perjantai 29. huhtikuuta 2011

Kirja-arvio: Valkyriat

Valkyriat-teos kertoo Paulo Coelhon ja hänen vaimonsa Chrisin neljänkymmenen päivän mittaisesta matkasta Mojaven autiomaahan. Matkan aikana heidän on tarkoitus käydä läpi menneisyyttään ja oppia ymmärtämään paremmin sekä itseään että toisiaan. Matkalla polttavan autiomaan halki he tapaavat valkyrioita, naissotureita, jotka auttavat heitä henkisessä kasvussa ja kohtaamaan omat pelkonsa ja ennakkoluulonsa. Erilaisten rituaalien kautta pariskunnan keskinäinen yhteys ja oma sisäinen tietämys vahvistuvat.

Suhtaudun kaksijakoisesti Coelhon tuotantoon. Pidän osasta hänen teoksistaan todella paljon, ja esimerkiksi Alkemisti on yksi ehdottomista suosikkikirjoistani. Osa Coelhon tuontannosta on puolestaan sellaista, että siihen on vaikea päästä "sisään". Hänellä on tapana käyttää omia käsitteitä, kuten Perinnettä ja Valon Sotureita, joiden merkitys jää ainakin minulle epäselväksi. Ilmeisestä katolisesta taustastaan huolimatta Coelho yhdistää ajattelussaan myös muita filosofisia ja hengellisiä suuntauksia, mikä tekee hänen ajatustensa seuraamisesta välillä haasteellista. Valkyriat on yksi teoksista, joka jää  valitettavasti suosikkieni ulkopuolelle. En esimerkiksi ymmärtänyt, miksi Coelholle oli niin tärkeää etsiä oma enkelinsä ja kirjan henkinen ja hengellinen etsintä tuntuu hajautuvan liian laajalle. 

Tekniset tiedot:
Coelho, Paulo: Valkyriat
Suomentaja: Sanna Pernu
ISBN: 978-952-5637-07-6
Bazar Kustannus 2010
Sidottu, 204 s.
Kirjastoluokka: 1.4

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Me vasenkätiset

Kuulun siihen pieneen osaan väestöstä, jotka ovat vasenkätisiä. Jumalalle kiitos, olen saanut syntyä ja elää aikana, jolloin koulussa ei enää pakotettu kaikkia oppilaita kirjoittamaan oikealla kädellä tai muullakaan tavoin suosittu oikeakätisiä. Itse asiassa vasenkätisyys oli jo peruskoulussani huomioitu niin hyvin, että siinä missä oikeakätiset saivat käyttää halpoja ja jokseenkin huonolaatuisia saksia, oli meille vasenkätisille varattu Fiskarsin oranssit klassikot. Sain siis nauttia tällaisesta vaatimattomasta etuoikeudesta, vaikkakin ironisesti juuri saksilla leikkaaminen on käytännössä ainoa asia, jonka osaan vain oikealla kädellä! Kyllä ne sakset silti minulle kelpasivat.

Musiikin tunnilla tunsin olevani onnellisessa asemassa, kun minun ei tarvinnut opetella soittamaan kitaraa: ovathan kitaran kielet vasenkätisen näkökulmasta katsottuna aivan väärässä järjestyksessä, joten opettaja antoi suosiolla asian olla. Mikä ihana helpotus kaltaiselleni oppilaalle, jonka lempiaineita ei ollut musiikki. Käsitöissä olin puolestaan virkkauksen osalta itseoppinut. Koska virkkaan vasemmalla kädellä, seuraan kuvitettua virkkausohjetta kuin peilikuvaa. Opettajani sanoi suoraan, ettei osaa neuvoa minua, joten työn valmiiksi saamiseksi ei auttanut kuin opetella ajattelemaan käänteisellä tavalla. Se tuottikin toivotun lopputuloksen, sillä käsityö on ollut vahvoja aineitani siitä lähtien. Äidinkielen tunnilla oli aluksi vaikeaa, kunnes opin kirjoittamaan niin, ettei käsi hankaa juuri kirjoitettua tekstiä tuhruiseksi. Näiden vaiheiden jälkeen vasenkätisyyden on saanut käytännössä unohtaa, sillä harvoin sitä tulee arkielämässä tarvetta ajatella.

