perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Alaston ja puettu. Ruumiin ja uskonnon ääret

Mielenkiintoinen aihepiiri - uskonnon, pukeutumisen ja ruumiillísuuden välinen suhde - sai minut tarttumaan tähän kirjaan. Tietääkseni aiheeseen liittyen ei ole aikaisemmin juurikaan julkaistu suomenkielistä, suurelle yleisölle tarkoitettua kirjallisuutta.

Utriainen käsittelee teoksessaan Alaston ja puettu - ruumiin ja uskonnon ääret lähinnä juutalaiskristillisistä lähtökohdista konkreettisen ja vertauskuvallisen pukeutumisen ja riisumisen suhdetta uskontoon ja identiteetin rakentumiseen. Kristinuskossa ja juutalaisuudessa löytyy Raamatusta lähtien hämmästyttävän paljon aineistoa, jossa viitataan suoraan tai symbolisesti pukeutumiseen ja alastomuuteen - siihen, että riisutuksi tuleminen ja alastomuus ovat epätoivottavia ja moraalisesti  tuomittavia tiloja ja että jokainen ihminen tarvitsee puvun, joka voi parhaimmillaan toimia suojakääreen tavoin. Teoksessa on viittauksia myös muihin uskontoihin, kuten hindulaisuuden tapaan pukea jumalia ja musliminaisten tapaan käyttää päähuivia.

Teokseen tuo mielenkiintoisen lisän Utriaisen Kirjoita kuolemasta-tutkimuksesta kerätty aineisto, jossa kuolinvuoteen vierellä aikaa viettäneet omaiset kertovat tuntojaan kuoleman saapuessa. Monissa kirjoituksissa on viittauksia siihen, kuinka omaiset ovat kokeneet tärkeäksi pukea vainaja arvokkaasti johonkin hänelle merkitykselliseen pukuun. Toisaalta teoksessa on käsitelty myös sairaaloiden, vankiloiden ja keskitysleirien tapaa pukea ihmiset yhdenmukaisesti, minkä Utriainen näkee keinoksi riistää osa ihmisen minuudesta ja identiteetistä ja tehdä heistä näin sopeutuvampia.

Kirjan aihepiiri on erittäinen mielenkiintoinen ja antaa uusia näkökulmia tarkastella uskonnon ja ihmisen suhdetta. Teos menee paikoittain hyvin syvälle kristilliseen maailmaan esimerkiksi virsien ja Laestadiuksen saarnojen käsittelyssä, mutta palaa sitten takaisin yleisemmälle tasolle. Loppuosa käsitteleekin pukeutumisen suhdetta nykymaailmaan (esimerkiksi lääketieteeseen), joten kirja sopii mielestäni mainiosti luettavaksi  myös henkilölle, jolle kristillisyys ei ole niin läheinen asia.

Tekniset tiedot:
Utriainen, Terhi: Alaston ja puettu. Ruumiin ja uskonnon ääret
ISBN:978-951-768-183-4

Vastapaino 2009
Nidottu, 296 s.
Kirjastoluokka: 20

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Kahden maailman välissä. Saddamin varjosta vapauteen

Irakilainen Zainab Salbi on elänyt lapsuutensa materiaalisesti etuoikeutetussa asemassa perheessä, joka kuuluu Saddam Husseinin lähipiiriin. Hänen isänsä on presidentin lentäjä ja sitä kautta koko perhe on erityisasemassa. Näennäisesti hyvällä asemalla on kuitenkin kääntöpuolensa: elämä diktaattorin läheisyydessä vaatii veronsa, ja presidentin vastenmieliset ja oudotkin päähänpistot ja mieltymykset on hyväksyttävä.Saddamin julkinen arvostelu on jyrkästi kielletty ja perhe elää monien muiden irakilaisten tapaan jatkuvan pelon alla, joka koettelee kovalla kädellä henkistä kestävyyttä. Kirja seuraa Irakin ja perheen tapahtumia 1970-luvulta 1990-luvun alkuvuosiin saakka.

