keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Viha-rakkaussuhde televisioon

Muutamat viimeaikaiset tapahtumat ja ajatukset ovat havahduttaneet minut miettimään tarkemmin suhdettani televisioon:

*parhaillaan lukemani kirja Ekovuosi Manhattanilla (kirja-arvio tulossa lähitulevaisuudessa, jos Jumala suo), jonka kirjoittaja Colin Beavan huomasi elämänlaatunsa kohentuneen merkittävästi televisiosta luopumisen jälkeen
*ajatus siitä, että on kiire tulla ulkoa kotiin vain koska jokin "tärkeä" ohjelma on juuri alkamassa tai että on kiire syödä, jotta ehtisi katsomaan jonkin ohjelman
*rukoilun häiriintyminen ja keskittymiskyvyttömyys, kun taustalta kuuluu jonkin televisio-ohjelman ääniä
*huono omatunto siitä, että lapsi tottuu pienestä pitäen monta tuntia päivässä auki olevaan televisioon ja oppii televisiosta moraalisesti kestämättömiä arvoja ja toimintatapoja
*halu opettaa itselle ja lapselle vaihtoehtoisia (aktiivisempia ja kehittävämpiä) tekemisen muotoja
*ajan käyttäminen turhien mainosten katsomiseen
*moraalinen dilemma televisioluvan maksamisesta
*television henkisesti ja fyysisesti passivoiva vaikutus
*ajatus siitä, että television katselu tietoisesti ja tiedostamatta heikentää uskoa

Olen kasvanut ja elänyt ympäristössä, jossa televisiota on katseltu päivittäin niin kauan kuin muistan. Ajatuksena on ollut että kun televisio kerran illansuussa on avattu, on se ollut auki nukkumaanmenoon asti, tulipa sieltä mitään järkevää katsottavaa tai ei. Ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa eli olen elänyt aikuisiälläkin pitkälti tuon saman mallin mukaisesti. Pisin täysin televisioton aika kohdallani taitaa olla viisi vuorokautta. Siitäkin on jo jokunen vuosi aikaa.

Viime kuukausien aikana olen alkanut kyseenalaistaa totuttua television katselutapaani. Syynä voi olla monien tekijöiden summa, mutta luultavasti ainakin osana sitä on havahtuminen siihen, millainen ohjelmatarjonta meillä on. Suomessa näkyviä televisiokanavia tarkastellessa ei voi sanoa, että niistä yksikään täyttäisi islamin vaatimukset varsinkaan siveellisyyden ja moraalisuuden osalta. Paitsi että suuri osa ohjelmista on suoraan islamin oppien vastaisia, ne voivat jopa suorastaan yllyttää käyttäytymään ja ajattelemaan yksilön ja yhteiskunnan kannalta epäterveellä tavalla.

Lähde: http://sheikyermami.com/

Suomessa television katselua islamilaisesta näkökulmasta ei voi perustella yleensä sillä, että katsoisi islamin kannalta hyödyllisiä ohjelmia, kuten opetusohjelmia tai fatwa-kanavia. Satelliittilautaset ovat täällä melko lailla harvinaisuus moniin muslimimaihin verrattuna, joissa rakennusten katoilla suuret lautaset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kuitenkin sielläkin tarjolla on myös loputon kirjo länsimaisia ja paikallisin resurssein tehtyjä ohjelmia ja kanavia, joiden sisältö on laadultaan hyvin vaihtelevaa. Ja noiden kanavien suuresta määrästä voi päätellä, että niitä myös katsellaan ahkerasti (tosin satelliittikanavathan näkyvät monessa maassa, joten kaikkia kanavia ei välttämättä katsota yhtä paljon joka maassa).

Meitä muslimeja on joka lähtöön ja mielestäni on hyvä, että televisio-ohjelmienkin suhteen tarjontaa on olemassa. Jos meiltä olisi kielletty ja sensuroitu kaikki mahdollinen syystä tai toisesta sopimattomaksi luokiteltu, ohjelmavalikoima supistuisi kovin kapeaksi. Olen kuullut joidenkin vannoutuneiden lähiruokaan omistautuneiden ihmisten sortuvan silloin tällöin jossakin kauempaa tuotettujen ruokien syömiseen ja se on ollut heidän mukaansa mielenterveyden säilyttämisen kannalta välttämätöntä. Samalla tavalla voi mielestäni ajatella televisio-ohjelmista. Ehdoton kieltäminen johtaa vain vastarintaan eikä mielestäni auta asiaa.

Televisiota voi käyttää hyvään ja pahaan, kuten lukuisia muitakin teknisiä laitteita. Voimme valita meille hyödyksi olevia ohjelmia, mutta televisiosta voi myös muodostua keino paeta todellisuutta tai kuluttaa aikaa. Olisi kohdallani tekopyhää sanoa, etten olisi itse joskus katsonut niin kutsuttuja roskasarjoja tai käyttänyt televisiota tarkoituksella "ajan tappamiseen". Jossakin elämäni vaiheessa, kun mieli tuntui olevan matalalla, muutamat näennäisesti hyödyttömät ohjelmat osoittautuivat todelliseksi henkireiäksi. Ja joskus on kieltämättä mukava vain istuksia paikallaan ja olla ajattelematta mitään sen kummempaa, kun on sitä ennen tehnyt jotain raskasta.

Se että olen hiljaa mielessäni ja nyt kirjoittaen tehnyt päätöksen yrittää vähentää television katselua ei välttämättä tarkoita, että käyttäisin katselusta vapautuvan ajan johonkin hyödyllisempään. Toivon niin, mutta se vaatii tietoista työtä asian eteen. Esimerkiksi television korvaaminen internetin käytön lisäämisellä voi olla muutos ojasta allikkoon. Sen sijaan yritän sulkea tekniset laitteet entistä useammin kokonaan. Omalla kohdallani hyviä vaihtoehtoja voisivat olla leipominen, askartelu ja kirjojen selailu - yhteistä tekemistä lapsen ja perheen kesken. Nyt vain aivonystyrät käyttöön, niin ehkäpä saan jonkin ajan kuluttua ihmetellä, kuinka saatoin ennen käyttää niin paljon aikaa passiiviseen tuijottamiseen.

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Blogisi lukeminen on minusta äärimmäisen ilahduttavaa, koska iloitsen suunnattomasti huomatessani, kuinka samoista asioista voidaan ajatella samoin yli uskonto- ja kulttuurirajojen. :) Itse luovuin kokonaan televisiosta kolme vuotta sitten, kun tajusin avaavani sen korkeintaan kerran viikossa, mutta juuttuvani silloin sen eteen koko illaksi täysin turhanpäiten.

    VastaaPoista
  2. Mukava tietää, etten ole ainoa, joka on kokenut television ohjelmatarjonnan pääosin turhaksi. Itse en ole (ainakaan vielä)siinä vaiheessa, että voisin kuvitella luopuvani televisiosta kokonaan, mutta nostan hattua sinulle päätöksestäsi, joka on nykyaikana varmasti monen mielestä epätavallinen.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...