torstai 30. kesäkuuta 2011

Kirja-arvio: Alkulukujen yksinäisyys

Italialaisilla Alicella ja Mattialla on molemmilla lapsuudessa kokemus, joka on jättänyt heidät rikkonaisiksi: Alice on loukkaantunut lasketteluonnettomuudessa ja jäänyt osittain rammaksi, Mattia puolestaan jätti kehitysvammaisen sisarensa puistoon lastenjuhlien ajaksi ja tämä katosi jälkiä jättämättä. Alice ja Mattia käyvät samaa koulua ja heidän tiensä kohtaavat varhaisteini-ikäisten juhlissa. Heidän välilleen kehittyy jonkinlainen kahden sielunkumppanin kaltainen yhteys, vaikka molemmat jatkavatkin sittemmin elämää omilla tahoillaan. Alice valmistuu valokuvaajaksi ja Mattia matemaatikoksi, ja Mattian muuttaessa kauas pohjoiseen fyysistä välimatkaakin kertyy paljon. Vuosien kuluttua Alice ottaa yhteyttä Mattiaan, joka tulee käymään Alicen luona jatkaakseen taas matkaansa.

Alkulukujen yksinäisyys lienee saanut nimensä Alicen ja Mattian luonteenpiirteistä. He ovat alkulukujen tapaan jakamattomia muilla luvuilla kuin itsellään ja ykkösellä ja vaikka molemmilla onkin erinäisiä ihmissuhteita, heidän on vaikea löytää ketään jakamaan elämäänsä pitemmäksi aikaa. Erillään asuvien mutta henkisesti erottamattomien Alicen ja Mattian mielenkiintoiset persoonallisuudet kannattelevat tarinaa eteenpäin. Vaikka teksti itsessän on helppolukuista, sen rivien välistä on aistittavissa syvällisiä pohdintoja yksinäisyyden ja yhteenkuuluvuuden ja toisaalta ulkopuolisuuden tunteista.

Sain ajatuksen lukea tämän kirjan siitä lukemani sitaatin perusteella. En enää muista tarkalleen sitaatin sisältöä, mutta mielestäni se tiivisti hyvin yksinäisyyden olemusta. Pidin tästä kirjasta siksi, että se antaa mahdollisuuden sukeltaa kahden kiehtovasti kuvatun henkilön sielunelämään tarinassa, joka jättää paljon tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle.

Tekniset tiedot:
Giordano, Paolo: Alkulukujen yksinäisyys
Suomentaja: Helinä Kangas
ISBN: 978-951-0-35245-8
WSOY 2010
Sidottu, 298 s.
Kirjastoluokka: 1.4

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kirja-arvio: Valkoinen tiikeri

Seitsemän yön ja aamun aikana köyhän riksakuskin poika Balram Halwai kertoo elämäntarinansa Wen Jiabolle, Kiinan pääministerille. Balram elättää itsensä mitenkuten keksimillään ansaitsemiskeinoilla yksityisyrittäjänä, kunnes saa työpaikan rikkaan liikemiehen, herra Ashokin, toisena autonkuljettajana. Ensimmäisen autonkuljettajan jäätyä kiinni vilpillisyydestä Balram ylenee ainoaksi autonkuljettajaksi. Intiassa autonkuljettaja merkitsee kuitenkin myös kaikkea muuta mahdollista liikemiehen taloudenhoitoon liittyvää palvelijantyötä, joten Balram pääsee sisälle Intian rikkaiden maailmaan ja ajattelutapaan. Hän on kotoisin Pimeydestä, mutta onnistunut nousemaan Valoon. Vähitellen hän saa tarpeekseen palvelijan roolistaan ja murtautuu dramaattisella tavalla ulos vapauteen.

Adigan teos Valkoinen tiikeri kertoo kahdesta Intiasta, köyhästä ja rikkaasta. Länsimaisten suuryritysten tekemien yritysratkaisujen vuoksi varsinkin jotkin Intian suurkaupungeista ovat kohonneet elintasoltaan maan köyhimpiä osia parempaan asemaan ja tuloerot nousevat räikeästi esiin. Kirjan tarina kertoo neuvokkaasta, köyhää alkuperää olevasta miehestä, jonka onnistuu yletä yhteiskunnan portailla, mutta joutuu maksamaan siitä kovan hinnan.

Olin jättää tämän teoksen kesken sen alkusivuilla, sillä juoneen oli hieman vaikea päästä kiinni. Koko kirjan tarina on kohdistettu kuvitteelliselle Kiinan pääministerille, jota kirjan päähenkilö ja tarinan kertoja Balram puhuttelee. Kirja kuvaa Intiaa varsinkin palvelijoiden ja köyhemmän kansanosan näkökulmasta, joten tällaisesta kuvauksesta kiinnostuneelle tarina on lukemisen arvoinen. Omien suosikkieni joukkoon tämä ei kuitenkaan yltänyt.

