keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Ylitse taivaan ja maan

Ylitse taivaan ja maan kertoo parikymppisen kanadalaisen nuoren naisen päätöksestä lähteä opettajaksi kanadalaisjärjestön kautta Bhutaniin, yhteen Himalajan suljetuimmista valtioista. Jamie on elänyt aikaisemmin hyvin suojattua elämää, hän ei ollut juuri matkaillut ja tulevaisuus vaikutti pitkälle etukäteen suunnitellulta yhdessä kihlatun kanssa. Repäisy maailman toiselle laidalle kahden vuoden pestiä varten merkitsee siis melkoista elämänmuutosta.

Jamie saa ensimmäisen asemapaikkansa syrjäisestä kylästä toisen luokan opettajana, jossa alkeellisissa elinoloissa sähkön ja veden sijasta asunnossa juoksevat rotat ja kovakuoriaiset. Alku tuntuu vaikealta kulttuurishokin painaessa päälle, mutta jonkin ajan kuluttua saatuaan siirron vauraammalle alueelle collegen opettajaksi Jamie jo ihmettelee, kuinka ihmisillä on käytössään muutakin kuin välttämättömyystarvikkeita. Hän kavahtaa Kanadan tavaran-, väen-, ruuhkan paljoutta ja ainaista kiirettä käydessään vihdoin kotimaassaan lomalla kahden vuoden jälkeen. Bhutanin kauneus, ihmisten välittömyys ja ykisnkertainen elämäntapa tekevät häneen niin syvän vaikutuksen, että hän palaa jatkamaan opettajantyötään vielä ylimääräiseksi vuodeksi ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi palata ollenkaan Kanadaan. Bhutan on vienyt hänen sydämensä ja hän tapaa collegessa nuoren miehen, jonka kanssa hän lopulta saa lapsen ja menee naimisiin.

Sanalla sanoen Ylitse taivaan ja maan on kaunis kirja ja yksi suosikeistani. Se kertoo, miltä länsimaisesta ihmisestä tuntuu asettua asumaan täysin erilaisiin oloihin, jossa mikään ei ole etukäteen tuttua. Alun opettelun ja totuttelun jälkeen uusi maa lumoaa ja romantisoituu mielessä, kunnes sen pystyy näkemään realistisemmin. Bhutanissa oleskelunsa aikana Jamie tutustuu buddhalaisuuteen, johon hän myös kääntyy itse. Muutama vuosi muuttaa Jamieta niin paljon, ettei paluuta entiseen enää ole. Kirjassa on mukana huumoria, mutta myös tummia sävyjä, kun kaikki ei sujukaan niin kuin pitäisi.

Tekniset tiedot:
Zeppa, Jamie: Ylitse taivaan ja maan
Suomentaja: Sari Karhulahti
ISBN: 951-31-1734-0
Tammi 2000
Sidottu, 395 s.
Kirjastoluokka: 48.13

tiistai 30. elokuuta 2011

Kotikutsuilla

Sain jokin aika sitten kutsun tuttavani kotiin. Hän kertoi pitävänsä kotimyyntikutsut, johon olisi tulossa muutakin naapurustoa ja tuttuja. Päätin osallistua, sillä käyn aika harvoin missään tilaisuuksissa ja pidän tutustani, joka kutsun minulle esitti. Olemme viettäneet joskus aikaa yhdessä lastemme takia ja tunnemme toisemme jonkinasteisesti.

Täytyy sanoa, että kuka kotimyyntikutsujen idean on keksinytkin, on saanut päähänsä pirullisen toimivan idean. Kutsut pidetään siis aina jonkun tutun luona, jossa paikallaolijoista suurin osa tuntee toisensa. Kodin koko yleensä rajaa osallistujamäärän melko pieneksi, joten tunnelma on tiivis. Myytävät tuotteet ovat sellaisia, joita ei yleensä ole saatavissa muuten kuin kotimyyntikonsultin kautta joko kutsujen aikana tai jälkeenpäin erillisillä tilauslomakkeilla. Kutsujen aikana on tarjoilua houkuttelevasti esiin laitettuna ja tuotteiden esittelyä ja kokeilua.

Mikä tästä myyntitavasta tekee myyjän kannalta toimivan on se, että kutsuihin osallistujilla on sosiaalinen paine ostaa tuotteita, joita he eivät välttämättä tarvitse. Koska tuotteita ei ole saatavissa muuta kautta, hintojen vertaaminen ei ole kunnolla mahdollista - yleisesti ottaen hintataso on kuitenkin varsin korkea. Kutsujen emäntä saa palkkion kutsujen järjestämisestä sen mukaan, kuinka paljon illan aikana on myyntiä ja saako hän suostuteltua jonkun osallistujan pitämään seuraavat kutsut omassa kodissaan. Koska tuttu emäntä on järjestänyt kunnon tarjoilun, kaikilla osallistujilla on sosiaalinen paine ostaa edes jotakin - mieluummin vähän enemmänkin, ettei jää muita huonommaksi naapuruston välisessä epävirallisessa vertailussa. Eihän ole sopivaa käydä vain syömässä kakkua, kuten normaaleilla kutsuilla kenties olisi mahdollista.

Olin lukenut juuri Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä samoihin aikoihin, kun osallistuin kutsuille. Olen pienen ikäni ajatellut samaan tapaan kuin Davis kirjassaan kirjoittaa: että vähälläkin voi tulla toimeen eikä elämän tarvitse silti olla askeettista. Itse asiassa elämä muuttuu silloin henkisesti rikkaammaksi. Luultavasti osuvimmin asian ilmaisi erän kutsuilla ollut rouva, joka katseli tuotekuvastoa ja mietti ääneen: "En oikeastaan tarvitsisi tuotakaan, mutta aloittaisinko kuitenkin tuon sarjan keräämisen?". Kutsuille osallistuminen käytännössä pakottaa tilaamaan jotakin, jota emme oikeastaan tarvitsisi.

Entä minä sitten? Tilasin kaksi ylihintaista tuotetta ja olen kärsinyt huonosta omastatunnosta siitä lähtien. Mietin jonkin aikaa, peruisinko tilauksen, mutta tässä kotimyynnin idea tulee taas vastaan: kun myyjä ja ostaja tuntevat toisensa edes pintapuolisesti, kynnys kaupan perumiseen on korkeampi kuin ostettaessa jotain kasvottomasta marketista. Päätin sen sijaan lahjoittaa hyväntekeväisyyteen joitakin tavaroita, joita en enää käytä. Ja taas jään miettimään, miten voisin toimia paremmin seuraavalla kerralla.

