perjantai 11. helmikuuta 2011

Lopulta vain aikomus merkitsee

Kävin hiljattain mielenkiintoisen keskustelun erään siskon kanssa aikomuksen merkityksestä ja tärkeydestä. Vaihdoimme ajatuksia siitä, mitä esimerkiksi Koraanissa sanotaan tekojen motiivien merkityksestä ja jäimme molemmat lopulta vähän hämmentyneeseen mielentilaan. Kysymyksiä jäi avoimeksi, vaille selkeitä vastauksia.

Islamin uskossa juuri aikomuksella on suuri merkitys. Vaikka tekisimme jotakin haitallista tai pahaa, emme välttämättä joudu tuomituksi siitä Tuomiopäivänä, jos aikomuksemme on ollut vilpitön ja hyvä. Esimerkiksi sairasta ystävää auttaessamme voimme saattaa hänet vahingossa huonompaan tilaan, mutta olemme kuitenkin tarkoittaneet tehdä hyvää. Toisaalta emme välttämättä saa hyvään lopputulokseen johtaneesta teosta palkkiota, jos olemme toimineet vilpillisesti omaa etua ajatellen, toisille tahallisesti haittaa aiheuttaen. Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, näkee kyllä lävitsemme eikä mikään tapahdu Häneltä salassa.

Keskustelumme sivusi myös palkkiota. Me ihmiset olemme taipuvaisempia toimimaan oikein, mikäli tiedämme, että tulemme saamaan siitä palkkion tai että vastaavasti tulemme rangaistuksi väärien tekojen tekemisestä. Keppiä ja porkkanaa on käytetty maailman sivu ja se toimii varmasti jatkossakin. Koraanissakin kerrotaan moneen otteeseen, millainen palkkio uskovaisia odottaa Tuonpuoleisessa. Seuraavaksi joitakin jakeita, joissa kerrotaan palkinnosta:

Sentähden Jumala palkitsi heitä siitä, mitä he sanoivat, antamalla heidän elää puutarhoissa, joissa joet virtaavat, ja tämä on palkinto niille, jotka (toisille) hyvää tekevät. (5:85)
 
Toisin ne, jotka ovat kärsivällisiä ja hyviä tekoja harjoittavat; he ovat niitä, joille kuuluu anteeksiantamus ja suuri palkinto. (11:11)
 
Totisesti, tämä Koraani johtaa kaikkeen oikeaan, ja uskoville, jotka suorittavat hyviä tekoja, se sisältää ilosanoman, että heitä odottaa suuri palkinto. (17:9)
 
Varoittaa voi vain sitä, joka nuhteesta vaarin ottaa ja sisimmässään Armahtajaa pelkää; sellaiselle julista anteeksiantoa ja suurta palkintoa. (36:11)

Toimimmeko kuitenkin vain tuo palkkio silmien edessä kiiluen vai palvelemmeko Herraamme vain Hänen itsensä vuoksi? Toisin sanoen, yritämmekö pelastaa oman nahkamme toimimalla mahdollisimman oikein vai teemmekö oikein, koska Herramme on niin määrännyt ja koska se vain yksinkertaisesti tuntuu oikealta?

Ihminen toimii monenlaisten asioiden motivoimana ja motiiveja voi olla vaikea - ehkä mahdotonkin - erotella toisistaan. Olen monesti miettinyt sitä, olenko itsekään kunnolla perillä omista motiiveistani esimerkiksi islamiin liittyvien rituaalien suorittamisen suhteen. Olen kiitollinen Jumalalle, kunnia ja ylistys Hänelle, siitä että Hän on ohjannut minua oikealle tielle. Olen vilpittömästi kiittänyt kaikesta siitä, mitä olen saanut elämääni ja pyytänyt kärsivällisyyttä kestämään kaikki se, minkä olen välillä kokenut raskaaksi kantaa. Samalla olen kuitenkin lukenut, kuinka monta rukousta tai kuinka paljon dhikriä minun pitäisi tehdä päivittäin saavuttaakseni paikan Paratiisista. Se jättää ristiriitaisen olon. Haluaisin uskoa, että pienempikin määrä hyviä tekoja riittää, kun ne on tehty vilpittömin mielin, Jumala mielessä pitäen ja Hänen kunniakseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...