Tekniset tiedot:
Adiga, Aravind: Valkoinen tiikeri
Suomentaja: Tarja Teva
ISBN:  978-951-6927-34-6
BTJ Kustannus 2010
Nidottu, 345 s.
Kirjastoluokka: 1.4

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kirja-arvio: Elämän viidakossa

Elämän viidakossa on Sabine Kueglerin kolmas, uunituore teos, joka kertoo hänen elämästään ja kokemuksistaan hänen muuttaessaan viidakosta Eurooppaan. Sabine eli vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Länsi-Papuan viidakossa viisivuotiaasta 17-vuotiaaksi saakka, jolloin hän muutti opiskelemaan Sveitsissä sijaitsevaan sisäoppilaitokseen. Elämänmuutos oli valtava: viidakossa opitut käytöstavat ja arvomaailma eivät olleet länsimaassa minkään arvoisia. Sabine oli sinisilmäinen ja monien asioiden suhteen hyvin tietämätön; hän ymmärsi monia tilanteita väärin ja tuli itse yhtä lailla väärinymmärretyksi. Tietämättömyyttään hän tuli pian raskaaksi ja joutui lapsensa kanssa tilannetta hyväksi käyttävien ihmisten armoille. Sabinen puolustusreaktio johti masennuksen kehittymiseen ja hän joutui psykiatriseen hoitoon. Hänen oli vaikea olla oma itsensä edes läheisimmissä ihmissuhteissaan, mikä koetteli hänen suhteitaan kanssaihmisiin. Lopulta kriisiin löytyi vain yksi kunnollinen ratkaisu: oman elämäntarinan kirjoittaminen. Viidakkolapsesta ja Paluu viidakkoon-kirjoista muodostuikin Sabinen yllätykseksi bestsellerteoksia, mikä osaltaan auttoi häntä kohtaamaan oman itsensä lisäksi muut länsimaiset ihmiset.

Elämän viidakossa-teoksen pohjavire on hyvin ahdistava. Kahden aikaisemman teoksen perusteella mikään ei ole antanut viitteitä siitä, että sopeutuminen länsimaiseen elämänmenoon on ollut Sabinelle niin kova koettelemus. Sabinen lapsuus vaikuttaa todella idylliseltä, mutta nuoren aikuisuuden kynnyksellä kaikki muuttuu. Huonoksi onnekseen hän tapasi naisen, joka käytti hänen hyväuskoisuuttaan hyväkseen ja aiheutti hänelle paljon ongelmia. Syvimpien masennuskausien keskellä vain Sabinen lapset antoivat hänelle uskoa tulevaisuuteen. Kirja valottaa suorasukaisella tavalla matkalaukkulapsien tai kolmannen kulttuurin lapsien sopeutumisvaikeuksia heidän pohtiessa todellista identiteettiään ja alkuperäänsä.

Tekniset tiedot:
Kuegler, Sabine: Elämän viidakossa
Suomentaja: Veera Kaski
ISBN: 978-951-31-5764-7
Tammi 2011
Sidottu, 199 s.
Kirjastoluokka: 99.1

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kirja-arvio: Viidakkolapsi

Sabine Kuegler on saksalaisen lähetystyöntekijöinä ja kielentutkijoina toimivien vanhempiensa keskimmäinen lapsi. Sabine muutti vanhempiensa työn vuoksi pikkuveljensä ja isosiskonsa kanssa vuonna 1980 asumaan Länsi-Papuaan pari vuotta aikaisemmin löydetyn fayu-kansan pariin. Perheen isän opetellessa paikallista kieltä äiti pitää huolta taloudesta, lapsista ja vähitellen myös fayujen terveydenhuollosta, jos he pyytävät apua. Sabine sisaruksineen ystävystyy nopeasti fayu-lasten kanssa ja oppii nopeasti yhtä rämäpäiseksi kuin hekin. Perheen onnistuu voittaa puolelleen fayujen ystävällisyys, luottamus ja kunnioitus omaksumalla alusta alkaen sen asenteen, että he ovat fayujen luona oppimassa heidän elämäntapaansa eivätkä päällepäsmäröimässä eurooppalaisella tietämyksellään.

Kirja on kirjoitettu Sabinen näkökulmasta, hänen kokemuksistaan muutosta viisivuotiaana eristyksissä eläneen kansan pariin ja varttumisesta aina 17-vuotiaaksi saakka viidakon lainalaisuuksia kunnioittaen. Perhe käy välillä muutaman kerran Saksassa, mutta Sabine muuttaa kokonaan pois viidakosta vasta 17-vuotiaana, jolloin hänen fayu-veljenään pitämä Ohri kuolee ja hän haluaa uusiin maisemiin. Sopeutuminen eurooppalaiseen elämäntapaan Sveitsissä vaatii paljon opettelua ja muutos entiseen verrattuna on raju. Kirja päättyykin siihen, että Sabine jää pohtimaan identiteettiään kahden täysin toisistaan poikkeavan maailman välissä.

