keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Idän kirjeenvaihtaja

(Pahoittelen kansikuvan puuttumista.) Sinikka Artevan teos Idän kirjeenvaihtaja on taas yksi niistä lukuisista teoksista, joka lähti mukaani kirjastosta ilman ennakkosuunnitelmia. Minulla oli ilo ja kunnia tavata kerran Arteva hänen vielä eläessään ja aikana, jolloin yksi toiveammateistani oli ulkomaantoimittaja. Toiveeni ovat sen jälkeen muuttuneet, mutta olen sen jälkeenkin ollut kiinnostunut lukemaan ulkomaantoimittajien kokemuksista, joista tämäkin käsillä oleva kirja kertoo.

Idän kirjeenvaihtaja keskittyy Artevan omakohtaisten kokemuksien kuvaamiseen hänen toimiessaan kirjeenvaihtajana Kiinassa ja Lähi-idässä. Kiinaa käsittelevän osion yhteydessä Arteva kertoo vierailuistaan myös muissa maissa, kuten Pohjois-Koreassa ja Tiibetissä. Lähi-idän maista Arteva kertoo esimerkiksi kokemuksistaan Algeriassa, Egyptissä, Jordaniassa, Irakissa ja Iranissa. Kolmen vuosikymmenen parhaat ja ikimuistoisimmat palat, samoin merkittävimmät historialliset tapahtumat ja tapaamiset joidenkin huomattavien päättäjien kanssa näiden maiden osalta on tallennettu tämän kirjan kansien väliin.

Teos sopii mielestäni mainiosti lukijalle, joka haluaa saada jonkinlaisen mielikuvan ulkomaankirjeenvaihtajan arjesta aikana, jolloin tapahtui monia historiallisia muutoksia ja jolloin nykyajan tietotekniikkaa ja teknisiä ratkaisuja ei ollut vielä käytettävissä. Moni asia uutistoimituksessa tapahtui monimutkaisemmin, mutta jotkut perusasiat ovat pysyneet myös samoina. Ulkomaankirjeenvaihtajana Arteva pääsi aitiopaikalle todistamaan yhteiskunnallista muutosta useissa maissa, mutta asetti itsensä myös vaaraan esimerkiksi uutisoidessaan Iranissa sen käydessä sotaa Irakia vastaan.

Tekniset tiedot:
Arteva, Sinikka: Idän kirjeenvaihtaja
ISBN: 951-311-541-0

Tammi 1999
Sidottu, 261 s.
Kirjastoluokka: 99.1

1 kommentti:

  1. Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."

    Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.

    lyyxem.freehostia.com/teljo.htm


    "Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia."

    "Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan."

    - Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori

    lyyxem.freehostia.com/1930.htm


    Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti ruotsinkielinen "Huusis"-lehti. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui heinäkuussa 1906, jolloin säätyvalta päättyi. Linkissä Tuulispään pilapiirros.


    Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908

    Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.

    suomenmaa.bravehost.com

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...