Muutamia vuosia sitten ollessani tekemisissä muslimien kanssa vasenkätisyyteni nousi uudelleen esille. Olimme nauttimassa varhaista aamiaista perinteiseen tapaan sormilla syöden, kun vierustoverini huomio kiinnittyi siihen, että käytin syödessäni vasenta kättä. Vaikka yhteistä puhekieltä ei ollutkaan, ymmärsin toki elekielisen viestin. Ruokailu jatkui vähän vaivaantuneissa merkeissä, mutta kaikkien vatsat tulivat lopulta täyteen.

Useissa kulttuureissa vasenta kättä pidetään oikeaa huonompana ja siihen liittyy erilaisia ennakkoluuloja. Suomen kielessäkin vasen on oikean vastinpari, oikean vastakohta eli "väärä". Jotain suomalaisen valtaväestön suhtautumisesta kertoo sekin, että aikaisempina vuosikymmeninä vasemman käden käyttö koulun kirjoitustunneilla oli käytännössä kielletty. Toisaalta vasenkätisiä on usein pidetty erityisen lahjakkaina luovuutta ja taiteellisuutta vaativilla elämän osa-alueilla, vaikka tieteellisesti osoitettua näyttöä tästä ei olekaan.

Muslimien keskuudessa vasenta puolta pidetään joiden muiden kulttuurien tapaan epäpuhtaana. Rituaalipesu, wudu, suoritetaan pitkälti oikealla kädellä ja vessaan astutaan vasemmalla jalalla ja sieltä tullaan ulos oikealla. Vasen käsi kelpaa likaisten asioiden pesuun ja huuhteluun, kun taas oikealla kädellä syödään. Näiden yleisimpien puhtaussääntöjen lisäksi on olemassa joukko muitakin, jotka tekevät vasenkätisten elämän hieman haasteellisemmaksi. Saan päivittäisen muistutuksen siitä, että oikea käteni on huomattavasti kömpelömpi, mutta kuitenkin parempana ja puhtaampana pidetty. Pidän vasenkätisyyttäni yhtenä minua luonnehtivana ominaisuutena, ja nyt islamin usko on tuonut siihen aivan uuden ulottuvuuden. Minun tulisi kiinnittää moniin päivittäisiin toimiin enemmän huomiota, etten toimisi helpoimman ja minulle luonnollisimman tavan mukaan eli vasenta kättä käyttäen. Yritin etsiä aiheeseen liittyviä fatwoja, mutta tulos oli aika laiha. Näyttäisi siltä, että oikea käsi on yksiselitteisesti "oikea", vaikka perinnölliset ominaisuudet muuta antaisivat ymmärtää.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kirja-arvio: Arka ja ahdas ismi

Arka ja ahdas ismi on Pekka Virkamäen tilitys hänen 15 vuodestaan Hare Krishna-liikkeen jäsenenä. Virkamäki kertoo hengellisestä etsikkoajastaan, uskoontulemisestaan ja alkuaikojen hurmoksellisuudesta, lahkoon liittymisestä ja vähittäisestä nousustaan lahkon Helsingin-temppelin johtajaksi. Vuosiin mahtuu myös pitkä rupeama lahkon kirjallisuuden katumyyntiä ympäri Suomen ja ympäri vuoden. Lopulta, uskonkriisien ja lahkon kaksinaismoralismin paljastumisen seurauksena, Virkamäki haluaa jättää lahkoelämän taakseen, mutta huomaa että paluussa tavalliseen elämään on omat vaikeutensa. Lahkon ajatusmalleista irroittauttautuminen vie hänet lopulta jopa psykiatriseen hoitoon.

Khrisna-lahkoon kuuluminen merkitsi koko henkilökohtaisen elämän uudelleen järjestämistä: ihanteena oli maallisen omaisuuden lahjoittaminen pois lahkon hyväksi, tarkka päivittäinen aikataulu, tiukat moraali- ja käyttäytymissäännöt ja viimeisenä askeleena muuttaminen temppeliin. Lahkon jäsenet elivät käytännössä täydessä uutispimennossa ja tavallisen maailmanmenon ulkopuolella. Pääasiallinen yhteys lahkon ulkopuolisiin tapahtui kirjamyynnin kautta, jolla lahko tavoitteli uusia jäseniä ja lahkon oppien laajempaa leviämistä.