Olen lukenut ja arvioinut aikaisemmin saman kirjailijan Paluu viidakkoon-teoksen, jossa Sabine kertoo kokemuksistaan fayu-kansan parissa oleskeltuaan jo varsin pitkään Euroopassa. Tuon kirjan ymmärtämiseksi olisi ollut paikallaan lukea ensin tämä nyt arvioitavan oleva kirja. Sen sijaan sarjan kolmas osa, Elämän viidakossa, sopii mielestäni luottavaksi myös heti Viidakkolapsi-kirjan jälkeen. Se jatkaa Sabinen identiteettipohdintaa ja arvioin sen seuraavaksi, jos Jumala suo. Jossakin Sabinen tarinaa on kuvattu sekoitukseksi Robinson Crusoeta ja Peppi Pitkätossua ja mielestäni se on varsin osuva kuvaus.

Tekniset tiedot:
Kuegler, Sabine: Viidakkolapsi
Suomentaja: Ilona Nykyri
ISBN: 978-951-556-091-9
Karisto Oy 2006
Sidottu, 308 s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Kaikkein onnellisimmat ihmiset

Lähde: http://www.1000/
gooddeeds.com
Onnellisimmat ihmiset, jotka ovat koskaan eläneet maan pinnalla, olivat profeettoja. Näin siitä huolimatta, että he kärsivät enemmän kuin kukaan muu. He joutuivat kestämään ankaraa vainoa pyrkiessään välittämään viestin, jonka Allah (swt) oli antanut heille. Tämän lisäksi he joutuivat kärsimään samoista vaikeuksista, joista kaikki muut ihmiset kärsivät, kuten sairaudesta, köyhyydestä, nälästä ja janosta, ja usein tavallista suuremmassa määrin.

Kerran Profeetta Muhammad (rauha ja Jumalan siunaukset hänelle) oli niin kuumeinen, että hänen otsansa oli likomärkä hiestä ja hän kärsi silminnähden. Eräs hänen seuralaisistaan sanoi hänelle: "Kärsit melko vakavasta sairaudesta." Profeetta (saws) vastasi: "Kyllä. Minun täytyy kestää kaksinverroin vakavammista sairauksista kuin sairaudet, jotka sinun täytyy kestää. "[Musnad Ahmad]

Hän myös kärsi nälkää. Kerran vainon aikana Profeetta (saws) tuli ulos kotoaan ja totesi Abu Bakrin ja `Umarin olevan ulkopuolella. Hän kysyi heiltä: "Mikä tuo teidät ulos tähän aikaan?" He sanoivat hänelle, että nälkä. Profeetta (saws) sanoi: "Allahin kautta, sama asia, joka on tuonut teidät pois kodeistanne, on tuonut myös minut ulos."

Välillä, kuten kaivannon taistelun aikana, Profeettaa (saws) kohtasi niin vakava nälkä, että hän sitoi kaksi kiveä vatsaansa kivun lievittämiseksi.

Kaikki profeetat joutuivat kokemaan vainoa niiden ihmisten keskuudessa, joille Allah (swt) lähetti viestin. Kuitenkin profeettojen sydämet olivat vahvoja. Lisäksi he pysyivät rehteinä ja jalomielisinä kanssaihmisiään kohtaan, ja sinikkäinä, kunnes tappiot olivat kääntyneet voitoiksi.

Heidän elämänsä kauneus on hätkähdyttävä. Huolimatta siitä, mitä he saivat kestää, he kokivat enemmän onnea ja tyytyväisyyttä kuin muut ihmiset. Tämä voidaan nähdä, kuinka he käyttäytyivät ja miten he reagoivat siihen, mitä he kohtasivat elämässään.

Näemme tämän erityislaatuisen tyytyväisyyden profeetta Muhammadin (saws) elämässä selvimmin, kun hän kohtasi eniten vaikeuksia. Esimerkiksi kerran hän meni levittämään islamin sanomaa Ta'ifin kansalle. He eivät pelkästään hylänneet hänen kutsuaan, vaan kaupungin lapset ja roistot ajoivat hänet pois heittämällä häntä kivillä. Hän pakeni kaupungista kengillään, jotka olivat kastuneet hänen omasta verestään ja hänen ruumiinsa oli veren ja lian peitossa. Kun hän oli turvallisen matkan päässä, hän korotti ääntään Allahille rukoillen:

Oi Allah! Valitan Sinulle heikkoudestani, resurssien puutteestani ja heikkoudestani ihmisten edessä. Oi armollisin niistä, jotka ovat armollisia. Oi heikkojen Herra ja myös minun Herrani. Kenet olet antanut minulle tehtäväksi? Kaukaiselle kansalle, joka ottaa minut vastaan vihamielisesti? Vai viholliselle, jolle olet myöntänyt arvovallan minun ylitseni?