Kirja-arvio: Rengasrikkoja Saharassa. Polkupyörällä Pakilasta Pohjois-Afrikkaan

Rengasrikkoja Saharassa - Pakilasta Pohjois-Afrikkaan on toinen lukemani Matti Rämön pyöräilymatkakirja. Polkupyörällä Intiassa - lehmiä, jumalia ja maantiepölyä innosti minut lukemaan tämän aikaisemmin ilmestyneen teoksen, jossa Rämö kertoo ensimmäisestä pitkästä polkaisustaan sen jälkeen, kun hän päätti aloittaa kuntonsa kohottamisen. Neljän kuukauden aikana Rämö polkee Pakilasta Itä-Euroopan ja Italian kautta Tunisiaan ja Keski-Euuropan halki takaisin kotikulmille Suomeen. Lähes kymmenen tuhannen kilometrin pituiseen matkaan mahtuu monta rengasrikkoa ja huoltotaukoa, puskatelttailua ja vaihtelevan tasoista hotellia, niin läkähdyttävää hellettä kuin sadettakin, mutta myös unohtumattoman upeita maisemia ja kohtaamisia paikallisten asukkaiden kanssa.

Vieraanvaraisuus ja ystävällisyys yllättävät - pyörän päälle kasattu kuorma, Rämön vaatimaton omaisuus, säästyy ryöstöltä ja ilkivallalta ja hän saa apua myös pyörän huoltoon. Yksin taitetun pitkän taipaleen aikana Rämöllä on aikaa miettiä maailman menoa ja elämän tarkoitusta samalla, kun hän antaa raportteja matkansa kulusta työnantajalleen YLE:lle julkaisua varten. Kirja on koottu aikaisemmin arvioimani teoksen tapaan päiväkirjamuotoon, jossa on kunkin päivän kohdalle merkitty myös ajettu kilometrimäärä ja paikkakunnat sekä päivän mittaan kulutetut eurot.

Pyöräily on ekologista liikkumista parhaimmillaan. Rämö osoittaa, että kohtuullisen pienelläkin budjetilla on mahdollista tehdä kuukausien pituinen matka ja tavoittaa kohteita, jotka suurin osa pakettimatkaajista jättää kokematta. Rengasrikkoja Saharasta antaa runsaasti käytännön vinkkejä pitempää pyörämatkaa harkitsevalle, mutta toimii myös mielenkiintoisena ruohonjuuritason kuvauksena Euroopan maista ja Tunisiasta.

Tekniset tiedot:
Rämö, Matti: Rengasrikkoja Saharassa. Polkupyörällä Pakilasta Pohjois-Afrikkaan
ISBN: 978-952-492-235-7
Minerva Kustannus 2009
Sidottu, 330 s.
Kirjastoluokka: 40.8

lauantai 27. elokuuta 2011

Kirja-arvio: En suostu vihaamaan. Palestiinalaislääkärinä Gazassa ja Israelissa

Izzeldin Abuelaish on harvinainen mies. Hän on varttunut ja kasvattanut kahdeksan lastaan yhdellä maailman tiheimmin asutuista ja köyhimmistä kolkista Gazassa ja kokenut omakohtaisesti, mitä Israelin ja palestiinalaisten välinen sota on aiheuttanut hänen kansalleen. Hän kasvoi köyhyydessä, mutta onnistui toteuttamaan unelmansa ja opiskelemaan lääkäriksi työhön, jossa hän saa matkustaa ympäri maailmaa monenlaisten mielenkiintoisten projektien parissa. Lääketieteestä muodostui Abuelaishin intohimon kohde ja hän on keskittynyt erityisesti naistentauteihin, lapsettomuustutkimukseen ja synnytyksiin.

Harvinaiseksi Abuelaishin tekee se, että menetyksistään ja haastavasta elämästään huolimatta hän jaksaa uskoa rauhan ja inhimillisyyden voittoon. Lääkärinä työskennellessään niin Israelissa kuin Gazassakin hän vain varmistuu siitä, että ihmiset ovat samanarvoisia alkuperästään riippumatta. Hänen uskonsa ihmisyyteen ei katoa edes silloin, kun hänen rakas vaimonsa kuolee yllättäen leukemiaan ja perheen kolme tytärtä saavat surmansa israelilaisten täsmäpommituksessa. Tämän jälkeen hän tosin päättää toteuttaa jo jonkin aikaa kyteneen suunnitelmansa ja vie loput lapsensa turvaan Kanadaan, jonne perhe asettuu asumaan.

En suostu vihaamaan - palestiinalaislääkärinä Gazassa ja Israelissa on koskettava elämäntarina, joka osoittaa sen, mihin vahva usko voi kantaa. Abuelaishilla olisi monta syytä tuntea vihaa ja katkeruutta, mutta hän on kääntänyt kielteisten tunteiden sijaan energiansa rakentavaan toimintaan ja saavuttanut siten arvostusta niin gazalaisten kuin israelilaistenkin keskuudessa. Hänen kaltaisiaan tarvitaan lisää, jotta pitkään umpisolmussa ollut tilanne Lähi-idässä saa vihdoin päätöksen.

Tekniset tiedot:
Abuelaish, Izzeldin: En suostu vihaamaan. Palestiinalaislääkärinä Gazassa ja Israelissa
Suomentaja: Leena Mäntylä
ISBN: 978-952-492-471-9
Minerva Kustannus 2011
Sidottu, 241 s.
Kirjastoluokka: 99.15

torstai 25. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Buyology. Ostamisen anatomia

Buyology - ostamisen anatomia on kuin tehty luettavaksi Irti oravanpyörästä-kirjan yhteydessä, jonka arvioin juuri tätä teosta ennen. Molemmissa kirjoissa on oma näkökulmansa kuluttamiseen ja ostopäätösten tekoon: Buyologyssa keskitytään ennen kaikkea brändeihin. Markkinoinnin alalla työskennellyt Martin Lindstrom on tehnyt useiden henkilöiden avustamana tieteellisiä tutkimuksia, joiden perusteella hän yrittää selvittää, kuinka hyvin yleisimmät markkinointiin ja ostamiseen liittyvät uskomukset pitävät paikkansa. Hän kutsuu tutkimustaan neuromarkkinointitutkimukseksi, sillä sen avulla on tutkittu koehenkilöiden aivotoimintaa erilaisissa ostamiseen ja kuluttamiseen liittyvissä päätöstilanteissa.