Halusin lukea tämän kirjan siksi, että vaikka kirjassa käsitelläänkin Hare Krishna-lahkoa, on siinä kerrottu myös yleisemmin lahkoille ominaisista piirteistä. Mielestäni Virkamäen kertomus on varoittava esimerkki siitä, kuinka lahkot voivat aivopestä jäseniään monin tavoin ja asettaa tiukkoja sääntöjä, joita lahkon johtajat voivat jättää itse noudattamatta. Ulkomaailmasta eristäminen on tehokas keino estää jäseniä saamasta lahkoa koskevaa kriittistä tietoa ja muodostamasta terveelle pohjalle perustuvia mielipiteitä. Arka ja ahdas ismi on ajatuksia herättävä kirja ja on nähdäkseni sovellettavissa myös joihinkin kristillisiin lahkoihin.

Tekniset tiedot:
Virkamäki, Pekka: Arka ja ahdas ismi
ISBN: 951-0-31028-X
WSOY 2005
Sidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Welcome!

Lähde: http://www.1000/
gooddeeds.com
Welcome, O' devout, Allah-fearing woman who prays and fasts.
Welcome, O' wise, dignified woman who observes hijab.
Welcome, O' aware, well-read and educated woman.
Welcome, O' charitable, sincere, trustworthy and loyal woman.
Welcome, O' patient woman who seeks reward from Allah, repenting and turning to Him.
Welcome, O' woman who remembers Allah and gives thanks to Him, and calls upon Him.
Welcome, O' woman who follows footsteps of Asiyah, Maryam and Khadijah.
Welcome, O' mother of heroes and producer of men.
Welcome, O' cherisher and guardian of values.
Welcome, O' woman who heeds the sacred limits of Allah and keeps away from forbidden things.

Teoksesta Aid al-Qarni: You Can Be The Happiest Woman In The World.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kirja-arvio: Rakkauden aikakirja

Amerikanjuutalaisen, kotirouva Ella Rubinsteinin tylsähkö ja tasainen elämä muuttuu vääjäämättä hänen alettua tehdä töitä kirjallisuusagentuurille. Hän saa luettavakseen ja arvioitavakseen 1200-luvun kuuluisimman suufirunoilija ja mystikko Rumin elämästä kertovan käsikirjoituksen, joka imaisee Ellan heti mukaansa. Ella ottaa yhteyttä kirjan kirjoittaneeseen Aziz Zaharaan ja heidän välilleen muodostuu nopeasti läheinen yhteys: sähköpostit kulkevat tiiviisti Ellan ja maailmaa matkaavan Azizin välillä. Salaperäisen Azizin viestit tuovat Ellan elämään uutta hohtoa ja hän alkaa ajatella rakkaudesta aivan uudella tavalla.

Rakkauden aikakirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa tasossa niin ajallisesti kuin kulttuurisestikin. Aikaisemmin suufilaisuudesta ja mystikoista tietämätön Ella saa huomata, että käsikirjoituksen kirjoittanut Aziz on nykyajan suufi, jota inspiroi 1200-luvun suufimystiikka. Teoksessaan Aziz kirjoittaa Rumin kehittymisestä saarnaajasta runoilijaksi dervissi Shams-i-Tabrizin oppien ansiosta. Samalla kirjassa käydään läpi 40 sääntöä, jotka toimivat suufien ohjenuorana. Ellakin päättää ottaa askeleen uudenlaiseen elämään, vaikkakin lupaava rakkaus saa dramaattisen lopun.

Rakkauden aikakirja on kirjoitettu kaunokirjallisuudessa vähän käsitellystä aiheesta, suufilaisuudesta. Suufien 40 säännöstä monet ovat muslimien yleisesti jakamia ja niitä voi omaksua oman maailmankuvan vahvistamiseen. Kirja on taitavasti rakennettu myös Rumin osalta, jonka elämää on kuvattu sekä hänen itsensä, hänen perheenjäsentensä ja läheistensä näkökulmista. En ole varma Rumin elämäntarinan kuvauksen todenperäisyydestä, mutta joka tapauksessa teos on virkistävä poikkeus muslimeja käsittelevässä kirjallisuudessa tavanomaisesta poikkeavan näkökulman vuoksi. Suuresta sivumäärästä huolimatta kirja on nopealukuinen ja juoni pysyy hyvin koossa.

