tiistai 26. lokakuuta 2010

Jaiks, minä(kin) olen erilainen!

Edellinen kirjoitukseni käsitteli sitä, kuinka minun ja luultavasti monien muidenkin on toisinaan vaikea kohdata luontevasti fyysisesti erilaisia ihmisiä; kuinka toivomme voivamme olla osoittamatta liikaa sääliä ja toisaalta huomioimalla toiset ihmisarvoisella tavalla. Kirjoitin tuolloin, että näkökulmani on ulkopuolisen. Kuitenkin reilu vuorokausi tekstini julkaisemisen jälkeen aloin ajatella, että vaikka olenkin tosiaan kirjoittanut sen tekstin vammaisuuden kannalta ulkopuolisen asemassa, on minulla itselläni kuitenkin joitakin samantyyppisiä kokemuksia. On ollut joitakin tilanteita, joissa olen itsekin tullut kohdelluksi eri tavoin siksi, että olen ollut jollakin tavalla valtavirrasta poikkeava. Joillakin ihmisillä on ollut tuolloin ilmeisiä vaikeuksia päättää, kuinka suhtautua minuun tai lähimmäisiini. Tässä joitakin esimerkkejä.

Vaatetus. Varsinkin viime kesän kuumilla helteillä olin viikkokausia yksi niistä harvoista tällä seudulla, jotka pitivät pitkähihaista paitaa ja nilkkoihin yletyvää hametta tai pitkiä housuja riippumatta siitä, kuinka korkealle lämpötila nousi. Toisinaan ihmiset näyttivät katsovan vähän pitempään, mutta pääasiassa sain olla rauhassa. Sen sijaan olen huomannut, että hameen käyttö kerää enemmän huomiota kuin housujen, ei kuitenkaan mitenkään negatiivisella tavalla.

Hijab. Hijab kuuluu tietenkin myös vaatetukseen, mutta olen ottanut sen omaksi osiokseen, sillä siihen liittyy aivan erityisiä kokemuksia. Muistan edelleen huivikokeiluni, kun olin aivan hiljattain palannut islamiin ja halusin elää sen oppien mukaisesti niin hyvin kuin pystyin. Suurin osa ihmisistä tuntui suhtautuvan huiviin luontevasti. Sitten olivat nämä ääripään tapaukset: yksi keksi-ikäinen mies purskahti nauramaan minut nähdessään ja muutama nainen katsoi niin paheksuvasti, että olisi voinut luulla heidän nielaisseen sitruunan väärään kurkkuun. Ne olivat oikeastaan ensimmäisiä kertoja, kun olen herättänyt niin paljon (negatiivista) huomiota kanssaihmisten keskuudessa, eikä se tietenkään tuntunut kovin mukavalta.

Lapsi. Ei mene yleensä päivääkään, etteikö joku vastaantulija tai ulkoilemaan samaan aikaan lähtenyt sanoisi, että lapsellamme on tummat silmät tai nappisilmät. Nyt kun lapsella on meidän muiden tapaan vaatetusta säiden mukaisesti yleensä niin paljon, ettei juuri muuta jää paljaaksi kuin kasvot, juuri silmät tuntuvat kiinnittävät ihmisten huomion. Kommentit ovat varmasti tarkoitettu kohteliaisuudeksi tai ainakin ystävällisyyden osoitukseksi, mutta jotakin ne hyväntahtoisuudessaankin paljastavat: olet erilainen.

Ulkomaalainen puoliso. Varsinkin alkuaikoina kiinnitin huomiota siihen, kuinka ihmiset kiinnittivät ensin huomiota mieheeni ja sen jälkeen lähes automaattisesti minuun. Vaikka pääkaupunkiseudulla on ulkomaalaisiin jo totuttu, kiinnittää osa ihmisistä silti heihin vielä enemmän huomiota kuin suomalaisiin. Nykyään tosin olen jo tottunut satunnaiseen huomioon siinä määrin, että en enää itse ole aikoihin kiinnittänyt siihen huomiota. Miehenikin saa kuulemma olla suurimmaksi osaksi rauhassa.

Näiden kaikkien kohdalla pätee varmasti sama asia kuin muunkin erilaisuuden kohdalla: mitä enemmän sitä kohtaamme, sitä luontevammin pystymme siihen suhtautumaan. Se ei ole enää samanlainen pelottava mörkö, jonka olemassaolo pitää yrittää kieltää. Erilaisuus on toivottavasti tullut tänne jäädäkseen, jos Jumala niin suo.

3 kommenttia:

  1. Salaam sisko, hyvä kirjoitus taas sinulta!

    Erilaisuutesi on hyvä asia, pukeutumisesi (+hijab), perheesi.. Asioita, joista sinun täytyy olla ylpeä ja ajatella että teet oikein juuri noin!

    Ennakkoluuloja tulee aina olemaan kaikilla erilaisista, tuntemattomista asioista, mutta mielestäni ei kuitenkaan esimerkiksi toisen pukeutumiselle tarvitse nauraa. Voi suhtautua hyvällä tavalla ja vaikka kysyä, jos tuntuu että haluaa tietää enemmän.
    Suvaitsevaisuutta! :)

    VastaaPoista
  2. Wa aleikum salam Hawa,
    kunpa kaikki ajattelisivatkin samaan tapaan kuin sinä! Ihmisillä on kuitenkin taipumus vetää omia johtopäätöksiään sellaisistakin asioista, joista he eivät tiedä juuri mitään, vaivautumatta ottamaan asioista selvää. Enkä väitä, ettenkö itsekin olisi joskus syyllistynyt samaan, mutta se piirre olisi hyvä tunnistaa itsessä.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiinnolla lueskelen koska olen itsekin vasta käyttänyt huivia vähän aikaa tai oikeastaan tullut muslimiksi

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...