Niin kauan kuin et ole vihainen minulle, en välitä. Sinun suosiosi on kaikkein monimuotoisin helpotus minulle. Etsin turvaa Sinun kasvojesi valosta,  johon kaikki pimeys on hälventynyt ja jokainen asia tässä maailmassa ja seuraavassa on asetettu oikein, ettei Sinun vihasi tai mielipahasi laskeutuisi ylleni. Etsin Sinun iloasi ja tyytyväisyyttäsi, kunnes olet tyytyväinen. Ei ole voimaa eikä valtaa lukuunottamatta Sinua.

Todellinen usko Allahiin tuo tällaista tyydytystä ja onnellisuutta sydämiin. Tämä ei tarkoita, että uskovan elämä uskova on vailla koettelemuksia.

Kun puhumme ajan kulumisesta - viikoista, kuukausista, vuosista ja iästä - puhumme elämästä. Kuolleet eivät koe aikaa. Vuosisadat kuluvat ja he eivät välitä siitä lainkaan. Allah on tehnyt tämän elämän testiksi eläville. Allah sanoo: "Hän joka loi kuoleman ja elämän testatakseen, kuka teistä olisi paras teoissa." [Suura al-Mulk: 2]

Elämä on testi niin uskoville ja uskottomille. Se on testi syntisille ja hyveellisille. Jokaista testataan niin kauan kuin hän on elossa.

Mutta Jumala ei jätä meitä tässä maailmassa yksin. Hän lähetti profeettoja ja kirjoituksia valaisemaan elämämme tien. Nämä ohjeet näyttävät meille kuinka saavuttaa onnellisuus tuonpuoleisessa, mutta myös tässä elämässä. Monet ihmiset ajattelevat, uskonto koskee vain tuonpuoleista, että sen hyöty rajoittuu seuraavaan elämään. Totuus on, että aivan kuten uskonto osoittaa meille tavan saavuttaa Jumalan mielisuosiota ja palkinnon Paratiisissa, se on myös tapa, jolla uskova ymmärtää todellisen tyytyväisyyden ja onnellisen sydämen myös tässä maailmassa. Todellinen onnellisuus voi tulla vain uskosta ja tietoisuudesta Allahista.

Allah sanoo: "Onko sen sydän, jonka Jumala on avannut islamille, niin että se on valaistunut Jumalasta (parempi kuin se, joka on kovasydäminen)? Voi niitä, joiden sydämet ovat paatuneet muistamaan Jumalaa! "[Suura al-Zumar: 22]

-suomennettu Sheikki Salman al-Qadahin artikkeli IslamToday-sivustolta

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kirja-arvio: Edelleen Alice

Alice Howland on viisikymppinen Harvardin yliopiston kognitiivisen psykologian professori, jolla on menestyksekäs ura, akateemisesti koulutettu tutkija-aviomies ja kolme hyvin kasvatettua aikuista lasta. Alice ja hänen miehensä elävät työurilleen ja nauttivat työhön liittyvästä matkustelusta, konferensseista ja opetustyöstä. Elämä on kaikin puolin täyteläistä, kunnes erään syksyn kuluessa Alice huomaa unohtelevansa asioita yhä enemmän ja enemmän. Paikat ja tapaamiset unohtuvat, Alice eksyy omille kotikulmilleen ja tutut kasvot eivät enää yhdisty oikeisiin nimiin. Unohtelua eivät selitä stressi, uupumus, kiireinen elämäntapa tai vaihdevuodet. Alice saa lääkäriltä diagnoosin varhaisesta alzheimerintaudista.

Edelleen Alice on hyvin todentuntuisesti kirjoitettu kertomus elämänsä nautittavimmasta ajasta elävästä naisesta, jolta muistisairaus vie vähitellen aikaisemman identiteetin ja asettaa koetukselle läheiset ihmissuhteet. Unohtelu johtaa siihen, että Alice joutuu luopumaan ennenaikaisesti rakastamastaan työstä ja sairauden edettyä tarpeeksi pitkälle häneen liittyvistä asioista aletaan puhua hänen päänsä yli aivan kuin hän ei itse olisi paikalla. Aivojen rappeutuminen johtaa siihen, etteivät sanat löydä ulos yhtä nopeasti kuin aikaisemmin, vaikka ajatukset kulkisivatkin vielä lähes normaalisti. Alice on kuitenkin edelleen Alice, vaikka ulkopuolisen silmin hän muuttuu nopeasti kuin toiseksi ihmiseksi, jonka seuraa aletaan karttaa myötähäpeän tai nolostumisen tunteiden vuoksi.