Tekniset tiedot:
Shafak, Elif: Rakkauden aikakirja
Suomentaja: Maria Erämaja
ISBN: 978-951-20-8252-0
Gummerus 2010
Sidottu, 535 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kirja-arvio: Prinsessa. Elämä hunnun takana al-Saudin palatsissa

Prinsessa - elämä hunnun takana al-Saudin palatsisssa kertoo saudiarabialaisen prinsessa Sultanan tarinan ja aloittaa kolmiosaisen Prinsessa-sarjan, jonka loput kaksi osaa luen ja arvostelen mahdollisesti jossakin vaiheessa, jos Jumala niin suo. Prinsessa Sultana on syntynyt vuonna 1956, ja teoksessa kerrotaan hänen elämänvaiheistaan aina 1990-luvun alkuun saakka.

Sultana kuuluu Saudi-Arabian hoviin ja on osa maata hallitsevaa al-Saudin sukua. Hän elää yltäkylläisyydessä eikä tunne tavallisten saudiarabialaisten arkea. Sen sijaan hänen arkeensa kuuluu suojattu elämä hovin sisällä, matkustelua suvun palatseihin ja eläminen suvun miesten alaisuudessa. Hän on kuin lintu kultaisessa häkissä, jonka avaimet ovat suvun miehillä. Sultana on luonteeltaan kapinallinen: hän tekee jo lapsuudessa kepposia isoveljelleen ja huolestuu toden teolla nähdessään sisarensa joutuvan naimisiin vanhan ja epämiellyttävän miehen kanssa. Silloin hän tekee päätöksen, ettei halua alistua samanlaiseen kohtaloon. Sultanalle löytyykin mies, jonka kanssa hän elää rakkauden täyttämässä avioliitossa ja saa kolme lasta. Avioliitto alkaa rakoilla Sultanan sairastumisen myötä, jonka seurauksena hän tulee hedelmättömäksi ja hänen miehensä suunnittelee toisen vaimon ottamista. Sultana pakenee lasten kanssa Eurooppaan, kunnes hänen miehensä suostuu kirjallisesti Sultanan kaikkiin vaatimuksiin. Perhe on taas koossa, mutta rakkaus ei ole palannut ennalleen.

Prinsessa on teoksen mukaan tositarina, joskin kaikkien kirjan henkilöiden nimet ja joitakin yksityiskohtia on muutettu. Se kertoo miesten hallitsemasta yhteiskunnasta, joka koskee kaikkia yhteiskuntaluokkia hovi mukaan lukien. Kirjasta jäi ainakin minulle aika avuton olo, vaikka samantyyppisiä teoksia on julkaistu jo aikaisemminkin. Onko naisten kultaiselle häkille odotettavissa minkäänlaista muutosta?

Tekniset tiedot:
Sasson, Jean P.: Prinsessa. Elämä hunnun takana al-Saudin palatsissa
Suomentaja: Liisa Paakkanen
ISBN: 951-643-428-2
WSOY 1993
Sidottu, 265 s.
Kirjastoluokka: 99.1

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kirja-arvio: Usko

Jaakko Hämeen-Anttilan Usko on  sivumääräisesti ja fyysisiltä mitoiltaan pieni kirja, mutta se sisältää painavaa asiaa. Hämeen-Anttila on halunnut kirjoittaa oman puheenvuoronsa uskosta, aiheesta jota hän on tutkinut erityisesti islamin ja muiden Lähi-idän uskontojen näkökulmasta. Omalta taustaltaan Hämeen-Anttila on kristitty, joten teoksen painopiste on kristinuskon ja islamin uskon käsitysten pohtimisessa, vaikkakin kirjan loppuosassa uskoa on käsitelty myös yleisemmin.