Kirjan nimi Kahden maailman välissä - Saddamin varjosta vapauteen kertoo jotakin olennaista Salbin perheen dilemmasta: Saddamin henkilökunta pitää perhettä muita alempiarvoisempina ja joukkoonsa kuulumattomana, kun taas tavalliset irakilaiset pitävät Salbin perhettä vähän pelottavanakin heidän asemansa vuoksi. Lisäksi perhe kuuluu Saddamin vainoamiin shiialaisiin, joiden on peitettävä uskonnollinen vakaumuksensa. Salbi pakenee ahdistavia oloja Yhdysvaltoihin järjestyn avioliiton turvin, mutta liitto päättyy nopeasti miehen väkivaltaisuuteen. Yhdysvallat tarjoaa Salbille kuitenkin turvasataman, josta käsin hänen on mahdollista alkaa rakentaa elämäänsä uudelta pohjalta. Hän alkaa työstää omia traumojaan auttamalla muita sodan kauhuja kokeneita tyttöjä ja naisia.

Joskus muistelmia kuvataan mielestäni tarpeettomastikin adjektiivilla väkevä, mutta tämä teos on ansainnut tulla kuvatuksi tuolla sanalla. Kirjaa lukiessa en voinut välttyä voimakkaalta pahan olon tunteelta: miten paljon vääryyttä, pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta tähän maailmaan mahtuu? Kuinka yksi ihminen voi diktaattorimaisilla otteillaan hallita niin voimakkaasti koko maata? Luulen tämän kirjan antavan äänen paitsi Irakin, myös muiden sotatoimialueiden naisten uskomattomille kohtaloille.

Tekniset tiedot:
Salbi, Zainab ja Laurie Becklund: Kahden maailman välissä. Saddamin varjosta vapauteen
Suomentaja: Jaana Ryynänen
ISBN: 952-2101-45-1
Perhemediat 2006
Sidottu, 374 s.
Kirjastoluokka: 99.1

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Kodin, uskonnon ja isänmaan asialla?

Sakinan kirjoituksen innoittamana kävin itsekin vastaamassa kysymyksiin eräässä vaalikoneessa. Minulla ei suoraan sanottuna ole ollut mitään mielipidettä siitä, ketä kannattaisi äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa, joten siksi ajattelin, että vaalikoneen kautta voisin saada ideoita siitä, kuka ehdokkaista vastaa eniten omia näkökantojani. Tuloksen mukaan noin puolet minulle sopivimmista ehdokkaista löytyy kristillisdemokraateista.

Vaalikoneen tulos on siinä mielessä mielenkiintoinen, että olen viime kuukausina miettinyt enemmänkin suhdettani kyseiseen puolueeseen. Erityisesti sen surullisen kuuluisan homoillan jälkeen (ohjelma jota en edes katsonut, joten olen välillisesti tulleen tiedon varassa) olen pohtinut, millainen arvomaailma suomalaisessa yhteiskunnassa nykyään vallitsee. Kaikki tuntuu olevan yhä enemmän sallittua ja joka on tätä muutostrendiä vastaan, saa vanhoillisen ja hankalan ihmisen leiman. Sympatiani ovat siksi kristillisdemokraattien puolella, joilla oli kuitenkin esittää näkemystensä tueksi kunnollisia perusteluja.

Missä määrin me uskovaiset (tai ainakin uskonnollisia arvoja kannattavat) voimme pitää yhtä, vaikka emme tunnustakaan samaa uskontoa? Olisiko kristillisdemokraateista ajamaan eduskunnassa myös meidän muslimien asioita ja arvomaailmaa? Tarkastellessani Kristillisdemokraattien vaaliohjelmaa huomasin ainakin sen, että esillä ovat maahanmuuttajien kotoutumisasiat, uskonnonopetuksen säilyttäminen ennallaan, sukupuolineutraalin avioliiton vastaisuus, ekologisen ja säästäväisen kulttuurin palauttaminen sekä kaikkien ihmiarvoinen kohtelu. Näen siinä useita yhtymäkohtia islamin opettamien arvojen kanssa. Vai mitä sanotte islamin opettamasta almujen annosta, ihmisten kunnioittamisesta, miehen ja naisen asemasta ja kohtuullisuudesta? Monet edellä mainituista kohdista ovat minulle myös henkilökohtaisesti tärkeitä ja kannatettavia. Lisäksi esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat olleet esillä myös omassa elämässäni avioliiton myötä.

