perjantai 17. joulukuuta 2010

Elämän vuoristoradassa

Viime kuukaudet ovat saaneet todistaa elämässäni melkoista tunteiden vaihtelua. Ulkoiset puitteet ovat pysyneet jotakuinkin ennallaan, mutta pään sisällä on tapahtunut sitäkin enemmän. Tunteet ovat olleet usein pinnassa, kärsivällisyys koetuksella ja kekseliäisyyttä vaadittu ratkomaan kaikenlaisia eteen sattuneita pulmia. Ennen kaikkea tuntuu, että uskokin on ollut koetuksella. Olen yrittänyt käyttää islamin opiskelusta ja Jumalan mietiskelyn kautta saamiani tietoja ja taitoja ongelmien ratkaisuun - vaihtelevalla menestyksellä.

Tunnen hieman huonoa omaatuntoa siitä, että olen viettänyt monta unetonta yötä pohtiessani asioita - olenko uskossani heikko, kun en pysty nukkumaan rauhassa luottaen siihen, että Jumala kyllä ratkaisee asiat parhaaksi katsomallaan tavalla? Olenko kenties muistellut Jumalaa liian vähän, kun en aina pysty tuntemaan sydämessäni rauhaa? Toisinaan on ollut niin kiireisiä päiviä, että käytännön asioiden hoitaminen on jyrännyt henkisemmän puolen alleen. Samat asiat jäävät sitten pyörimään päähän myös yön tunteina, sinä aikana kun pienen lapsen kanssa eläessä on usein se ainoa aika miettiä kunnolla asioita ja kuulla omat ajatuksensa.

Sen verran olen haditheja sisäistänyt, että melko ahkerassa käytössä on ollut hadith "jos et pysty sanomaan mitään hyvää, ole mieluummin hiljaa". Toinen versio siitä on, että suuttuessa kannattaa mieluummin vaieta. Olen saanut joiltakin henkilöiltä hyvinkin paljon mielipiteitä asioihin, joihin en ole niitä edes pyytänyt. Kaiken huipuksi nuo henkilöt ovat vielä suuttuneet, jos en ole aina toiminut heidän antamiensa ohjeiden ja mielipiteiden mukaan, vaikka ovat ensin sanoneet että saan tehdä niin kuin parhaaksi näen. Luulen kuitenkin, että olen esimerkiksi lapsemme suhteen parempi asiantuntija kuin henkilö, joka on lapseton, vannoutunut sinkku. Uskon myös, että monissa asioissa vaisto sanoo, onko tekemässä oikean ratkaisun.

Olen myös joutunut huomaamaan, että avoimin kortein pelaava voi joutua hyväksikäytetyksi ja petkutetuksi. Valitettavasti maailmamme on sellainen, ettei edes kaikilla luotettaviksi uskotuilta henkilöitäkään löydy puhtaita jauhoja pussista. Sellainen on saanut minut pahasti epäilemään omaa ihmistuntemustani. On punnittava entistä tarkempaan, kehen voi luottaa. Tässä tilanteessa minua on autanut ajatus siitä, että Jumala Kaikkivaltias on paras ja luotettavin Tuomari. Ehkäpä täällä maallisessa elämässämme voimme tulla huijatuiksi ja kaltoinkohdelluiksi, mutta Jumala kyllä näkee kaiken ja jokainen saa loppujen lopuksi ansionsa mukaan. Jumalalta emme voi salata mitään; Hän näkee senkin mikä on meiltä piilossa. Aion myös lukea lisää profeettojen, rauha heille kaikille, elämäntarinoita. Ehkäpä niistä löytyy ratkaisujen avaimia ja näkemyksiä haasteiden kohtaamiseen - jos Jumala niin suo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...