Kirjassa pohditaan esimerkiksi uskon ja tiedon välistä suhdetta, uskon intuitiivisuutta ja järjettömyyttä, uskon ja uskonnon yhteyttä sekä uskoa ja fanaattisuutta. Lopuksi Hämeen-Anttila käsittelee vielä nykyajan uskoa (esimerkiksi uususkonnollisuutta). Mielestäni yksi teoksen osuvimmista huomioista on se, että usko on kauneuden ja rakkauden tavoin yksi niistä asioista, joita valtaosa ihmisistä pitää arvokkaina ja tärkeinä elämässään. Usko on todellista, vaikkakin todistamatonta. Eri uskontoja tunnustavilla ihmisillä voi olla pohjimmiltaan hyvin samanlainen usko, ainakin mikäli usko käsitetään intuitiivisisena oivalluksena. Usko-teos tarjoaa työkaluja oman uskon parempaan hahmottamiseen.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Usko
ISBN: 951-607-244-5
Kirjapaja 2005
Sidottu, 145 s.
Kirjastoluokka: 21

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Materia vie kauemmaksi Jumalasta


Lähde: http://timoyla.com/vauraus.html
Kuollessamme emme saa mitään mukaamme materiaalisesta maailmasta. Tämän tosiasian tietää meistä varmasti jokainen, ja silti monella meistä siintää jossakin horisontissa unelma rikastumisesta, suuresta omaisuudesta ja sen mukanaan tuomasta (kuvitellusta) autuudesta. Tiettyyn rajaan saakka varallisuuden lisääntyminen lisää onnellisuutta: esimerkiksi köyhyysrajan alapuolella elävän on todettu tuntevan enemmän onnellisuutta saadessaan sen suuruiset tulot, että pystyy tulemaan sillä kohtuullisesti toimeen. Melko pian raja tulee kuitenkin vastaan: lisääntyneet tulot ja varallisuus eivät enää lisää onnellisuutta, vaan saavat pikemminkin aikaan huolia, päänvaivaa ja unettomia öitä. Lisääntynyt vastuu painaa hartioilla: omaisuutta täytyy vartioida, suojella ja vakuuttaa. Mitä enemmän omaisuutta ja varallisuutta, sitä enemmän aikaa kuluu kaikkiin siihen liittyviin oheistoimintoihin.

Suomessakin on kehittynyt oma ammattiryhmänsä varallisuudenhoitajat, joiden tehtävänä on pelkästään huolehtia ja kasvattaa asiakkaidensa varallisuutta. Jossakin mielessä voin ymmärtää varallisuudenhoitoa: esimerkiksi pieni pesämuna voi auttaa nuorta itsenäisen elämän alkuun ja tuoda tulevaisuudenturvaa. Suuri vaara piilee kuitenkin siinä, että omaisuuden kartuttamisesta tulee itsetarkoitus. Mielenkiintoinen ilmiö on sekin, että joidenkin rikkaiden keskuudessa on havaittu paluuta yksinkertaisiin arvoihin: osa on luopunut televisiosta ja autosta havaittuaan, etteivät ne tuoneetkaan sitä onnea, jota oli lupailtu.

Materian haaliminen ja suoranainen palvonta voi viedä kauemmaksi Jumalasta. Muistan itse olleeni kaikkein onnellisin sellaisina aikoina, jolloin tulin toimeen muutamalla satasella kuukaudessa, asuin pienessä vuokrahuoneessa ja sain opiskella täysiaikaisesti. Elämäni oli hyvin yksinkertaista ja sain keskittyä juuri niihin asioihin, joista olin eniten kiinnostunut. Elämäntilanteeni on noista ajoista jonkin verran muuttunut ja nykyään joudun tekemään enemmän töitä sen eteen, että pystyisin keskittymään kaikkein tärkeimpiin asioihin. Maalliset asiat täyttävät helposti arjen niin kokonaan, että henkisten asioiden pohtimiselle täytyy erikseen varata aikaa. Ja silti juuri henkiset asiat ovat kaikkein merkityksellisimpiä. Mitä olisinkaan ilman uskoani, perhettäni ja rakkaitani? Moni huomaa itsensä tai läheisen sairauden iskiessä, että antaisi kaiken omaisuutensa pois, jos saisi sillä terveyden takaisin.