Buyology-teos on valaisevaa luettavaa. Se käsittelee esimerkiksi tuotesijoittelua, kuten brändien sijoittamista osaksi televisio-ohjelmia, jolloin niitä on vaikeampi välttää kuin perinteisiä mainostaukoja. Peilineuronit puolestaan saavat meidät samastumaan hyvännäköisiin malleihin ja kuvittelemaan itsemme mainostettujen tuotteiden käyttäjinä. Rituaaleilla ja taikauskolla on nykypäivänäkin mielenkiintoinen yhteys ostopäätöksiin. Ja mikäpä möisi paremmin kuin seksi - vai onko sittenkään näin? Monet esitetyistä tutkimustuloksista ovat varsin mielenkiintoisia, ja teos kokonaisuudessaan saa miettimään omaa kulutuskäyttäytymistä. Ostopäätöksistä suurin osa tapahtuu alitajunnan tasolla, mutta tietoisuus brändimainonnan tavoitteista voi auttaa miettimään ostamista kahteen kertaan. Kuten teoksessa sanotaan: "Kun asioista tehdään brändejä, aivomme pitävät niitä tärkeämpinä ja arvokkaampina kuin ne todellisuudessa ovat."

Tekniset tiedot:
Lindstrom, Martin: Buyology. Ostamisen anatomia
Suomentaja: Kirsti Iivonen
ISBN: 978-952-1414-51-0
Talentum 2009
Nidottu, 234 s.
Kirjastoluokka: 69.3

Kirja-arvio: Irti oravanpyörästä

Kaarina Davis on entinen sairaanhoitaja, joka päätti muuttaa täysin elämänsä suunnan. Rankka työ vaati veronsa: Davis oli lähellä loppuunpalamista, jota edes vuoden vuorotteluvapaan pitäminen ei onnistunut poistamaan. Hän eli ja kulutti kuin viimeistä päivää, mutta mikään materia tai shoppailun määrä ei tehnyt häntä aidosti tyytyväiseksi. Sosiaalisten paineiden alla hänellä oli kyllä kaikki päällisin puolin kunnossa, mutta silti jotain olennaista tuntui puuttuvan.

Uuden suunnan valitseminen ei ollut helppoa, kunnes eräänä päivänä Davisille tuli mahdollisuus lunastaa suvun mummonmökki itselleen. Tuolla mökillä hän oli aina tuntenut olonsa rauhalliseksi, siellä hänen sielunsa oli levännyt ja maailma tuntunut asettuvan oikeisiin uomiinsa. Hän oli voinut harjoitella maalla asumista jo omakotitalossa, jossa hän oli asunut yhdessä entisen miehensä kanssa. Hyppy pieneen mökkiin täysin luonnon rauhaan vaatii kaupunkilaiselta paljon opettelua, mutta Davis tunsi olevansa valmis ottamaan haasteen vastaan. Sittemmin hän ihmettelee, miksei tajunnut muuttaa elämäntapojaan jo aikaisemmin. Nykyisin hän elää lähes omavararaisesti kasvattaen, keräillen ja vanhaa korjaten.

Irti oravanpyörästä kertoo haaveen toteuttamisesta: uskalluksesta jättää turvallinen, mutta kaiken nielevä palkkatyö sairaanhoitajana ja kouluttautua uuteen ammattiin; irrottautumisesta niistä sosiaalisista normeista, joiden mukaan meidän oletetaan elävän ja kuluttavan ekologisesti kestämättömällä ja henkisesti tuhoisalla tavalla; oman tien löytämisestä ja uskalluksesta olla oma itsensä. Oman esimerkkinsä avulla Davis antaa vinkkejä ja monia käytännön ohjeita omanlaisen ja aidosti tyydyttävän elämäntavan löytämiseen. Luin tämän kirjan suorastaan ahmimalla, niin rohkaiseva ja toimintaan kannustava se oli. Muutos kestävämpään ja tyydyttävämpään elämään on mahdollinen, myös pienemmässä mittakaavassa. Tämä on yksi niistä suhteellisen harvoista kirjoista, jotka haluaisin ostaa omaan kirjahyllyyn luettavaksi myöhemmin uudelleen. Käytännön ohjeiden vuoksi se on mainio apu myös esimerkiksi palstaviljelyä harkitsevalle.

Tekniset tiedot:
Davis, Kaarina: Irti oravanpyörästä
ISBN: 978-952-240-034-5
Nemo Kustannus 2010
Sidottu, 288 s.
Kirjastoluokka: 99.1

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Hyppää oravanpyörästä

Yksinkertaista.
Järjestä itsellesi aikaa.
Hiljenny.
Keskity ulkona kävellessäsi lintujen lauluun.
Kuuntele haavan havinaa.
Keinu puun kanssa tuulessa.
Tyydy vähään.
Luovu siitä, mitä et tarvitse.
Selvitä, mitä tarvitset elääksesi.
Laske työsi hinta.
Mieti, mitä tekisit työksesi, jos raha ei ratkaisisi - keskity sinulle rakkaimpiin asioihin.
Uskalla käyttäytyä toisin kuin olet tähän asti käyttäytynyt.
Kulje omaa tietäsi.
Mieti, mikä symboloi sinulle Suomen kauneinta asiaa.
Älä siirrä asioiden aloittamista.
Muista, että elämä ei ala vasta eläkkeellä.

Tee taloussuunnitelma, ole realistinen raha-asioissasi ja tarkista laskusi.
Lisää omavaraisuuttasi.
Asu lähellä työpaikkaasi tai työskentele kotona.
Kierrätä ja kompostoi.
Älä vedä elämääsi vessanpytystä alas.
Älä vettäsikään.
Kasvata ikkunallasi yrttejä, parvekkeellasi Halloween-kurpitsa ja nurmikollasi perunaa.
Perusta kasvimaa.
Opettele pilkkomaan polttopuita.
Korjaa vanhaa.
Nauti ahomansikoista.
Syö enemmän kuin 150 grammaa marjoja viikossa.
Käytä kunnioittaen jokamiehenoikeuksia.
Marjasta.
Sienestä.
Kerää luonnonyrttejä.
Maksa velkasi luonnolle takaisin.