Se on ainakin varmaa, että aikaisemmin kannattamani puolue saa nyt väistyä jonkin toisen vaihtoehdon tieltä. En vain enää voi äänestää puoluetta, jonka tavoitteet ja arvot ovat siirtyneet niin kauas omistani. Onneksi tässä on vielä jokunen viikko aikaa miettiä, kenelle äänensä antaa. Ainakin vaalikoneen tulos sai miettimään asioita, mutta luulen, että käyn kokeilemassa vielä toistakin vaalikonetta ennen kuin teen lopullisen ratkaisun.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Norsuilla etuajo-oikeus. Matkalla Etelä-Aasiassa

Norsuilla etuajo-oikeus - matkalla Etelä-Aasiassa on Eero Hämeenniemen toinen Intiaa käsittelevä teos, joka vie lukijan myös muualle Etelä-Aasiaan. Kirjassaan Hämeenniemi kiertää Indonesian ja Malediivien kautta Pohjois-Intiaan ja Nepaliin ja lopulta Etelä-Intiaan, joka on ollut Hämeenniemen kotimaa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Ensimmäisen kirjan, Missä sade leikkii, tapaan teos koostuu eri aiheita käsittelevistä luvuista, joskin nyt luvut käsittelevät lähinnä sattumuksia eri maista ja kaupungeista Hämeenniemen matkan varrelta. Mukana on kengänkiillottajia, riksakuskeja, öitä hotelleissa ja pyhiä miehiä, unohtamatta Hämeenniemen erikoisosaamisaluetta eli musiikkia.

Etelä-Aasian kulttuureista ja arkipäivästä kiinnostuneille kirja tarjoaa mukavaa luettavaa. Ensimmäiseen kirjaan verrattuna tässä on enemmän Hämeenniemen omia kokemuksia Aasian-vuosien varrelta, mikä tekee mielestäni kirjasta mielenkiintoisemman. Eri kulttuurien kohdatessa väärinymmärryksiltä on mahdotonta välttyä, ja hauskoja sattumuksia on kuvattu samaan humoristiseen ja ihmisläheiseen tyyliin kuin ensimmäisessä teoksessa. Oman säväyksensä kirjalle antaa Hämeenniemen omat kokemukset vuoden 2004 tsunamista, johon teos dramaattisesti päättyy.

Tekniset tiedot:
Hämeenniemi, Eero: Norsuilla etuajo-oikeus. Matkalla Etelä-Aasiassa
ISBN: 952-5534-34-0
Basam Books 2005
Sidottu, 244 s.
Kirjastoluokka: 48.1

Kirja-arvio: Missä sade leikkii. Matkalla eteläisessä Intiassa

Missä sade leikkii - matkalla eteläisessä Intiassa kertoo Eero Hämeenniemen kokemuksista hänen pitkäaikaisen oleskelunsa aikana erityisesti tamilienemmistöisellä Tamil Nadun alueella Intiassa. Kirjassa on lyhyitä lukuja eri aihepiireistä, kuten monsuunikaudesta, edelleen vaikuttavasta kastijaosta, ruoasta ja juomasta, politiikasta ja tamilitiikereistä, järjestetyistä avioliitoista ja rakkaudesta, paikallisista sairauksista, rahasta sekä hindujen ja muslimien välisistä suhteista. Hämeenniemi itse on Sibelius-Akatemiassa työskennellyt säveltäjä, joten Etelä-Intian kulttuuri- ja varsinkin musiikkiriennot saavat teoksessa oman lukunsa.

Missä sade leikkii-teos tarkastelee huumorisävytteisesti ja oivaltavasti kulttuurieroja ja intialaista elämänmenoa. Kirja on helppolukuinen ja varsin mukaansatempaava, varsinkin jos on kiinnostunut kulttuurisista kysymyksistä. Olisin kuitenkin toivonut, että Hämeenniemi olisi tuonut selvemmin esiin oman roolinsa. Kirjaa lukiessa jää väistämättä pohtimaan, kuinka kauan hän on ollut Intiassa tai miksi hän suunnannut juuri Intiaan ja opetellut tamilin kielen.

Tekniset tiedot:
Hämeenniemi, Eero: Missä sade leikkii. Matkalla eteläisessä Intiassa
ISBN: 978-952-5734-28-7
Basam Books 2008
Nidottu, 207 s.
Kirjastoluokka: 48.132

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kevättä ilmassa


Lähde: http://www.punkala/
itumenmatkailu.net/blogi/
?k=punkalaitumelaiset+runot
Talven pitkään jatkuneen pakkauskauden jälkeen ilmassa alkaa vihdoin olla varmoja merkkejä keväästä. On ollut mukavaa liikkua ulkona, kun olen saanut ilokseni huomata lintujen keväisen konsertin täyttävän ilman. Jospa reilun kuukauden kuluttua pääsemme taas kokeilemaan kaikkia niitä leikkipuistojen keinuja, kiikkulautoja ja muita välineitä, jotka ovat nyt vielä paksujen lumikinosten alla. Aurinko lämmittää ulkona jo nyt niin lupaavasti, että se piristää väistämättä mieltä. Aamut ovat helpompia, kun on jo herätessä valmiiksi valoisaa.