Tämän tekstin voisi päättää osuvaan mietelauseeseen, jonka on esittänyt Margaret Bonnano: "Being rich is having money; being wealthy is having time". Tuon mukaan monet meistä ovat vauraampia kuin ajattelevatkaan. Aika on oikeastaan ainoa asia, jota todella omistamme ja se täytyy yrittää käyttää mahdollisimman viisaasti.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kirja-arvio: Mandelan tie. 15 oppituntia elämästä, rakkaudesta ja rohkeudesta

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut Nelson Mandelan omaelämäkerran Pitkä tie vapauteen lukemista. Olen ollut kiinnostunut tuntemaan paremmin kenties maailman tunnetuimman poliittisen vangin ajatusmaailmaa ja sitä, miten 27 vankeudessa vietettyä vuotta ovat vaikuttaneet hänen persoonaansa. Mandelan tie - 15 oppituntia elämästä, rakkaudesta ja rohkeudesta on yhteenveto hänen maailmankuvastaan, elämänviisauksistaan ja tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet hänen kehittymiseensä ihmiseksi, jollaisena hänet nykyään tunnetaan. Merkittävin opettajista on Mandelan mukaan ollut Robben Islandin vankila.

Mandela kuvataan teoksessa ristiriitaiseksi hahmoksi, jolla on erikoisia periaatteita. Hän voi olla samaan aikaan herkkä ja kova. Tärkeimpänä Mandelan toimintaa suuntaavana tekijänä on ollut hänen pyrkimyksensä päättää Etelä-Afrikan rotuerottelupolitiikka, jossa hän onkin ollut merkittävä tekijä. Teoksen luvut kertovat Mandelan materiaalisesti köyhästä lapsuudesta, hänen avioliitoistaan ja luonnollisesti hänen taistelustaan ANC:n kärkihahmona. Mandelan esimerkki näyttää, että rohkeakin voi tuntea pelkoa; että vastustajan tunteminen on tärkeää; että johtajakin voi kysyä neuvoa muilta; ja että rohkeaa esittämällä voi oikeasti tulla rohkeaksi. Useat opeista käsittelevät juuri johtamista, vaikka kirjan otsikossa sitä ei ole mainittukaan.

Mielestä teos on on mainio elämäntaito-opas, jonka opetukset on testattu toimiviksi käytännössä. Samalla se valottaa uusia puolia yhden maailman tunnetuimman poliittisen vaikuttajan elämästä virheineen ja heikkouksineen ja osoittaa, että ydinperiaatteisiin keskittymällä voi saada aikaan uskomattomalta tuntuvia asioita. Mandelan esimerkki voi toimia inspiraationa myös tavallisen arjen keskellä.

Tekniset tiedot:
Stengel, Richard: Mandelan tie. 15 oppituntia elämästä, rakkaudesta ja rohkeudesta
Suomentaja: Tuija Tuomaala
ISBN: 978-951-31-5380-9
Tammi 2010
Sidottu, 202 s.
Kirjastoluokka: 99.13

torstai 7. huhtikuuta 2011

Kirja-arvio: Mayada. Saddamin vanki

Mayada - Saddamin vanki on yksi teos lisää niiden Irakin naisten kohtaloita käsittelevien kirjojen joukkoon, jotka olen lukenut hiljattain. Mayada al-Askarin perhe kuuluu Irakin vanhimpien sukujen joukkoon. Suku on ollut arvostettu ja esimerkiksi Mayadan setä on toiminut Irakin pääministerinä. Suvulla on ollut yhteyksiä myös Irakin diktaattorihallitsijaan Saddam Husseiniin, ja myös Mayada tapaa hänet muutaman kerran.