Kerää roskia tien poskesta.
Älä tee avohakkuuta.
Ota selvää, missä metsäsi on.
Älä sokaistu sertifikaateista.
Kasvata tietoasi luonnosta.
Älä usko sinisilmäisesti metsänhoitoyhdistyksen miehiä.
Palkkaa eko- tai hevosmetsuri.
Korjaa puut talvella ja anna luonnoneläimille pesimärauha 1.4.-31.7.
Varjele puuvanhuksia.
Säästä ryteikköjä.
Rakenna linnunpönttöjä.
Perusta lähialueellesi luonnoneläinten elinympäristö.

Luo rajat elämällesi.
Jos haluat asioiden muuttuvan, aloita itsestäsi.
Usko, että yksi ihminen voi vaikuttaa.
Usko itseesi - silloinkin kun kukaan muu ei usko.
Sano huoleti joillekin asioille hyvästit.
Lakkaa olemasta muiden heittopussi.
Hyväksy, että tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sinua.
Ole oma itsesi, vaikka se tekisi sinusta muiden silmissä oudon.

Kulje kumisaappaissa.
Älä katsele jalkoihisi.
Vaan kurkota taivaisiin.
Hymyile toisille ihmisille.
Tuntemattomillekin.
Levitä siivet.
Hyppää.
Lennä.

- Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä (s. 281-283)

Kirja-arvio: Jouluksi kotiin

Jouluksi kotiin-teoksen päähenkilö, yhdysvaltalainen Tom Langdon, on elämänsä kanssa tuuliajolla. Entinen ulkomaankirjeenvaihtaja on vaihtanut päätyönsä naisten sisustuslehtien vakiopalstan toimittajaksi ja kolmisen vuotta jatkunut etäsuhde Leliaan voisi mennä paremminkin. Saatuaan raivokohtauksen lentokentällä Langdon saa porttikiellon lentokoneeseen ja päätyy lentämisen sijaan matkaamaan Yhdysvaltojen rannikolta toiselle junalla päästäkseen joulun viettoon tyttöystävänsä luokse.

Viiden tuhannen ja yhden junanvaihdon aikana ehtii tapahtua kaikenlaista: kanssamatkustajiksi on siunaantunut esimerkiksi valepappi, naimisiin karannut nuoripari, itsestään tietoinen lakimies, suurella egolla varustettu elokuvatuottaja ja Langdonin menneisyydestä hänen pitkäaikainen rakastettunsa Eleanor, jonka kanssa tiet erosivat kauan aikaa sitten. Tapaaminen ei ole kovin lämmin, mutta pitkällä junamatkallahan ehtii vaikka mihin... Juna juuttuu Colorado-vuorilla vuosikymmenten suurimpaan lumimyrskyyn ja tänä vuonna matkustajilla onkin sen vuoksi perin erilainen joulu.

Jouluksi kotiin on lämminhenkinen ja romanttinen tarina, jossa on vanhan hyvän ajan tunnelmaa. Teos on kirjoitettu humoristiseen sävyyn ja Baldaccin kirjoitustyyli sai ainakin minut usein hyvälle tuulelle. Pitkissä junamatkoissa on sitä jotakin, jota nopeammat matkustustavat eivät pysty tavoittamaan. Tässä kirjassa on romanttisen komedian ainekset kohdallaan.

Tekniset tiedot:
Baldacci, David: Jouluksi kotiin
Suomentaja: Pekka Marjamäki
ISBN: 951-20-7186-X
Gummerus 2006
Sidottu, 288 s.
Kirjastoluokka: 1.4

tiistai 23. elokuuta 2011

"Ihmisen rikkaus on suoraan verrannollinen niiden asioiden lukumäärään, joita ilman hän pystyy olemaan."

- Henry David Thoreau

Hiljainen hetki

Perheissä, joissa on yksi tai useampi pieni tai jo vähän vanhempikin lapsi, oma rauha on harvinaista. En tiedä muiden perheistä, mutta yleensä lapsellamme on meneillään leikki, jossa lattia tai pöytä täyttyy enemmän tai vähemmän äärimmilleen leluista, jotka muodostavat aikuisille hitaasti avautuvan, oman maailmansa. Jokaisella lelulla on siinä oma tehtävänsä, joka vaikuttaa lapsen mielestä hyvin selkeältä, mutta on ainakin minulle lähinnä hidaste ja kärsivällisyyden koetus siinä vaiheessa, kun pitäisi saada siivottua tai laitettua päivän ateria tarjolle. Yleensä leikkiin kuuluu tietysti myös kova ääni, joka tuntuu yltyvän juuri silloin, kun yritän hoitaa asioita puhelimitse. Siunattua ja kovin tavallista lapsiperheen arkea siis.

Nyt kun lapsemme on aloittanut hoidossa ja minulla on vielä muutama päivä mahdollisuus olla kotona, on ollut ennenkuulumattoman hiljaista. Tällaistako elämäni oli ennen lapsen saamista, olen tullut näinä päivinä usein ajatelleeksi. Saa tehdä rauhassa asioita, hoitaa rästiin jääneet työt ja vielä levätäkin. On tilaa omille ajatuksille ja saa syödä, lukea ja kirjoittaa rauhassa. Yksinkertaistaen: on ollut mahdollisuus kerätä voimia. Lapsen puolesta ei tarvitse huolehtia, sillä tiedän hänen olevan luotettavissa ja huolehtivissa käsissä.

Yritän ottaa näistä hiljaisista hetkistä kaiken irti. Luen päivittäin osan Koraanista ja ehdin miettimään sen sanomaa paremmin. Olen saanut hoidettua töitä, jotka ovat olleet jo jonkin aikaa vireillä. Olen lukenut, mikä näkyy kirja-arvioiden määrässä. Joku voisi kai sanoa, että olen suorittanut hiljaista aikaani. Eihän koko ajan tarvitsisi olla tekemässä jotakin, voisi vain olla ja antaa ajatusten lentää.