Viime viikolla alkoi epävirallinen lähtölaskenta pääsiäiseen laskiaistiistain merkeissä. Muslimeilta ei vastaavaa perinnettä löydy. Monena vuonna peräkkäin molemmat eid-juhlat ovat ajoittuneet syksyyn ja loppuvuoteen, jolloin ainakin Suomen oloissa onkin mielestäni enemmän tarvetta piristäville juhlille. Kevätpuoli on sitten tasaisempaa arkea, vähittäistä valmistautumista tulevaa paastokuukautta varten. Odotan mielenkiinnolla aikaa, jolloin esimerkiksi ramadan ajoittuu keväälle. Silloin siinä voi olla erilainen tunnelma, sillä nyt olen jotenkin mieltänyt sen kuuluvaksi enemmän syksyyn (ilmeisesti johtuen vasta lyhyestä kokemuksestani muslimina).

Keväällä on lupa odottaa tapahtuvaksi uusia asioita; ainakin tuntuu että on enemmän energiaa uusien asioiden aloittamiseen ja tekemiseen. Sain esimerkiksi vihdoin hankittua itselleni uudemman Koraanin suomennoksen. Ehdin suunnitella sen ostoa jo useamman kuukauden, kun totesin että aikaisempi, 1960-luvulta peräisin oleva suomennokseni on sanavalinnoiltaan melko vanhahtava. Eihän Koraanin sisältö itsessään ole siitä muuttunut, mutta jotenkin on sujuvampaa lukea tekstiä, jonka sanat pystyy ymmärtämään ja sisäistämään paremmin. Hämeen-Anttilan suomennosta on muutama muslimi ehtinyt kritisoimaankin, mutta täydellistä Koraania ei ole olemassakaan muutoin kuin arabiaksi.

Pitäisiköhän seuraavaksi syventyä taas arabian opintoihin, jotka ovat kohdallani tyssänneet syystä tai toisesta aivan alkuunsa... Jotain tekemistä asian kanssa voi olla sillä, että arabian kielioppikirjani etenee sellaisella nopeudella, että on vaikea pysyä mukana. Lasten oppikirja voisi olla kaltaiselleni aloittelijalle sopivampi, niin ei häviäisi motivaatio heti alussa.

Keväässä on kuitenkin mielestäni parasta aurinko. Se tekee kumman hyvää pimeän vuodenajan jälkeen, vaikka vain istuskelisi auringossa ilman sen kummempia suunnitelmia tai tavoitteita. Joka paikkaan ei tarvitse ehtiä eikä kalenteria haalia täyteen tekemistä, vaan voi välillä olla vain.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Aung San Suu Kyi. Taistelu vapaudesta

Muistan nähneeni muutamia vuosia sitten Aung San Suu Kyin televisiouutisissa hänen päästessään kotiarestista burmalaisten pariin. Hän näytti varsin tavalliselta naiselta, jolla oli sisäistä karismaa ja ilmeinen kansansuosio. Mielikuva palautui muistini uumenista, kun näin hänestä kirjoitetun henkilökuvauksen ja muistelmateoksen Aung San Suu Kyi - taistelu vapaudesta. Nyt noin kuusikymppinen Suu Kyi on viettänyt kotiarestissa yhteensä 15 vuotta vuosien 1989 ja 2009 välillä. Olin kiinnostunut lukemaan, millainen elämäntarina näin poikkeuksellisella naisella on kerrottavanaan.

Suu Kyin isä oli merkittävä burmalainen poliittinen vaikuttaja ja toimi osaltaan Suu Kyin suunnannäyttäjä tämän lopulta ryhtyessä poliittiselle uralle Burman demokratialiikkeen johtajana. Suu Kyi avioitui englantilaisen Michael Arisin kanssa ollessaan opiskelemassa Iso-Britanniassa ja vietti muutenkin varsin kansainvälistä elämää useissa maissa erilaisten akateemisten työtehtävien parissa. Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa ja perhe asui pitkiä aikoja erillään molempien työkomennusten vuoksi. Lopulta Suu Kyi koki yhä enemmän asiakseen alkaa ajaa maansa demokratialiikettä sotilasjunttaa vastaan. Vakaumuksensa mukaisesti hän luotti väkivallattomaan vastarintaan ja käytti esikuvanaan apartheidistä vapautunutta Etelä-Afrikkaa.