Mayadan avioliitto jää lyhytaikaiseksi, minkä jälkeen hän kasvattaa kaksi lastaan yksinhuoltajana. Hän työskentelee ensin toimittajana ja sen jälkeen omistamassaan kirjapainossa. Kaikki muuttuu vuonna 1999, kun salainen poliisi väittää hänen painaneen hallituksenvastaisia lentolehtisiä. Mayada lukitaan samaan tyrmään 17 muun naisvangin kanssa, joista jokainen on vangittu ilman oikeudenkäyntiä. Jokaista naista kidutetaan, ja varsinkin öisin vankilan käytävällä kaikuvat epätoivoisten naisten huudot. Mayada ja muut sellin naiset yrittävät hallita paremmin pelkoaan kertomalla toisilleen tarinoita lapsuudestaan, ja sellin muut naiset kuuntelevat mielenkiinnolla Mayadan muistelmia hänen sukunsa vaiheista ja tämän tapaamista Saddamin ja Kemikaali-Alin kanssa. Kuukauden raskaan koettelemuksen jälkeen Mayada vapautetaan ja hän pääsee pakenemaan lapsineen pois Irakista.

Mayada - Saddamin vanki-teosta lukiessa tulee väistämättä mieleen Kahden maailman välissä - Saddamin varjosta vapauteen-kirjan tarina, josta olen kirjoittanut arvion vähän aikaa sitten. Molemmissa teoksen päähenkilönä on etuoikeutetussa asemassa elänyt irakilainen nainen, jolla on ollut henkilökohtainen yhteys Saddamiin, ja molemmat ovat nähneet ja kokeneet henkilökohtaisesti hirmuhallinnon synkemmän puolen. Mayadan teoksessa tapahtumat keskittyvät pitkälti hänen sukunsa tarinan lisäksi sellin 52 tapahtumien ja kidutuksen kuvailuun, joten voisin kuvitella kirjan tarkoituksen olleen toimia hänelle myös jonkinlaisena terapiamuotona järkyttävistä tapahtumista aiheutuneiden traumojen läpikäymiseksi. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja sen tarina saa taas kerran ihmettelemään maailman epäoikeudenmukaisuutta.

Tekniset tiedot:
Sasson, Jean: Mayada. Saddamin vanki
Suomentaja: Liisa Paakkanen
ISBN: 951-0-28954-X
WSOY 2004
Sidottu, 307 s.
Kirjastoluokka: 99.1

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Kasvun ihme

Mielestäni yksi hienoimmista asioista kevään saapumisessa on kasvukauden alkaminen. Aikaisemmin minulla oli enemmänkin harrastuneisuutta ja kiinnostusta huonekasvien hoitamista kohtaan, jolloin huomasin varsinkin keväisin uusien, hennonvihreiden lehtien ilmestymisen. Nykyään yksi pieni rahapuu saa toimittaa vaatimattoman pikku puutarhani virkaa. Koko talven ajan se vaikutti enemmän tai vähemmän kärsivältä ja unohdetulta (mitä se kyllä olikin), mutta viimeisen parin viikon aikana se on saanut paljon uusia lehden alkuja, joiden kasvamista on ollut ilo seurata. Kasvini on sittenkin jaksanut sinnitellä talven yli.

Kasvien ja ylipäätään luonnon herääminen talvitilasta on ihmeellinen asia. Uudet lehdet symboloivat mielestäni laajemminkin talvesta, pimeydestä ja kylmyydestä selviytymistä: pimeä aika on taas jäänyt taakse myös meidän ihmisten osalta. On aika kääntää kasvot valoa kohti. Kevät on syksyn tapaan sellainen vuodenaika, jolloin on ollut tapana aloittaa jotakin uutta, ehkä jopa kääntää uusi lehti elämässä. Tuntuu kuin ilmassa olisi muutoksen tuulia.


Lähde: http://www.vuodenluon/
tokuva.fi/default.asp?V_DOC_ID=3753
Ajatusteni kuljettamana tartuin Koraaniin ja etsin aiheeseen liittyviä kohtia. Kasvu on Koraanin mukaan  merkki Jumalalta (swt) uskoville:

Sateen Hän saattaa kasvattamaan teille peltojen viljan, oliivit, taatelipuut, viinirypäleet ja kaikenlaiset hedelmät. Totisesti, tässä on tunnusmerkkejä niille, jotka ajattelevat. (16:11)

Ja maan päällä on laajoja alueita, jotka liittyvät toinen toiseensa, viinitarhoja, viljapeltoja ja paimupuita sekä yhteen että erilleen kasvanein juurin, ja kaikkia niitä kastelee sama vesi. Ja me erotamme niistä toisia hyvän makunsa vuoksi syötäviksi. Totisesti, nämä ovat merkkejä niille, joilla on ymmärrystä. (13:4)

