torstai 6. tammikuuta 2011

Valheiden verkko

Viime vuosi oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka elin muslimina. Jumalalle kiitos uskon lähettämisestä elämääni, sillä samalla viime vuosi oli ehdottomasti myös tähänastisen elämäni henkisesti raskain vuosi. Aina kun luulin selvinneeni yhdestä vastuksesta ja saaneen tilanteen hallintaan, kuin tilauksesta tuli jostakin nurkan takaa uusi yllättävä koettelemus selvitettäväksi. Kaikkiaan tuollaisia suurempia tapauksia oli vuoden mittaan kolme eikä tämä alkuvuosi vaikuta paljonkaan lupaavammalta; olin jo tottunut vähän rauhallisempaan ajanjaksoon, kun eilen uusin pommi putosi niskaani. En ole vieläkään kunnolla tajunnut, mistä siinä on kysymys. En ole villeimmissä unissanikaan koskaan ajatellut, että minulle voisi käydä niin - että luottamustani käytettäisiin niin pahoin hyväksi. Totuus on kuitenkin jälleen kerran osoittautunut tarua ihmeellisemmäksi.

Tunnen eläväni kuin jonkun toisen elämää tai katsovani omaa elämääni jonkun kakkosluokan elokuvan kautta sen päähenkilönä pystymättä juurikaan itse vaikuttamaan tapahtumiin. Tai vielä toisilla sanoilla saman asian ilmaistakseni, olo on kuin lukisi loputtoman pitkää huonoa jännitysromaania odottaen sen vihdoin loppuvan. Kuinka elämä voikaan muuttua yhdessä hetkessä! Kuinka kauan luottamuksen rakentaminen voi kestääkään ja kuinka se voi tuhoutua hetkessä. Kuinka nöyryyttävää onkaan huomata tulleensa kiedotuksi tiukasti valheiden verkkoon, jossa todenpuhujien erottaminen valehtelijoista käy vaativasta työstä. Mitä tehdä, kun ei tiedä kenen sanaan voi luottaa? Mitä tehdä, kun on huomannut vaistonsa ohjanneen pahasti harhaan?

Kunpa voisinkin kertoa tarkemmin, mistä tässä kaikessa on ollut kyse. Blogin ja ylipäätään internetin hyvin julkinen luonne kuitenkin estää kertomasta tapahtuneesta tämän enempää - ties vaikka joitakin asianosaisia vaikka sattuisi joskus eksymään sivuilleni ja toisaalta en ole pitänyt tapanani mennä hyvin henkilökohtaiselle linjalle. Kirjoittaminen on kuitenkin osoittautunut minulle terapeuttiseksi tavaksi työstää vastoinkäymisiä, vaikka sitten kirjoittaisin vain itselleni. Se auttaa jäsentämään ajatuksia varsinkin silloin, kun lähettävillä ei ole sopivaa henkilöä, jolle puhua. Parhaassa tapauksessa siitä on apua myös muille vertaistuen muodossa. En kylläkään toivo, että kovin moni on käynyt läpi vastaavaa kuin minä.

Kunpa voisin kirjoittaa jotakin positiivista. Haluaisin pitää blogini sellaisena, että siitä saa energiaa ja inspiraatiota sen sijaan, että se veisi lukijan voimavaroja. Haluaisin, että tätä blogia olisi kaikin puolin mukava lukea ja ettei se olisi liian raskasmielinen. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin vaikealta löytää rohkaisevaa kirjoitettavaa, ainakaan tähän aiheeseen liittyen. Jos Jumala suo, kaikki menneet ja tulevat tapahtumat vahvistavat minua ihmisenä ja ehkäpä joskus tulevaisuudessa voin nähdä vielä senkin, että kaikesta siitä on seurannut jotakin positiivista. Nyt voin kääntyä Jumalan (kunnia ja ylistys Hänelle) puoleen rukouksella ja luottaa siihen, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...