukeutua kaikkiin niihin mukaviin ja käytännöllisiin vaatteisiin, jotka vielä kesällä tuntuivat hiostavilta ja liian tummilta. Saa kääriytyä huiveihin, villapaitaan ja kokeilla sitä villakangashametta, jolle ei vielä kesällä ollut paksuutensa vuoksi käyttöä. Saa laittaa päälleen sen villatakin, jonka on kuluneen kuukauden aikana saanut neulotuksi. Ehkäpä voisin tänä syksynä ruveta pitämään myös päässäni huivia ja näin pikku hiljaa totuttautua hijabin käyttöön. Säiden viiletessä huivien käyttöön ei enää kiinnitetä samalla tavoin huomiota kuin kuumimpien helteiden aikaan.


Lähde: http://www.nieppi.com/n/?tag=ilta

Saan energiaa siitä, että näen ruskansävyisten puiden ja pensaiden lehtien runsauden ympärilläni liikkuessani luonnossa, ihan jo lähiympäristössäkin: se on todellista väriterapiaa ennen harmaan ja valkoisen sävyttämään loska- ja lumikautta. Saan energiaa kirkkaan kuulaista, kirpeän raikkaista syyspäivistä, kun leuto tuuli heittelee maahan pudonneita lehtiä ilmaan ja takaisin maahan. Tunnen olevani siunattu, sillä minulla on mahdollisuus olla kotona ja näin pääsen myös ulkoilemaan luonnossa paljon enemmän kuin mitä minulla olisi mahdollisuus, jos olisin töissä tai opiskelisin kokopäiväisesti. Saan seurata luonnon muodonmuutosta melkein aitiopaikalta.

Tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että ihmisellä on taipumusta kerätä itselleen yhä enemmän aktiviteetteja syksyn saapuessa ja edetessä: aloittaa uusi harrastus tai kaksikin, ryhtyä ehkä laihdutus- tai kuntokuurille, palata koulun penkille tai työpaikalle pöydän taakse tai työkoneiden pariin. Samaan aikaan luonto on käymässä vähitellen ansaittuun lepoon. Koraanissakin sanotaan, että Jumala - kunnia ja ylistys Hänelle - loi yön lepoajaksi ja päivän työntekoa varten. Voisiko sen ajatella tarkoittavan myös sitä, että pimeä vuodenaika on tarkoitettu hiljaisempaan elämänmenoon kuin valoisa kesä? Itse ainakin haluaisin ajatella niin. Eläköön syksy!

2 kommenttia:

  1. Salam sisko!
    Ihanaa, että joku oikeasti nauttii syksystä. Ja hyvä että paljastit minulle tämän syksyyn liittyvän väriloiston, josta kannattaa nauttia (itse olen jättänyt sen sivuun kun on jäänyt kaipaamaan taakse jäänyttä kesää ja odottanut samalla kauhulla loskakelejä!). Syksyä olen odottanut ehkä enemmän viileämpien päivien toivossa, kesä oli niin kuuma että nyt tuntuu ihan mukavalta kävellä aamulla ulkona kun on viileää vielä. :) Kevät on silti vielä minun lempivuoden aikani, mutta ehkä pystyn nyt vielä enemmän nauttimaan syksystä. Hihi, kiitos sinun! :D

    VastaaPoista
  2. Wa aleikum salam,
    itsekin pidän keväästä, mutta myös syksyssä on sitä jotakin :). Mukavaa, että pystyin tuottamaan hyvää mieltä.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...