sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kaikella on tarkoituksensa

Tietokoneeni pimeni aivan yllättäen ollessani kirjoittamassa viime tiistaina. Hetkeä aikaisemmin olin ollut naputtelemassa tekstiä koneelle, kun lapsemme keksi tulla kokeilemaan koneeni USB-portin toimivuutta. Toimihan se, niin hyvin toimikin että koko kone sai jonkinlaisen sähköpurkauksen ja pimeni hetkessä. Sen jälkeen siitä ei ollut havaittavissa minkäänlaisia elonmerkkejä.

Päiväohjelmamme, itse asiassa koko loppuviikon ohjelmamme meni siinä samassa uusiksi. Olen ottanut tavakseni tehdä jonkin verran töitä aamupäivisin, sen verran kuin se on lapsen kanssa mahdollista. Olen ollutkin viime viikkoina niin työllistetty, että joka päivälle on riittänyt työtä tietokoneella niin paljon kuin olen vain ehtinyt tekemään. Ehkäpä vähän liikaakin, mutta en ole päässyt itse pahemmin vaikuttamaan asiaan. Mielestäni minulla on velvollisuus auttaa kanssaihmisisiäni ja läheisiäni, jos vain suinkin voin. Niin olenkin tehnyt, ja tuo työ oli tiistainakin ohjelmassani.

Aluksi tietokoneeni hajoaminen tietysti harmitti kovasti. Soitin tutullemme, tietokoneita korjanneelle ja niitä tuntevalle henkilölle. Pahalta vaikutti, hänen mukaansa voisimme alkaa melko todennäköisesti etsiä uutta konetta. Entiseltä koneelta saisi ehkä pelastettua ohjelmat ja tiedostot, jos hyvin käy. Lähdimme lapsemme kanssa pulkkamäkeen, kun muutakaan ei ollut tehtävissä.

Tietokone on kuitenkin vain tietokone. Vaikka se tuntuu korvaamattomalta työvälineeltä, joka mahdollistaa monen monta asiaa, se on loppujen lopuksi vain työväline. Olisinhan voinut samalla tavalla menettää hetkessä jonkun minulle tärkeän ihmisen, joka ei olekaan noin vain korvattavissa, ostettavissa tietokoneen tapaan uudempana ja parempana versiona kaupan hyllyltä. Harmini tuntuu siihen verrattuna kovin mitättömältä.

Kuin ihmeen kaupalla koneeni saatiin kuin saatiinkin pelastettua muutaman illan korjaamisen tuloksena. Jopa tiedosto, jota olin ollut koneen pimenemishetkellä käsittelemässä, oli tallella viimeistä merkkiä myöten. Se sai minut ajattelemaan, että kaikella Jumalan luomalla täytyy tosiaan olla tarkoituksensa. Se että sain jo menettämäkseni luulleeni takaisin, täytyy olla minulle jonkinlainen merkki. Ehkäpä maallisessa mielessä se voisi tarkoittaa sitä, että kaikki tietokoneella tehdyt työt kannataa tallentaa muistitikulle, kun se on vielä mahdollista. Hengellisemmässä mielessä kyseinen tapahtuma voi olla muistutus elämän ja kaiken muunkin katoavaisuudesta. Kaikki voidaan viedä meiltä hetkessä, jos Jumala kaikkivaltiudessaan niin parhaaksi katsoo. Jään miettimään omalla kohdallani tuota saamaani merkkiä varmasti vielä pitkän aikaa ja toivon, että sen merkitys selviää vielä minulle, jos Jumala niin suo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...