tiistai 9. marraskuuta 2010

"Uskova ei ole koskaan kiireinen"

Julkaisin joitakin päiviä sitten blogissani internetistä löytämäni mielenkiintoisen artikkelin What Is Your Identity?, joka käsittelee muslimin ja uskovan identiteettiä sekä sitä, mikä ne erottaa vääräuskoisesta. Lukiessani esimerkillisen uskovan ominaisuuksia kokoavaa listausta ajatukseni jäivät jumiin yhteen listan kohdista: uskova ei ole koskaan kiireinen tai hoppuile (engl. be in hurry).

En suoraan sanottuna voi uskoa, ettei olisi ihmistä, joka ei joskus olisi kiireinen, olipa kuinka uskovainen tahansa. Kiire tuntuu olevan suorastaan yksi aikamme vitsauksista, josta tuntuu olevan vaikea saada otetta. Kuitenkin jokin tuossa listan kohdasta jäi elämään mieleeni - ehkä siinä piilee totuuden siemen, jota en vain vielä ole ymmärtänyt. Siksi aloin miettiä, mitkä tekijät meille aiheuttavat kiirettä. Sain seuraavanlaisen listan:

Elämän järjestymättömyys ja priorisoimattomuus. Tämä lienee yleisin syy siihen, että tunnemme olevamme toisinaan kiireisiä. Kun asiat kasaantuvat toisinaan sekamelskaksi, josta ei ole erotettavissa kiireellisimpiä ja vähemmän tärkeitä asioita, on vaikea päättää, mistä lähteä etsimään langan päätä ongelman ratkaisemiseksi. Kun elämän tärkeysjärjestys on paremmin hahomotettuna, on helpompi päättää, mitkä tehtävät ovat välttämättömiä hoitaa ja mitkä voi kokonaan unohtaa. Esimerkkinä tähän kohtaan voisi käydä eräs tuntemani ihminen, jolla on säännönmukaisena tapana herätä aivan viime hetkillä ennen sovittua menoa tai venyttää muuten lähtöä niin pitkään, että koko loppupäivän aikataulu on sen vuoksi kiireinen. Ehkä se on luonnekysymys, mutta mielestäni siinä on myös kyse siitä, että asioiden tärkeysjärjestys ei ole hahmottunut mielessä.

Itsetuntemuksen ja omanarvontunteen puute. Jos omanarvontuntomme ei ole kohdallaan tai emme arvosta itseämme riittävästi, voi yksi tapa tuntea olevansa merkityksellinen olla kalenterin täyttäminen kaikenlaisilla menoilla. Tarpeemme olla jatkuvasti tavoitettavissa voi johtaa siihen, että elämme lopulta jonkun toisen elämää. Kiireen tunnun luominen voi toisin sanoen valheellisesti auttaa meitä tuntemaan olevamme haluttuja, korvaamattomia ja rakastettuja. Sillä kukapa meistä ei haluaisi olla rakastettu - keino sen saavuttamiseksi on vain tässä tapauksessa epäterve.

Yhteiskunnalliset olosuhteet. Tämä on varmasti vaikein kohta hallittavaksi, koska meillä on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa niihin. Esimerkiksi alhainen koulutustaso voi aiheuttaa sen, että työstä saatava palkka jää niin matalaksi, että on pakko tehdä päivittäin useampaa palkkatyötä pakollisista menoista selvitäkseen. Tällöin ratkaisu voi olla kouluttautuminen ja siten paremmin palkatun työn saaminen, mutta aina se ei käytännön syistä onnistu. Toisena esimerkkinä voisi olla lukemani tapaus Iranista: erään naisen työaika oli 8.00-16.00 ja päiväkoti, jonne hän vei lapsensa hoitoon, oli auki täsmälleen samoina kellonaikoina. Työpaikan ja päiväkodin välimatka oli 30 kilometriä. Naiselle aiheutti kovaa kiirettä ehtiä aamulla töihin myöhästyen mahdollisimman vähän ja hakea iltapäivällä lapsi niin, etteivät kaikki työntekijät ole jo ehtineet lähteä kotiin.

Mitä kaikkea kiireettömyydellä on saavutettavissa? Useimmat seikat lienevät meille kaikille tuttuja, joten listaan tähän vain joítakin mielestäni keskeisimpiä mieleen tulleita kohtia.

Läsnäolo, mielenrauha ja levollisuus. Kun ei ole tuhat hoidettavaa asiaa yhtä aikaa mielessä, on helpompi keskittyä nykyhetkeen: huomata rakkaat ihmiset ja perheenjäsenet sekä heidän tarpeensa ja oikeutensa saada huomiotamme. Syke madaltuu, voi hengittää vapaammin. Vahvistuu tunne siitä, että merkitykselliset asiat ovat hoidossa. Levollisuuden tunne lisää kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Toisin sanoen, parhaimmillaan voi syntyä itseään ruokkiva mielenrauhan kierre.

Luovuus. Luovuus vaatii kukoistaakseen joutenoloa, kiireen vastakohtaa. Luovuudesta syntyvät usein myös oivallukset onnesta sekä kiitollisuuden tunne. Osaamme olla onnellisia pienistä asioista, jotka aikaisemmin kiireen keskellä ovat jääneet kenties täysin huomiottta.

Joskus harvoin vastaan tulee ihmisiä, joilla on kuin jonkinlainen aura ympärillään. Heistä tuntuu säteilevän selittämätöntä levollisuutta, vaikka heillä olisikin paljon tehtävää. Olen huomannut, etä useissa tapauksissa nämä ihmiset ovat sellaisia, jotka ovat kokeneet jonkin elämää mullistaneen kriisin, jonka seurauksena heidän elämäarvonsa ovat selkeytyneet. Joissakin tapauksissa kriisin seurauksena on voinut olla myös uskoontulo. Mitä kiireettömyydellä ehkä uskovaisen kohdalla tarkoitetaan, on se, että hänellä voi mahdollisesta tekemisen paljoudesta huolimatta olla levollinen mieli. Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, on antanut ihmiselle aikaa ja resursseja hänen tarpeidensa mukaisesti ja jos käytämme aikamme viisaasti, meitä odottaa siitä suuri palkinto. En edelleenkään, tämänkään pohdinnan jälkeen, usko että kiireettömyys on täysin poissa uskovankaan elämästä: aina voi tapahtua jotakin, johon ei voi etukäteen varautua. Silti uskon, että uskovan elämä voi olla huomattavasti kiireettömämpää kuin esimerkiksi puhtaaasti rahan valtaan uskovan kanssaihmisen.

2 kommenttia:

  1. Dear sister.. this post is really an inspiring one..
    yes, we should manage our time and our priorities in life..

    thank you for this posting sis! :)

    VastaaPoista
  2. Thanks sister Mustika Sari for your kind words. Nice to know that you liked it :).

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...