Niin paljon kuin vanhemmat omaa aikaa arvostavatkin, ei se olisi mitään, jos sitä olisi koko ajan saatavilla. On ihanaa saada välillä olla yksin, mutta vain välillä. Joku sanoi minulle kerran, että koti ilman lasten ääniä on kuin kuollut koti. Ymmärrän nyt, mitä hän tällä tarkoitti. Jumalalle kiitos lapsestani, sillä oltuani hetken yksin osaan arvostaa hänen olemassaoloaan ja joskus rasittavaltakin tuntuvia juttujaan entistä paremmin.

maanantai 22. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Guantánamon päiväkirja. Todistajana vankileirillä

Mahvish Rukhsana Khan on 27-vuotias afganistanilaisvanhempiensa tytär, Yhdysvalloissa kasvanut ja koulutuksensa saanut lakimiesopiskelija. Hän on kiinnostunut Guantánamon vankien kohtalosta ja saa mahdollisuuden alkaa ajaa erityisesti afganistanilaisvankien asiaa pahamaineisella vankileirillä. Guantánamon päiväkirja - todistajana vankileirillä kertoo muutamien vankien tarinan, joiden pohjalta selviää, että suurin osa vankileirille päätyneistä isistä, pojista ja veljistä on päätynyt leirille täysin ilman syytä, tekaistujen ja maksettujen ilmiantojen seurauksena. Vankileirillä heillä saattaa kuluakin vuosiakin ennen kuin minkäänlaista oikeudenkäyntiä järjestetään, joka sekin saattaa lopuksi osoittautua näennäiseksi ilman puolueetonta mahdollisuutta esimerkiksi todistajien osalta. Vuosia jatkuneen henkisen ja fyysisen kidutuksen jälkeen käytännössä kaikki vangit ovat lopussa, ja moni on koettanut päättää itse päivänsä.

Olin nähnyt tämän kirjan useita kertoja kirjaston esittelytelineessä, mutta en tohtinut lainata sitä aikaisemmin. Olen kuullut Guantánamosta niin kammottavia asioita, että en yksinkertaisesti kuvitellut pystyväni lukemaan tätä kirjaa tuntematta syvää vastenmielisyyttä Yhdysvaltain hallintoa kohtaan ja fyysistä pahoinvointia lukiessani vankien saamasta kohtelusta. On käsittämättömän vaikea kuvitella, kuinka niin julmia kidutus-, nöyryytys- ja halventamiskeinoja on edes keksitty, saati pantu täytäntöön. Vangeilta on voitu riistää mahdollisuus esimerkiksi peseytymiseen, nukkumiseen, postin vastaanottamiseen ja lähettämiseen ja uskonnon harjoittamiseen.

Tämän kirjan lukeminen tuntuu kuin tirkistelisi salaa toisten, kärsivien ihmisten elämään pystymättä itse tekemään mitään heidän hyväkseen. Toivon sydämeni pohjasta, että tämä kirja osaltaan auttaa kansalaisia ja päätöksentekijöitä vaikuttamaan siihen, että vankileiri saadaan suljettua ja mielettömät teot loppumaan. Khan on onnistunut omalla työllään vapauttamaan joitakin afganistanilaisvangeista, jotka ovat päässeet palaamaan perheensä luokse kotimaahansa. Silti monen vangin kohtalo on vielä epäselvä ja kidutus jatkuu.

Tekniset tiedot:
Khan, Mahvish Rukhsana: Guantánamon päiväkirja. Todistajana vankileirillä
Suomentaja: Taina Wallin
ISBN: 978-952-492-209-8
Minerva Kustannus 2008
Sidottu, 303 s.
Kirjastoluokka: 99.139

lauantai 20. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Tiikeri. Tositarina kostosta, elämästä ja kuolemasta

Tiikeri - tositarina kostosta, elämästä ja kuolemasta -teoksen tapahtumat sijoittuvat aivan itäiselle Venäjälle, Siperian tuolle puolelle. Keskellä taigaa, kaukana maailman keskuksista elämä on jatkunut samanlaisena jo pitkän aikaa - tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt kymmeniä vuosia sitten. Tuolla seudulla paikalliset asukkaat ja amurintiikerit ovat kautta historian jakaneet saman elinalueen vaihtelevalla menestyksellä. Salametsästyksen vuoksi tiikeripopulaatio on kutistunut vain murto-osaan entisestä eikä tilannetta paranna kuolemantapaus, joka laukaisee varsinaisen jännitysnäytelmän äärimmäisissä olosuhteissa.

Teos on sekoitus jännityskirjallisuutta ja tietoteosta: punaisena lankana kulkee salametsästäjä Markovin kuolema tiikerin hampaissa, jonka ympärille on taitavasti koottu kuvaus Venäjän nykytilanteesta; kestävä kehitys ja äärimmäisen harvinaisen amurintiikerin suojelu jäävät toissijaisiksi korruptoituneiden virkamiehien ja paikallisten petovihan puristuksessa.

Teos sopii luettavaksi niin amurintiikereistä kuin ylipäätään Siperian nykytilanteesta kiinnostuneille. Faktatiedon sijoittaminen takaa-ajon sekaan vaikeuttaa hieman juonen seuraamista, mutta kokonaisuutena kirja antaa ajatuksiaherättävän kuvan amurintiikereistä.

Tekniset tiedot:
Vaillant, John: Tiikeri. Tositarina kostosta, elämästä ja kuolemasta
Suomentaja: Arto Häilä
ISBN: 978-951-0-36968-5
WSOY 2011
Sidottu, 335 s.
Kirjastoluokka: 50.11

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Raising My Voice. The Extraordinary Story of the Afghan Woman Who Dares to Speak Out


Malalai Joyaa on luonnehdittu yhdeksi Afganistanin merkittävimmistä ja rohkeimmista naisista. Hän oli vasta muutaman päivän ikäinen Neuvostoliiton miehittäessä hänen kotimaansa vuonna 1978. Joyan nuoruus kului pakolaisleirillä Iranissa ja Pakistanissa; sikäläisittäin edistynyt isä halusi valita perheen olinpaikan sen mukaan, missä tyttärilläkin olisi mahdollisuus koulutukseen. Nuorella iällä Joyasta itsestäänkin tuli opettaja pakolaisleirien naisille. Maanalainen toiminta Afganistanin naisten hyväksi oli vaarallista, mutta Joyan sisäinen vakaumus ei antanut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kaikkensa heidän ja oman tilanteensa parantamiseksi. Pian Joya oli mukana myös perustamassa orpokotia ja klinikkaa sodan uhreille, ja hänet tunnettiin laajalti naisten asemaa ajavien kansalaisjärjestöjen keskuudessa.