Hän se antaa taivaasta vettä; siitä Me aikaansaamme kaiken kasvullisuuden alun ja siitä vihreyden, josta taasen synnytämme jyvät tähkään; ja taatelintertut kasvavat palmuissa riippuen tupistaan; samoin kasvatamme Me viinitarhat, öljypuut ja granaattiomenat, toistensa kaltaiset yhtä hyvin kuin erilaiset. Katsokaa niitten hedelmiä, kun ne muodostuvat ja kun ne kypsyvät! Tässä on kyllin tunnusmerkkejä ihmisille, jotka uskovat.  (6:99)
Näin kevään edetessä edellä oleviin jakeisiin on helppo samastua ja kuvitella mielessään vähitellen lisääntyvä vehreys, joka loppukesään mennessä, satokauden kynnyksellä, saavuttaa huippunsa. Vaikka täällä Suomen oloissa ei taatelipuita tai granaattiomenoita kasvakaan, ohjaa Koraanin sanoma löytämään Jumalan Kaikkivaltiaan merkkejä kaikkialta ympäriltämme. Nyt vihreydestä ja vehreydestä on olemassa vain aavistus, mutta  vähitellen maisema muuttuu, jos Jumala niin suo.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kirja-arvio: No god but God. The Origins, Evolution, and Future of Islam

Tämä on ensimmäinen kirja-arvio, jonka kirjoitan englanninkielisestä kirjasta, josta ei tiettävästi ole vielä olemassa suomennosta. Koska kirja löytyy kuitenkin myös suomalaisten kirjastojen valikoimista ja on Suomessa muutenkin lukijoiden saatavilla, olen ottanut sen blogiini mukaan.

Reza Aslanin teos No god but God - The Origins, Evolution, and Future of Islam kertoo runsaaseen kahteen ja puoleen sataan sivuun tiivistettynä islamin synnyn ja kehittymisen aina meidän päiviimme saakka. Teos kuvaa oloja Arabian niemimaalla ennen islamin syntyä, profeetta Muhammadin (saws) elämän pääpiirteet, islamin suuntausten (merkittävimpinä shiialaisuus ja suufilaisuus) kehittymisen, koulukuntien sekä islamin lain ja teologian synnyn ja islamin leviämisen yhä laajemmalle alueelle erityisesti Aasiassa. Teos painottaa sitä, ettei mikään tapahdu tyhjiössä: islamin syntyyn ja kehittymiseen ovat vaikuttaneet kaikki ne yhteiskunnalliset tekijät, joiden keskuudessa tuon ajan ihmiset, mukaan lukien profeetta Muhammad, elivät. Varsinkin alkuaikoina alueella eläneillä juutalaisilla ja kristityillä oli vaikutusta islamin historian kehittymiseen. Lisäksi esimerkiksi Intiassa islamin voi nähdä olevan eräänlainen vastaus kolonialismiin, jonka purkautuminen vaikutti puolestaan islamilaisen Pakistanin syntyyn.

Pidän kirjan tavasta kertoa tapahtumista kaunokirjalliseen tapaan. Teos onkin kiinnostava sekoitus tietokirjallisuutta ja historiallisiin tosiseikkoihin perustuvaa kaunokirjallisuutta. Mielestäni Aslanin teos antaa tiiviissä paketissa hyvän kokonaiskäsityksen islamin kehityksestä sellaiseksi kuin se nykypäivänä tunnetaan - tai ainakin jollaisena se pitäisi tuntea. Kirja nimittäin pyrkii myös selittämään viime vuosien terroristi-iskuja, jotta ne nähtäisiin oikeassa asiayhteydessä. Itseäni tämä kirja auttoi selventämään esimerkiksi shiialaisuuden syntyä ja suhdetta sunnilaiseen suuntaukseen sekä joitakin muita asioita, jotka olivat aikaisemmin olleet minulle hieman epäselviä.

Tekniset tiedot:
Aslan, Reza: No god but God. The Origins, Evolution, and Future of Islam
ISBN: 0-8129-7189-2
Random House 2006
Nidottu, 310 s.
Kirjastoluokka: 29.7
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...