Teos antaa varsin inhimillisen kuvan naisesta, joka teki poliittisen vakaumuksensa vuoksi merkittäviä henkilökohtaisia uhrauksia. Hän ei nähnyt vuosikausiin poikiaan eikä pääsyt hyvästelemään miestään tämän kuollessa syöpään. Sotilasjuntan suunnitelmien vastaisesti kotiaresti on tehnyt hänestä maanmiestensä keskuudessa entistä suositumman poliittisen johtajan. Mielenkiintoinen teos, joka auttaa ymmärtämään Burman  vaikean tilanteen taustoja.

Tekniset tiedot:
Bengtsson, Jesper: Aung San Suu Kyi. Taistelu vapaudesta
Suomentaja: Pirjo Aho
ISBN: 978-952-492-396-5
Minerva Kustannus 2010
Sidottu, 283 s.
Kirjastoluokka: 99.13

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Nooan kompassi


Nooan kompassin päähenkilönä on kuusikymppinen Liam, yksinäinen opettajan virasta työttömäksi jäänyt mies, joka tuntuu olevan sivuroolissa omassa elämässään. Heikon rahatilanteen pakottamana hän muuttaa uuteen vuokra-asuntoon ja joutuu mukiloiduksi omassa kodissaan heti ensimmäisenä yönä. Sairaalassa herätessään hän ei muista tapahtumasta mitään ja juuri muistamisesta tulee hänelle pakkomielle. Liam tapaa sattumalta toisen muistiongelmaisen miehen avustajan Eunicen. Suuresta ikäerosta huolimatta heille kehittyy romanttisia tunteita, kunnes selviää että Eunice onkin jo naimisissa. Liamin halu muistaa ja hänen tutustumisensa Euniceen saa hänet muistelemaan aikaisempaa elämäänsä ja päättyneitä avioliittojaan. Kuinka hän kaiken sen jälkeen jäikin niin yksin...

Luin joitakin vuosia sitten enemmänkin Anne Tylerin kirjoja, mutta sittemmin olen pitänyt pitkän tauon. Tylerin kirjoissa tapahtumat ovat hyvin arkisia eikä varsinaisesta jännityksestä voi puhua. Enemmänkin kirjat ovat henkilöiden luonteenpiirteiden ja tapahtumien kuvailua eikä Nooan kompassi ole tästä poikkeus. Liam vaikuttaa sympaattiselta ja vähään tyytyvältä mieheltä, joka on asunut kauan yksin ja kehittänyt omat rutiininsa. Kirjan ilmapiiri on kotoinen, kuin olisi seuraamassa henkilöiden arkea kärpäsenä katossa. Hyvin tylermainen kirja, joten jos on muista Tylerin kirjoista pitänyt, ei tule pettymään tähänkään.

Tekniset tiedot:
Tyler, Anne: Nooan kompassi
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
ISBN: 978-951-1-23746-4
Otava 2010
Sidottu, 281 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Vastoinkäyminen voi olla siunaus

Pienessä syrjäisessä kiinalaiskylässä asui köyhä mies, jolla oli yksi poika ja ainoana omaisuutenaan hevonen. Eräänä päivänä hevonen karkasi. "Voi onnettomuutta!", toiset kyläläiset tulivat harmittelemaan miehelle tapahtunutta. "Mistä tiedätte, että se on onnettomuus?", mies puolestaan vastasi. Eräänä päivänä hevonen palasi miehen luo mukanaan lauma muita hevosia. "Voi onnen päivää! Nyt olet rikas", tulivat muut kyläläiset nyt sanomaan. "Mistä tiedätte, että se on onni?", vastasi mies puolestaan kyläläisille.

Eräänä päivänä miehen poika oli harjoittelemassa ratsastusta yhdellä lauman uusista hevosista, kun hän putosi hevosen selästä ja katkaisi jalkansa. "Voi onnettomuutta!", tulivat muut kyläläiset pahoittelemaan tapahtunutta. "Mistä tiedätte, että se on onnettomuus?", vastasi mies tuttuun tapaansa. Seuraavana päivänä kylään tuli joukko sotilaita hakemaan nuoria miehiä palvelemaan armeijassa. Miehen poika oli kyläläisten pojista ainoa, jonka ei tarvinnut lähteä heidän mukaansa. Katkennut jalka oli säästänyt hänet ja hän sai jäädä isänsä luokse kotiin.