Joya oli vasta 27-vuotias tultuaan valituksi Afganistanin parlamenttiin, jota ennen hän oli jo toiminut Loya Jirgan jäsenenä. Loya Jirgan oli tarkoitus vakauttaa Afganistan talibanien hallinnon kukistumisen jälkeen, mutta Joya huomasi pian saman kuin minkä hän tulisi kohtaamaan ollessaan parlamentin jäsen: suurin osa jäsenistä oli sotaherroja tai muuten korruptoituneita henkilöitä, jotka ajoivat vain omaa ja läheistensä etua. Todellisia parannuksia oli tällä keinoin lähes mahdotonta saada aikaan. Joyan nousu hallitsevaa järjestelmää vastaan koettiin niin uhkaavaksi, että hän ja hänen kannattajansa ovat joutuneet lukuisia kertoja tappouhkauksien kohteiksi. Saatuaan kutsuja kansainvälisiin konferensseihin hänellä on kuitenkin ollut mahdollisuus saada äänensä kuuluviin maansa rajojen ulkopuolella ja siten valottaa Afganistanin todellista tilannetta niin päättäjille kuin tavallisille kansalaisillekin.

Raising My Voice - The Extraordinary Story of the Afghan Woman Who Dears To Speaks Out kertoo uskomattoman vahvan naisen tarinan hänen taistellessaan vakaumuksensa puolesta. Niin monet ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja kannattavat häntä totuuden julkituomisen vuoksi, että hänen työllään täytyy olla merkitystä. Ainakin se antaa toivoa siitä, että muutos parempaan on mahdollinen, mikäli Afganistanin sisäiset mutta myös kansainväliset tahot haluavat avata korvansa kuulemaan totuus. Tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen jo sen vuoksi, että se valottaa kaunistelematta Afganistanin lähihistoriaa sen itse kokeneen kertomana.

Tekniset tiedot:
Joya, Malalai: Raising My Voice. The Extraordinary Story of the Afghan Woman Who Dares to Speak Out
ISBN: 978-1846-041-50-1
Rider Books 2010
Nidottu, 278 s.
Kirjastoluokka: 99.13

maanantai 15. elokuuta 2011

Mitä on Ramadan ilman paastoa?

Ramadan on tullut puoliväliin. Päivät ovat kuluneet vauhdilla, sillä viime viikkoina on riittänyt tekemistä. Syksyn tullen monessa perheessä aloitetaan uusi harrastus, palataan töihin ja päiväkotiin tai kouluun. Arki aikatauluttuu hieman uudelleen. Myös meidän perheessämme henkinen ja fyysinen valmistautuminen töihin paluuseen ja lapsen päiväkotiin menoon on aloitettu jo jokin aika sitten. Se on tarkoittanut esimerkiksi vaatekaapin päivittämistä, uusia pattereita rannekelloihin (kelloja ei ole tullut lomalla käytettyä) sun muita pienimuotoisia hankintoja. Tämä kaikki samanaikaisesti Ramadanin vieton lomassa.

Olen lukenut jonkin verran seuraamiani blogeja ja joitakin muita islamilaisia sivustoja ja niissä Ramadanin anti painottuu aika vahvasti ruokapuolelle. Ymmärrettävää sikäli, että paasto on keskeinen osa Ramadanin viettoa (tunnetaanhan Ramadan myös paastokuukauden nimellä) ja monella pyörii mielessä, millä täyttää vatsansa pitkän päivän päätteeksi. Tekisi mieli jotain erityistä, tavallisuudesta poikkeavaa korostamaan tämän kuukauden poikkeuksellisuutta. Toisaalta monet haluavat seurata mahdollisimman pitkälle Profeetan (rauha ja Jumalan siunaukset hänelle) esimerkkiä ja siksikin ruokaohjeet voivat tulla tarpeeseen.

Kuten olen muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessani ja kommentissa maininnut, olen päätynyt olemaan paastoamatta sairauteni vuoksi. Se on ollut käytännössä pakon sanelema ratkaisu. Mikä on silloin Ramadanin anti muslimille? Kuinka me paastoamattomat muslimit voimme vahvistaa sisäistä uskoamme ja yhteisöllisyydentunnetta? Olen kieltämättä tuntenut jääväni paitsi jostakin hyvin olennaisesta asiasta. En ole ollut mukana jakamassa sitä tunnetta, kun on tiennyt täyttäneensä yhden islamin peruspilareiden mukaisista velvollisuuksista.

Lähde: http://www.imageshack.us/
Olen yrittänyt löytää joiltakin sivustoilta ohjeita ja inspiraatiota, jonka kautta pääsisin paremmin Ramadan-tunnelmaan. Koraani on kulunut käsissäni päivittäin ja joka kerran sen uudelleen aloittaessani ihmettelen mielessäni samaa asiaa: "miksi en tule lukeneeksi sitä useammin?". Joka kerran opin jotakin uutta jo aikaisemmin luetuista asioista ja tuntuu kuin ymmärtämykseni olisi jotenkin syventynyt. Koraani tekee ehdottomasti Ramadanin, onhan se alunperin ilmestynyt juuri tämän kuukauden aikana. Toisaalta esimerkiksi todella hienot kuvat moskeijoista, maisemista ja Koraanista Ramadan-tervehdyksineen auttavat nostamaan oikeanlaista tunnelmaa ja yhteisöllisyyden tunnetta. Vai mitä sanotte esimerkiksi oheisesta kuvasta? Katselen toisinaan kuvahaun kautta vastaavanlaisia kuvia ja mielestäni ne ovat inspiroivia. Tunnen saavani niistä voimaa.

Jos olisin sitä sorttia, joka käy säännöllisesti paikallisessa moskeijassa, saisin Ramadanista mitä luultavimmin enemmän irti. Suomessa tämä(kin) kuukausi tuntuu kovin arkiselta, suurin osa kansalaisista ei ole jakamassa samaa kokemusta. Samaan aikaan koulun/töiden/päiväkodin/harrastusten alkuun osuessaan tuntuu, että moni muu aktiviteetti jyrää sen helposti alleen, ellei tietoisesti pidä kuukauden merkitystä mielessään. Ehkäpä Eidiä varten voisi keksiä jotakin poikkeavaa, jotta toinen islamin vuotuisista juhlista saisi arvoisensa vastaanoton.

torstai 11. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Afrikan poikki

Kuusikymppinen Juha Vakkuri on matkustanut Afrikassa käytännössä koko aikuisikänsä. Hän on perustanut Villa Karon, Beninissä sijaitsevan suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen, josta käsin esimerkiksi Vivi-Ann Sjögren on kirjoittanut teoksensa Kasvokkain - muistiinpanoja Beninistä. Vakkuri on niin ikään toiminut Afrikassa esimerkiksi YK:n palveluksessa ja käynyt vuosien mittaan lähes kaikissa Afrikan maissa.