Sain vinkin tästä kirjasta erään kirjasivuston kautta ja päätin lukea sen harvinaisen aiheen vuoksi. Alzheimerintaudista sairautta itse sairastavan näkökulmasta on kirjoitettu valitettavan vähän. Edelleen Alice-teos on niin uskottavasti kirjoitettu lääketieteellisine ja akateemisine termeineen, että kyseessä voisi luulla olevan tositarina. Voin suositella ja jopa kehottaa lukemaan tämän teoksen, mikäli lähipiirissä on muistisairautta sairastava lähimmäinen. Uskon tämän kirjan auttavan ymmärtämään paremmin, millaista on elää vääjäämättömästi etenevän, omaa minuutta koettelevan sairauden kanssa.

Tekniset tiedot:
Genova, Lisa: Edelleen Alice
Suomentaja: Leena Tamminen
ISBN: 978-951-0-35834-4
WSOY 2010
Sidottu, 284 s.
Kirjastoluokka: 1.4

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Muistikirja


Lähde: http://www.innoflame.fi/
Paljastan nyt yhden heikkouksistani: muistikirjat. Varsinkin reilu kymmenisen vuotta sitten ja sitä aikaisemmin kirjakaupat olivat heikko kohtani. Siellä minulla oli tapana mennä toimistotarvikeosastolle ja katsella kaikkia niitä kauniilla kansilla varustettuja muistikirjoja, jotka suorastaan tuntuivat kehottavan kirjoittamaan tyhjille sivuilleen muistiinpanoja ja tarinoita. Vaikka harvemmin päädyin ostamaan yhtäkään niistä, on kotiini kertynyt kuitenkin muutama, sittemmin suurimmaksi osaksi tyhjäksi jäänyt kirja. Muistikirjojen täyttäminen on helppo aloittaa, mutta usein ne ovat niin paksuja, että loppuun pääsemiseksi tarvitaan joko todella hyvä idea siitä, mitä kirjaan haluaa tallentaa tai vaihtoehtoisesti kirjan käyttäminen päiväkirjana. Toisissa muistikirjoissa on se huono puoli, että ne paisuvat huonosti suljettaviksi, mikäli niiden väliin haluaa tallentaa esimerkiksi lehtileikkeitä ja liimata kuvia. Kirjojen täyttäminen jää siis paljolti oman kirjoittamisen varaan.

Asia nousi ajankohtaiseksi taas viime viikolla, kun asioin kirjakaupassa aivan muun tarpeen vuoksi. Kuljin silloin erään hyllyn ohi ja kuinkas ollakaan, siellä oli muistikirja poikineen kesäalennuksessa. Suurin osa oli kansikuvitukseltaan liian räikeitä minun makuuni, mutta yksi miellytti islamilaista ornamenttikuviota jäljittelevällä kuviollaan. Päädyin heräteostokseen sillä verukkeella, että jos en löytäisi kirjalle käyttöä, voisin aina antaa sen ystävälleni, jonka tiedän olevan ahkera päiväkirjan kirjoittaja (ihanaa, että sellaisiakin henkilöitä vielä nykyään on olemassa).

Nyt olen ottanut muistikirjan omaan käyttööni. Olen sen verran vanhanaikainen, että käytän internetiä vain kannettavalta tietokoneelta käsin. Niinpä olen tallentanut muistikirjaani esimerkiksi Jumalan (Kunnia ja Ylistys Hänelle) 99 nimeä, joitakin yleisimmin siteerattuja suuria, haditheja, mietelauseita ja muuta vastaavaa. Pidän kirjaa mukanani käsilaukussa, joten pystyn tällä tavalla paikassa kuin paikassa, sopivan tilaisuuden tullen tai vaikkapa vain luppohetkenä lukemaan jotakin inspiroivaa. Olipa kuka mitä mieltä tahansa, luulen, että nämä muutamat kirjaan sijoittamani eurot olisi voinut paljon huonomminkin käyttää.

Kirja-arvio: Joutilaat vanhemmat


Joutilaat vanhemmat tarjoaa vaihtoehdon nykyaikaisille lastenkasvatusoppaille. Sen kirjoittaja, kolmen leikki-ikäisen lapsen britti-isä, pitää johtavana teesinään ajatusta siitä, että lapset tulisi jättää rauhaan. Hän haastaa kaupallisen ajattelumallin, täpötäyteen ahdetut harrastuskalenterit, perinteisen koulumuodon, tietotekniikan hallitseman kodin, huvipuistot ja valmiiksi pureksitut ratkaisut. Hodgkinson käyttää läpi kirjan esimerkkeinään Roussean teosta Emilé eli kasvatuksesta (1762) ja Locken Some Thoughts Concerning Education (1693), osoittaakseen, että vanhat lasten kasvatukseen liittyvät ajatukset voivat olla vieläkin käyttökelpoisia.