Jotakuinkin tähän tapaan kulkee tarina, jonka luin jokin aika sitten muistaakseni Stefan Einhornin teoksesta Aidosti viisas (pahoittelen, jos muistan lähteen väärin). Mielestäni se on opettavainen tarina ja hyvä muistutus siitä, kuinka vastoinkäymiset eivät aina olekaan vastoinkäymisiä, vaan tapahtumia jotka voivat johtaa johonkin parempaan. Itse asiassa uskon, että vastoinkäymiset ovat mahdollisuuksia löytää asioista positiivisia puolia eikä niiden merkitystä tulisi aliarvioida. Vastoinkäyminen voi lopulta osoittautua siunaukseksi.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Idän kirjeenvaihtaja

(Pahoittelen kansikuvan puuttumista.) Sinikka Artevan teos Idän kirjeenvaihtaja on taas yksi niistä lukuisista teoksista, joka lähti mukaani kirjastosta ilman ennakkosuunnitelmia. Minulla oli ilo ja kunnia tavata kerran Arteva hänen vielä eläessään ja aikana, jolloin yksi toiveammateistani oli ulkomaantoimittaja. Toiveeni ovat sen jälkeen muuttuneet, mutta olen sen jälkeenkin ollut kiinnostunut lukemaan ulkomaantoimittajien kokemuksista, joista tämäkin käsillä oleva kirja kertoo.

Idän kirjeenvaihtaja keskittyy Artevan omakohtaisten kokemuksien kuvaamiseen hänen toimiessaan kirjeenvaihtajana Kiinassa ja Lähi-idässä. Kiinaa käsittelevän osion yhteydessä Arteva kertoo vierailuistaan myös muissa maissa, kuten Pohjois-Koreassa ja Tiibetissä. Lähi-idän maista Arteva kertoo esimerkiksi kokemuksistaan Algeriassa, Egyptissä, Jordaniassa, Irakissa ja Iranissa. Kolmen vuosikymmenen parhaat ja ikimuistoisimmat palat, samoin merkittävimmät historialliset tapahtumat ja tapaamiset joidenkin huomattavien päättäjien kanssa näiden maiden osalta on tallennettu tämän kirjan kansien väliin.

Teos sopii mielestäni mainiosti lukijalle, joka haluaa saada jonkinlaisen mielikuvan ulkomaankirjeenvaihtajan arjesta aikana, jolloin tapahtui monia historiallisia muutoksia ja jolloin nykyajan tietotekniikkaa ja teknisiä ratkaisuja ei ollut vielä käytettävissä. Moni asia uutistoimituksessa tapahtui monimutkaisemmin, mutta jotkut perusasiat ovat pysyneet myös samoina. Ulkomaankirjeenvaihtajana Arteva pääsi aitiopaikalle todistamaan yhteiskunnallista muutosta useissa maissa, mutta asetti itsensä myös vaaraan esimerkiksi uutisoidessaan Iranissa sen käydessä sotaa Irakia vastaan.

Tekniset tiedot:
Arteva, Sinikka: Idän kirjeenvaihtaja
ISBN: 951-311-541-0

Tammi 1999
Sidottu, 261 s.
Kirjastoluokka: 99.1

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Unelmia isältäni. Kertomus rodusta ja sukuperinnöstä

Unelmia isältäni - kertomus rodusta ja sukuperinnöstä kertoo nykyisin Yhdysvaltojen presidenttinä tunnetun Barack Obaman lapsuus- ja nuoruusvuosista. Obama kertoo kirjassaan oman paikkansa ja identiteettinsä etsimisestä valkoisen amerikkalaisen äidin ja tumman kenialaisen isän lapsena. Hän varttuu yksinhuoltajäitinsä ja isovanhempiensa luona Hawaijilla, sitten äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa Indonesiassa ja lopulta useissa paikoissa eri puolilla Manner-Yhdysvaltoja.