Teoksessaan Afrikan poikki Vakkuri kertoo seitsemän viikkoa kestäneestä matkastaan Saharan laidalta toiselle: länsireunalta Dakarista Senegalin ja Malin kautta Nigeriin, Tsadiin, Sudaniin, Etiopiaan ja lopulta Punaisenmeren rannalle Djiboutiin. Vakkuri on halunnut käyttää matkallaan mahdollisimman kansanomaisia kulkuneuvoja - niinpä hän on taittanut matkan puskataksilla, linja-autolla ja mopolla. Yönsä hän viettää teltassaan, halvoissa hotelleissa, joskus linja-autossakin. Matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista; matkakirjan painopiste on pienten tapahtumien kuvailussa ja väliin on sisällytetty historiatietoa kunkin maan merkittävistä tapahtumista ja merkkihenkilöistä.

Teos antaa useista muista vastaavista kirjoista tutun kuvan afrikkalaisista yhteiskunnista, monimutkaisesta byrokratiasta ja sellaisesta elämänasenteesta jota ei muualta löydy. Samalla se tutustuttaa lukijan moniin nähtävyyksiin paikoissa, jotka ovat suurelle yleisölle tuntemattomia. Tämä matkakirja on mukavaa luettavaa siksi, että Vakkuri on kokenut Afrikan-kävijä eikä ole samalla tavalla vedätettävissä kuin ensikertalainen. Periksiantamattomuudellaan Vakkuri saa matkan onnellisesti päätökseen.

Tekniset tiedot:
Vakkuri, Juha: Afrikan poikki
ISBN: 978-952-01-0317-0
Like Kustannus 2009
Sidottu, 413 s.
Kirjastoluokka: 48.2

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Täyttäviä paastoruokia

En voi sanoa olevani kaikkein kokenein asiantuntija paastoruokien (tai ylipäätään ruoanlaiton) suhteen. Viime vuonna paastoni keskeytyi oloni huononnuttua niin, ettei paaston jatkaminen käynyt enää mahdolliseksi. Sairastamani pitkäaikaissairauden vuoksi minulle ei ole suositeltu paastoa, sillä koko päivän jatkuva syömättömyys ja juomattomuus voivat aiheuttaa niin heikon olon, että voin saada siitä sairauskohtauksen. Pienen lapsen äitinä pidän terveyttäni etusijalla. Tänä vuonna olin ajatellut paastota enemmän kuin viime vuonna, kunnes realiteetit iskivät taas vastaan.

Olen huomannut joidenkin ruokien olevan niin täyttäviä, että voisin kuvitella syöväni niitä paaston aikaan nälkää pitämään. Tässä muutama suosikkini välipalatyyppisistä ruoista, joista on helppo tehdä erilaisia muunnelmia sen mukaan, mitä kaapeista sattuu kulloinkin löytymään.

Banaani-kauraherkku (yksi reilunkokoinen annos)

1-1,5 keskikokoista banaania
2 dl maustettua tai maustamatonta jogurttia
1 dl kaurahiutaleita
(marjoja)
(siemeniä)

Pilko banaani(t) kulhoon. Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna kaurahiutaleiden turvota noin 15-20 minuuttia ennen tarjoilua.

Kanavoileipä

täysjyväleipäviipaleita tai -patonkia
broilerin rintafilettä
majoneesia
salaatinlehtiä
(kurkkua, tomaattia)

Valmista broilerin rintafile (tai muu broilerinliha) valmiiksi ohjeen mukaan.Voitele leipäviipaleet tai patonki makusi mukaan. Lisää päälle salaatinlehtiä. Leikkaa broilerinliha leivän päälle viipaleiksi. Lisää lopuksi päälle majoneesia.

Kirja-arvio: Huipulta huipulle. Elämänmuutos ja Everest

Carina Räihän elämässä kaikki oli ulkoisesti kohdallaan: hän oli edennyt tasaisen varmasti talousmaailman johtaviin esimiestehtäviin eikä häneltä puuttunut materiaalisesti mitään. Työtä tuntui kuitenkin olevan liikaakin ja tunnollisena ihmisenä Räihällä oli kunnianhimoisia projekteja täyttämään myös hänen vähäinen vapaa-aikansa. Elämä oli suorittamista eikä se tuonut Räihälle enää hänen toivomaansa tyydytystä. Eräänä päivänä, useamman vuoden hiljaisen pohdinnan ja varsinkin veljensä poismenon jälkeen, Räihälle tulee mahdollisuus jättäytyä pois kaiken nielevästä oravanpyörästä ja tehdä elämällään ihan mitä mieli tekee. Urheilullisena ihmisenä Räihä etsii henkistä vahvuutta joogasta, kunnes hän päättää toteuttaa pitkään kyteneen unelmansa nousta Mount Everestin huipulle. Hänestä tulee ensimmäinen suomalainen nainen maailman korkeimman vuoren huipulla.

Huipulta huipulle - elämänmuutos ja Everest on tarina henkisiä ja fyysisiä voimavaroja vaatineesta, äärimmäisissä olosuhteissa tapahtuneesta noususta Mount Everestin huipulle, jossa syntyy loppumetreillä vielä kilpailutilanne toisenkin suomalaisnaisen tavoitellessa historiallista titteliä samanaikaisesti. Samalla se on tarina unelmien toteuttamisesta ja niiden eteen ponnistelemisesta - siitä, ettei meidän tulisi tyytyä elämään, johon emme ole tyytyväisiä. Monet meistä pelkäävät muutoksia niiden tuoman epävarmuuden vuoksi. Räihä kuitenkin pyrkii osoittamaan, mitä täysin uuteen elämäntapaan hyppääminen voi parhaimmillaan tarkoittaa. Tämä teos on hieno matkakirja jylhissä maisemissa ja antaa samalla inspiraatiota omien unelmien toteuttamiseen.