Teoksessa esitetään kieltämättä useita ajatuksia, joiden kanssa on helppoa olla samaa mieltä. Esimerkiksi työnteon opettaminen leikin varjolla on oiva tapa opettaa lapsille käytännön taitoja ja osoittaa samalla, että työksi kutsuttu toiminta voi olla hauskaa. Tietokoneiden, konsolipelien ja television sijaan Hodgkinson patistaa perheet ulos, mutta ei suinkaan rahareikinä toimiviin huvipuistoihin, vaan niityille, pihoille ja puistoihin. Oman majan rakentaminen voi olla lapselle huomattavasti suurempi ja mieleenpainuvampi elämys kuin monet kaupalliset vaihtoehdot. Perinteisen koulun sijaan kirjassa esitetään yksi jos toinenkin varteenotettava vaihtoehto oppivelvollisuuden täyttämiseksi. Ja ennen kaikkea Hodgkinson puhuu yksinkertaisen elämäntavan puolesta: yksinkertaisista iloista ja siitä, että vähempi työnteko vapauttaa aikaa perheelle ja lapsille, sillä vähemmälläkin rahalla pärjää.

Oma kulutusvastaisuuteni ja epäkaupallinen asenteeni on ehkä tullut selväksi jo aikaisemmin blogini kautta. Siksi oli mukavaa lukea, että monet epäkaupalliset ideat todella toimivat, sillä Hodgkinson käyttää lukemattomia esimerkkejä omista lapsistaan. Kirjassa on tosin myös joitakin kohtia, joita vieroksun - näistä merkittävimpänä Hodgkinsonin tapa viitata oluen juontiin aina kun tilanne sallii niin, että lapset voivat jäädä leikkimään keskenään. Tästä huolimatta kirjassa on monia käyttökelpoisia ideoita myös omassa elämässä kokeiltavaksi. Ennen kaikkea se haastaa nykyajan vallalla olevan ajattelumallin siitä, kuinka asioiden tulisi olla ja kuinka nuo tavoitteet on mahdollista saavuttaa.

Tekniset tiedot:
Hodgkinson, Tom: Joutilaat vanhemmat
Suomentaja: Mirja Muurinen
ISBN: 978-952-5734-48-5
Bazar Kustannus 2009
Sidottu, 303 s.
Kirjastoluokka: 38.1

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kirja-arvio: Shakespearen salaisuus

Yhdysvaltalainen Kate Stanley, Shakespereen erikoistunut kirjallisuudentutkija, on saanut kutsun tulla ohjaamaan Lontoon Globeen Hamletista kertovaa näytelmää. Hän tapaa legendaarisen maineen saaneen tutkijakollegansa Rozin, joka antaa Katelle pienen paketin ja lupauksen siitä, että hän paljastaisi tälle pakettiin liittyvän huiman salaisuuden illaksi sovitussa tapaamisessa. Ennen iltaa, Katen kiirehtiessä tapaamiseen, Globe syttyy tulee ja Roz löytyy ainoana uhrina savuavan teatterin raunioista. Kate pitää Rozille antamansa lupauksen ja lähtee seuraamaan paketin antamien vihjeiden kautta Shakespeareen liittyvää salaisuutta aina toiselle mantereelle saakka. Matkan varrella Kate joutuu useammankin kerran hengenvaaraan paetessaan häntä seuraavaa henkilöä. Sivustakärsijöiksi joutuvat uhrit saavat surmansa samoilla karmivilla tavoilla kuin Shakespearen näytelmien roolihenkilöt ja huima takaa-ajo jatkuu kirjan loppumetreille saakka. Lopussa paljastuva salaisuus asettaa Shakespearen uuteen valoon.

Nykyään en lue juurikaan jännitysromaaneja, lukuun ottamatta Shakespearen salaisuuden ja Dan Brownin teosten kaltaisia tarinoita, joissa leikitellään ajatuksella historiallisten henkilöiden tuntemattomasta puolesta. Tässä teoksessa minua viehätti sujuvasti kulkevan kerronnan lisäksi pohdinnat siitä, mitä todellisuudessa tiedämme historian kenties kuuluisimmasta näytelmäkirjailijasta. Teoksessa esitetään väitteitä sen puolesta, ettei Shakespeare olisi itse kirjoittanut kokonaan kuuluisia näytelmiään tai että osa hänen tuotannostaan on vielä kätkössä jossakin tullakseen kenties löydetyksi jonakin päivänä. Väitteiden todenperäisyyden toteamiseen olen aivan liian tietämätön, mutta se ei tätä lukukokemusta haittaa. Tarinasta olisi varmasti saanut enemmän irti, jos olisi perehtynyt edes jonkinasteisesti Shakespearen tuotantoon, mutta myös ummikolle kirja käy hyvin luettavaksi.