Unelmia isältäni-teosta voi luonnehtia kehityskertomukseksi. Se on kuvaus mustan nuorukaisen kasvusta valkoisten arvojen ja odotusten mukaan määritellyssä yhteiskunnassa. Periaatteessa rotuja tulisi kohdella samanarvoisesti, mutta Obaman kertoman mukaan mustilla on oma taakkansa edelleen kannettavanaan: mustat ja valkoiset asuvat eri asuinalueilla, käyvät eri kouluja ja saavat eriarvoisesti terveyspalveluita. Hän on nuori idealisti, joka päättää osallistua asukasyhteisötyöhön kohentaakseen mustien elinoloja ja vaikuttamismahdollisuuksia ruohonjuuritasolla. Peräänantamattomuudellaan hän saa monien kyynisesti asioihin suhtautuvien suosion puolelleen. Obaman elämään vaikuttaa poissaolollaan loistava isä, jonka elämään hän saa tutustua vasta tämän kuoleman jälkeen, jolloin hän matkustaa Keniaan tapaamaan perheenjäseniään ja tutustuu sukunsa historiaan.

Mielestäni on mielenkiintoista, että tämä kirja julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi vasta Obaman presidentiksi valitsemisen jälkeen, vaikka englanniksi teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1995. Kirjan tarina on mielestäni rehellisesti kirjoitettu ja siinä kuvailtuun mustien heikompaan asemaan on helppoa samastua. Pidin erityisesti kirjan loppuosasta, joka keskittyy Obaman Kenian-vierailuun ja sukutarinan läpikäyntiin. Obama luonnehtiikin osuvasti, ettei hän tunne olevansa täysin amerikkalainen ihonvärinsä vuoksi, mutta toisaalta ei myöskään afrikkalainen, sillä monet kulttuuriset piirteet ovat hänelle outoja.

Tekniset tiedot:
Obama, Barack: Unelmia isältäni. Kertomus rodusta ja sukuperinnöstä
Suomentaja: Seppo Raudaskoski ja Mika Tiirinen
ISBN: 978-951-692-723-0
BTJ Kustannus 2009
Sidottu, 542 s.
Kirjastoluokka: 99.13

torstai 3. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Eevan kätketyt kasvot. Nainen arabimaailmassa


Eevan kätketyt kasvot ilmestyi arabiankielisenä laitoksena ensimmäisen kerran jo vuonna 1977 ja suomeksi vuonna 1992. Se kertoo egyptiläisen naislääkärin, Nawal El Saadawin, omista kokemuksista lääkärivuosiltaan ja tekemistään tutkimuksista naisten asemasta muslimimaissa ja erityisesti Egyptissä. Kirjan teemoina on laaja kenttä naisten elämään vaikuttavia asioita: ympärileikkaus, seksuaalinen hyväksikäyttö, kunniakäsitys, prostituutio ja aviottomat lapset sekä naisten asema kautta historian kristillisessä, juutalaisessa ja islamilaisessa perinteessä, naisen asema arabien historiassa, naisliikkeiden kehittyminen, naisten osallistuminen työelämään sekä avioliittoon ja avioeroon liittyvät kysymykset.

Saadawin teoksen punaisena lankana kulkee ajatus siitä, että naisten asema on ollut aina heikompi miehiin verrattuna eivätkä arabi- tai musliminaiset ole tässä suhteessa poikkeus. Saadawi kertoo omakohtaisia kokemuksiaan mutta myös potilailtaan kuulemiaan kertomuksia naisten huonosta arvostuksesta ja kohtelusta kaikilla elämän osa-alueilla. Teoksen näkökulma on  mielestäni hyvin provosoiva: naisen asema nähdään heikompana kuin orjan ja samalla (arabi)miehet saavat olla seksuaalisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti niin vapaita kuin haluavat saaden osakseen vain arvostusta. Teoksessa on nostettu esiin hyvin monipuolinen kirjo arabinaisten elämään vaikuttavia asioita, vaikkakin kirjaa pitää lukea varauksella juuri edellä mainitun näkökulman vuoksi. Kirjan lopussa on kuitenkin mielestäni ajatuksia herättävä epilogi, jossa kirjassa esitetyt väitteet on koottu yhteen. Niiden mukaan esimerkiksi naisten asema juontaa juurensa patriarkaalisesta luokkajärjestelmästä eikä ole pohjimmiltaan sidoksissa uskontoon; Profeetan aikana naisilla oli oikeuksia, jotka sittemmin on kielletty; ja kuvaukset arabinaisista on historian saatossa tallennettu miesten silmin ja siksi ne ovat vääristyneitä ja virheellisiä.