Tekniset tiedot:
Räihä, Carina: Huipulta huipulle. Elämänmuutos ja Everest
ISBN: 978-951-31-5838-5
Tammi 2010
Sidottu, 158 s.
Kirjastoluokka: 79.43

perjantai 5. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Haruki Murakami on juossut vuodesta 1982 lähtien. Hän myi silloin menestyksekkään baarinsa ja toteutti unelmansa kokopäiväiseksi kirjailijaksi ryhtymisestä. Paikallaan istuminen johti painon nousuun ja kunnon huononemiseen, joten Murakami etsi sen rinnalle itselleen mieluisan liikuntaharrastuksen. Vähistä vaihtoehdoista juokseminen nousi hänen ylivoimaiseksi suosikikseen, ja jo vuoden kuluttua harrastuksensa aloittamisesta Murakami juoksi ensimmäisen maratoninsa, joita on kertynyt siitä lähtien keskimäärin yksi vuodessa. Murakamille juokseminen on alkanut siitä lähtien merkitä paljon enemmän kuin vain tapaa ylläpitää kuntoa. Siitä on muodostunut yksi elämän tarkoituksista.

Mistä puhun kun puhun juoksemisesta kertoo konkreettisesti Murakamin juoksuharjoituksista: siitä kuinka tunnin päivittäinen juoksulenkki on hänen elämänsä suola; siitä kuinka aina ei huvittaisi jatkaa juoksua, mutta jokin saa hänet aina liikkeelle; ja siitä kuinka tärkeintä on itselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Murakami ei nimittäin missään vaiheessa ole erityisen kiinnostunut voittamaan muita kuin itsensä, minkä voi tulkita olevan hänen ohjenuoransa niin juoksemisen kuin elämänkin suhteen. Sopiva ohjenuora muuten meille muillekin, jos minulta kysytään. Kirjaa voi pitää muistelmateoksensa vuosista 2005-2006, jolloin Murakami valmistautuu New York Cityn maratoniin. Samalla se paljastaa rivien välistä tärkeitä elämäntaito-ohjeita, jotka voivat toimia inspiraationlähteenä kaikille muillekin kuin juoksemista harrastaville. Tämä kirja on yksinkertaisesti mainio, samanaikaisesti humoristinen ja filosofinen pohdinta elämästä.

Tekniset tiedot:
Murakami, Haruki: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
Suomentaja: Jyrki Kiiskinen
ISBN: 978-951-31-6035-7
Tammi 2011
Sidottu, 175 s.
Kirjastoluokka: 86.95

torstai 4. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan

McNeill nuoremmalla ja vanhemmalla oli kunnianhimoinen tavoite: seurata Albert Einsteinin esimerkkiä ja puristaa muutamaan sataan sivuun maailmanhistorian keskeisimmät merkkipaalut yleistajuisesti esitettynä. Siinä missä Einstein kokosi 198 sivuun ajan historian, McNeilllit kuvaavat ihmiskunnan historian 12 000 vuoden takaa nykypäivään verkottumisen näkökulmasta noin 500 sivulla.

Verkottunut ihmiskunta - yleiskatsaus maailmanhistoriaan jakautuu yhdeksään lukuun, joista ensimmäiset käsittävät varsin pitkiä ajanjaksoja. Ihmiskunta oli pitkään vain löyhästi yhteydessä toisiinsa, ja eri mantereilla kehityskulut saivat erilaisia suuntia. Niinpä alussa teos keskittyykin kuvaamaan eri maapallon osia omissa alaluvuissaan, kun taas lähempänä nykypäivää tarkastelu siirtyy enemmän eri aihealueisiin maantieteellisen jaottelun sijaan. Teoksessa käsitellään ihmiskunnan kehitystä aina metsästäjä-keräilijävaiheesta korkeakulttuureihin, kaupunkien kehittymiseen ja lopulta yhteen suureen, globaaliin verkostoon saakka unohtamatta esimerkiksi teollistumista, uskontojen vaikutusta, orjuutta ja kolonialismia.

Mielestäni McNeillit ovat onnistuneet varsin hyvin tavoitteessaan käsitellä ihmiskunnan historiaa mahdollisimman ei-länsikeskeisesti. Vaikka länsimaat ovatkin aikojen saatossa nousseet taloudellisesti merkittävään asemaan, McNeillit osoittavat että muillakin maailman osilla on ollut merkittävä vaikutus maailman muotoutumiseen sellaiseksi kuin sen nykyään tunnemme. Jotkin tapahtumat, kuten orjakauppa ja siirtomaat, ovat vaikuttaneet historiaan odottamattomilla tavoilla, ja toisaalta varhaisten verkostojen muodostuminen yhtäällä on kutistanut niitä toisaalla. Teos ei tarjoa juurikaan uutta tietoa suurista historiallisista kehityskuluista, mutta jo olemassa olevaa tietoa on tarkasteltu uudesta, varsin mielenkiintoisesta näkökulmasta.

Tekniset tiedot:
McNeill, J.R. ja William H. McNeill: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan
Suomentaja: Natasha Vilokkinen
ISBN: 951-768-185-2
Vastapaino 2011
Nidottu, 512 s.
Kirjastoluokka: 91

maanantai 1. elokuuta 2011

Ramadan Kareem!

Lähde: http://www.123greetings.com/
Kauan odotettu, mutta lopulta aina yllättäen saapuva Ramadan-kuukausi on taas käsillä. Jumala Kaikkivaltias hyväksyköön paastomme ja antakoon meille voimia kestää niin fyysisesti kuin henkisestikin tämän pyhän kuukauden rasitukset saadaksemme parhaan siunauksen vuoden pyhimmistä päivistä ja öistä. Kootkoon se perheet ja ystävät yhteen. Ramadan rohkaiskoon anteeksiantoon ja sovitukseen niiden kohdalla, joita olemme kohdelleet väärin tai jotka ovat joutuneet oman epäoikeudenmukaisen käytöksemme kohteiksi. Antakoon se meille voimia jatkaa synnittömämmillä elämäntavoilla - Jumalan anteeksianto ja laupeus laskeutukoon päällemme kuin kesäinen vesisade.

Me Suomessa asuvat olemme yleisesti ottaen sellaisessa asemassa, että emme kärsi nälänhädästä. Kuukauden mittainen paasto auttakoon meitä muistamaan vähempiososaisia siskojamme ja veljiämme, eritoten kuivuuden vaivaamassa Itä-Afrikassa ja muilla kriisialueilla. Meillä on saatavilla ruokaa, jolla rikkoa paasto päivän päätteeksi. Jos Jumala suo, paasto auttaa meitä tuntemaan kiitollisuutta niistä pienistä ja suurista siunauksista, joita Jumala on meille lähettänyt.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...