Tekniset tiedot:
Carrell Lee, Jennifer: Shakespearen salaisuus
Suomentaja: Laura Jänisniemi
ISBN: 978-952-5635-91-1
Bazar Kustannus 2010
Sidottu, 524 s.
Kirjastoluokka: 1.4

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kirja-arvio: Jumalan historia. 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia

Jumalan historia - 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia on massiivinen tietoteos ihmiskunnan Jumala-käsityksen kehittymisestä historian alusta aina nykypäivään saakka. Koska aihepiiri on niin laaja, Armstrong on keskittynyt lähinnä kolmen kirjauskonnon historian tarkasteluun, joskin varsinkin kirjan alkupuolella on viittauksia myös esimerkiksi hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen. Teos alkaa Armstrongin omalla elämäntarinalla; hän on entinen roomalaiskatolinen nunna, mutta jo nunna-aikoinaan hänellä oli epäilyksiä Jumalan suhteen. Tämän käsillä olevan teoksen voi kuvitella olevan hänen tapansa käydä läpi paitsi henkilökohtaisia mutta myös muita ihmisiä koskettaneita Jumala-käsityksiä.

Teoksessa käsitellään vähittäistä kehittymistä kohti uskoa yhteen Jumalaan, kristinuskon kolminaisuusoppia, keskiajan Jumala-näkemyksiä, filosofien ja mystikkojen uskoa, uskonpuhdistusta ja valistusaikaa ja lopulta ateismin leviämisen ja teknistyneen yhteiskunnan näkemyksen vaikutuksia Jumala-uskoon. Kaikkia suuria aikakausia on käsitelty kaikkien kolmen suuren uskonnon näkökulmista, ja lukijan on mahdollista luoda kokonaiskuva niiden kehittymisestä kohti nykytilannetta.

Kirjastosta lainaamaani kappaleeseen oli tehty jonkin verran lyijykynämerkintöjä, joilla oli ehdotettu parannuksia mahdollisiin asiavirheisiin erityisesti kristinuskon kehittymisen osalta. Silti uskon, että suurin osa kirjasta on luotettavaa ja paikkansa pitävää tietoa ja tarjoaa yhdessä paketissa aikamatkan tuhansien vuosien aikajänteellä. Mitään kevyintä kesälukemista tämä ei ole, mutta aiheesta kiinnostuneelle kirja on tiivis tietopaketti, joka on mielestäni lukemisen arvoinen ja auttoi ainakin itseäni kertaamaan historian tunneilla opittuja tietoja uudesta (uskonnon) näkökulmasta.

Tekniset tiedot:
Armstrong, Karen: Jumalan historia. 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia
Suomentaja: Markku Päkkilä
ISBN: 978-951-2070-27-5
Ajatus Kirjat 2007
Sidottu, 669 s.
Kirjastoluokka: 20

maanantai 6. kesäkuuta 2011

The Ultimate Journey - Your Flight Ticket

Ticket Type: One-way
Price: Absolutely free (booking confirmed)

Passenger Details:
Name: One of the Children of Adam
Origins: From clay
Address: Planet Earth

Conditions Of Travel:
Departure: From life on earth
Destination: Eternal life
Stop-over: Hotel (2 meters under the ground, for one person)
Duration of flight: From couple of seconds to several millions of years

Departure time:
Time of death: Exact time is unknown (but it can happen earlier than expected)
Arrival time: On the Judgment Day (not specified in the timetable)

Information About Interrogation:
On the arrival to the hotel (grave): incorruptible Auditors - two angels: Munkar & Nakir, will immediately start questioning. Three questions will be asked:
1. Who is your God?
2. Who is your prophet?
3. What is your religion?

Questions will follow about your life on earth. For more information, refer to 27th Aya of Sura "Ibrahim" of the Holy Quran.

Luggage:
1. Despite the fact that the air transfers only one passenger at a time, there are some restrictions on the amount of baggage that you can take with you
2. You can take with you 5 meters of white cloth
3. Any items of material life of earth are strictly forbidden.
4. Realistic luggage should consist of good deeds, modest behavior and of well spent time on calling people to Islam.

Important instructions:
All the passengers should remember that tickets are not exchangeable refundable.

This journey is compulsory for representatives of all races, nationalities, religions and of all ages.
Delays are not stipulated.

Captain:
Angel of Death will not compromise on changing the date and time of departure.

For more information:
Read instructions, which you can find in The Holy Quran and Sunnah, could also consult Aalims (scholars). Please do it as soon as possible.

During your journey you will not be provided with oxygen mask, as your breathing system will be terminated just before the departure time.