Tartuin tähän kirjaan epäröiden. Jos haluaa saada vahvistuksen musliminaisten sorrolle, alistamiselle ja kaikkinaiselle huonolle asemalle, tästä kirjasta löytyy runsaasti kohtia tuollaisten ajatusten tueksi. Teoksen on kirjoittanut naisten oikeuksien puolesta taistellut yhteiskunnallinen vaikuttaja, joten teksti on sen mukaista. Kirjassa on käytetty väitteiden tueksi jonkin verran tieteellisiä lähteitä. Tästä huolimatta kirjan näkökulma häiritsi ainakin omaa lukukokemustani siinä määrin, että teoksesta jäi hieman huono jälkimaku.

Tekniset tiedot:
Saadawi, Nawal El: Eevan kätketyt kasvot. Nainen arabimaailmassa
Suomentaja: Anniina Palomurto
ISBN: 951-8989-64-8
Like Kustannus 2002
Nidottu, 368 s.
Kirjastoluokka: 32.3

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Uskon hiljaiseloa

Tämän lyhyen ajan puitteissa, jonka olen elänyt muslimina, olen huomannut erään kiinnostavan seikan uskoon liittyen. Olen nimittäin pannut merkille, että ainakin omalla kohdallani uskon asioiden miettiminen sekä ylipäätään uskon kehittäminen ja vahvistaminen ovat saaneet eräänlaisen ajallisen aaltoliikkeen muodon. Välillä uskon asiat ovat hyvin pinnalla ja tärkeä osa arkeani, kun taas toisinaan arkiset askareet täyttävät ajatukset ja usko siirtyy taustalle. Ja mikä mielenkiintoista, olen huomannut kohdallani, että nämä "aallot" seuraavat toisiaan. En ole laskenut tarkkaan, kuinka kauan mikin jakso kestää mutta ne ovat olleet aika tarkalleen samanmittaisia. Siksi en ole uskon kannalta hiljaisemman jakson aikana ollut kovin huolissani; olen luottanut siihen, että usko on ja pysyy elämässäni, mikäli Jumala (swt) on niin päättänyt.

Aktiivisen kauden aikana tiedostan hyvin selvästi, kuinka tärkeää esimerkiksi päivittäisten rukousten suorittaminen on. Pyrin rukoilemaan kaikki säädetyt rukoukset, teen rituaalipesun mahdollisimman huolellisesti, vältän moraalisesti arveluttavien televisio-ohjelmien katsomista, luen siskojen kirjoituksia ja ammennan niistä voimaa. Pohdin asioita mielessäni tavallista enemmän, mutta samalla tunnen yleensä myös enemmän mielenrauhaa, sillä tiedostan asioiden olevan Korkeamman ohjauksessa.

Uskon hiljaiselon kauden aikana puolestaan itsen miettiminen uskoa harjoittavana muslimina ei ole niin pinnalla. Käyn silloinkin päivittäin lukemassa siskojen blogeja ja muutamia muita sivustoja, jotka toimivat minulle hengellisen inspiraation lähteenä. Kuitenkin yleensä arjen kiireistä johtuen en löydä silloin sopivaa hetkeä jäädä pitemmäksi aikaa mielen sisäisten pohdintojen pariin. Pyrin pitämään kiinni rukouksista samaan tapaan kuin muulloinkin ja teen dhikriä silloin, kun satun muistamaan.

Koraanissa puhutaan siitä, ettei Jumala (swt) luonut uskosta ihmisille vaikeaa, vaan Hän haluaa sen olevan meille helppoa. Samassa yhteydessä todetaan myös, ettei ihmisen tulisi polttaa itseään loppuun uskossaan. Olen tehnyt johtopäätöksen, että minunkin uskonnollisen aktiivisuuden vaihtelu voi johtua tiedostamattomasta tarpeestani olla välillä vähemmän kiinni hengellisyydessä. Usko elää mukana arjessa joka päivä, kiitos siitä Jumalalle. Kuitenkin arki on nimenomaan arkea - aikaa jolloin hoidamme monia muitakin askareita kuin hengellisen nälän tyydyttämiseen vaativia tekoja. Islam ei vaadi kaiken ajan käyttämistä uskon harjoittamiseen, siksi esimerkiksi luostarin kaltaisia laitoksia ei tunneta. Pikemminkin usko on tekoja arjessa: kohtelemalla hyvin lähimmäisiämme, antamalla almuja, pukeutumalla säädyllisesti, muistamalla Jumalaa pienimmilläkin hyvillä teoilla. Se ajatus kantaa minua hiljaisemmankin jakson aikana.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...