keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Uskon hiljaiseloa

Tämän lyhyen ajan puitteissa, jonka olen elänyt muslimina, olen huomannut erään kiinnostavan seikan uskoon liittyen. Olen nimittäin pannut merkille, että ainakin omalla kohdallani uskon asioiden miettiminen sekä ylipäätään uskon kehittäminen ja vahvistaminen ovat saaneet eräänlaisen ajallisen aaltoliikkeen muodon. Välillä uskon asiat ovat hyvin pinnalla ja tärkeä osa arkeani, kun taas toisinaan arkiset askareet täyttävät ajatukset ja usko siirtyy taustalle. Ja mikä mielenkiintoista, olen huomannut kohdallani, että nämä "aallot" seuraavat toisiaan. En ole laskenut tarkkaan, kuinka kauan mikin jakso kestää mutta ne ovat olleet aika tarkalleen samanmittaisia. Siksi en ole uskon kannalta hiljaisemman jakson aikana ollut kovin huolissani; olen luottanut siihen, että usko on ja pysyy elämässäni, mikäli Jumala (swt) on niin päättänyt.

Aktiivisen kauden aikana tiedostan hyvin selvästi, kuinka tärkeää esimerkiksi päivittäisten rukousten suorittaminen on. Pyrin rukoilemaan kaikki säädetyt rukoukset, teen rituaalipesun mahdollisimman huolellisesti, vältän moraalisesti arveluttavien televisio-ohjelmien katsomista, luen siskojen kirjoituksia ja ammennan niistä voimaa. Pohdin asioita mielessäni tavallista enemmän, mutta samalla tunnen yleensä myös enemmän mielenrauhaa, sillä tiedostan asioiden olevan Korkeamman ohjauksessa.

Uskon hiljaiselon kauden aikana puolestaan itsen miettiminen uskoa harjoittavana muslimina ei ole niin pinnalla. Käyn silloinkin päivittäin lukemassa siskojen blogeja ja muutamia muita sivustoja, jotka toimivat minulle hengellisen inspiraation lähteenä. Kuitenkin yleensä arjen kiireistä johtuen en löydä silloin sopivaa hetkeä jäädä pitemmäksi aikaa mielen sisäisten pohdintojen pariin. Pyrin pitämään kiinni rukouksista samaan tapaan kuin muulloinkin ja teen dhikriä silloin, kun satun muistamaan.

Koraanissa puhutaan siitä, ettei Jumala (swt) luonut uskosta ihmisille vaikeaa, vaan Hän haluaa sen olevan meille helppoa. Samassa yhteydessä todetaan myös, ettei ihmisen tulisi polttaa itseään loppuun uskossaan. Olen tehnyt johtopäätöksen, että minunkin uskonnollisen aktiivisuuden vaihtelu voi johtua tiedostamattomasta tarpeestani olla välillä vähemmän kiinni hengellisyydessä. Usko elää mukana arjessa joka päivä, kiitos siitä Jumalalle. Kuitenkin arki on nimenomaan arkea - aikaa jolloin hoidamme monia muitakin askareita kuin hengellisen nälän tyydyttämiseen vaativia tekoja. Islam ei vaadi kaiken ajan käyttämistä uskon harjoittamiseen, siksi esimerkiksi luostarin kaltaisia laitoksia ei tunneta. Pikemminkin usko on tekoja arjessa: kohtelemalla hyvin lähimmäisiämme, antamalla almuja, pukeutumalla säädyllisesti, muistamalla Jumalaa pienimmilläkin hyvillä teoilla. Se ajatus kantaa minua hiljaisemmankin jakson aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...