Additional instructions:
1. You don't need to take care of your boarding pass, passport and other  travel documents. To prepare for a comfortable flight:
2. Pray 5 times a day
3. Read the Holy Quran
4. Follow the sunnah to the best of your ability and be ready for your flight,  as you may have to depart any minute (even now)

Final warning:
Final destination depends on you! Please do not waste your time on planet earth. Remember, you have one-way ticket:, Either to Hell or to Paradise. Jahannam OR Jannah

Hence read & practice the instructions from the manuals ( Qur'aan and Sunnah) carefully and follow to reach JANNAH.

Insha Allah, With His Grace, we all meet there in the Gardens of Jannah.

JANAZA AIRLINES

Lähde: http://www.islamicboard.com/hereafter/134292509-ultimate-journey.html

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Todellisuudesta vieraantunut

Lähde: http://www.nallikari.info/
Otsikko kertookin jo kaiken olennaisen nykyisestä tunnetilastani. Luultavasti helteisen kesän nopean saapumisen vuoksi tänä vuonna henkinen sopeutuminen tähän vuodenaikaan on omalta osaltani vielä kesken. Olen ollut viime päivinä pihapiirimme ainoa, joka on pukeutunut peittävästi - vaikka omassa pukeutumisessanikin olisi tiukimpien muslimien mukaan varmasti parantamisen varaa. Julkisissa liikennevälineissä ja kaupassa törmää kyllä usein muihin enemmän ja vähemmän ihanteiden mukaisesti pukeutuneisiin muslimeihin. Pieneen vähemmistöön me kuitenkin jäämme - kantaväestöstä lähinnä osa vanhimmasta sukupolvesta jakaa kanssamme yhtä peittävän pukeutumisen.

Kesän tullen television ohjelmatarjontakin näyttää muuttuneen - tai ehkä kuvittelen vain niin. Vaikka olen yrittänyt vähentää television katsomista, on se auki kuitenkin jokusen tunnin illassa, ja lähes joka ilta kahdeksan kieppeillä (prime time- eli niin sanottuun parhaaseen katseluaikaan) on sama ongelma: mitä kanavaa katsoisi? Yli kymmenen yleisimmän ilmaiskanavan selaamisen jälkeen ei välttämättä löydy mitään kunnollista. Olen yrittänyt keskittää katselun niin, että suosin dokumentteja, luonto-, matka- ja kulttuuriohjelmia, uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Kuitenkin varsinkin mainostuloja hyödyntävillä kanavilla tällaiset ohjelmat ovat aika vähissä. Sen sijaan laulukilpailuja, komedioita, toimintaelokuvia, hömppäsarjoja ja muuta vastaavaa riittää siitäkin edestä. Vaikka katsonkin televisiota usein juuri siksi, että kaipaan ajatuksia nollaavaa tekemistä, en kuitenkaan suostu katsomaan ihan mitä tahansa. Silloin pitää etsiä muuta tekemistä.

Tällaisten kokemusten jälkeen tulee kieltämättä nykytodellisuudesta vieraantunut olo. Ne saavat tajuamaan, että en ole kiinnostunut samoista asioista kuin ylivoimaisesti suurin osa ikäisistäni. Harrastusteni ja kiinnostuksenkohteiden puolesta muistutan monen suomalaisen mielestä varmaankin lähinnä eläkeläistä. Viihdyn kuitenkin itse tällaisena enkä voisi kuvitella toisenlaista elämäntapaa kuin mihin olen ennen ja jälkeen muslimiksi palaamisen kasvanut. Ehkäpä se on tylsä, tasainen ja ennalta-arvattava - toisaalta, emmekö me kaikki kuitenkin pohjimmiltamme kaipaa perusturvallisuuden tunnetta? Se, että tuo turvallisuudentunne on peräisin Jumalalta (Kunnioitettu ja Ylistetty olkoon Hän), auttaa voittamaan monta kiusausta. Ennen kaikkea se auttaa hahmottamaan, kuka olen ja mitä todellisuudessa tarvitsen. On helpompaa löytää oike tie.

Eräs muslimituttavani sanoi kerran, että Suomi on monessa suhteessa hyvä maa ja täällä asiat ovat hyvin, mutta täällä on myös vaikeaa elää oikeaoppisesti muslimina. Jaan hänen ajatuksensa ja jos Jumala suo, voimme itse olla vaikuttamassa siihen, että saamme enemmän meille sopivia palveluita. Yhteiskunnassamme monet päätökset tehdään enemmistöperiaatteella, mutta toisinaan yksittäisetkin ideat voivat kantaa hedelmää yllättävällä tavalla. Palautteen antaminen kannattaa - esimerkiksi erääseen kauppaan rakennettiin ylimääräiset portaat liikuntaesteisille annetun palautteen perusteella. Ehkäpä samaa ideaa voisi soveltaa televisioyhtiöihin ja vaatekauppoihinkin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...