tiistai 23. elokuuta 2011

Hiljainen hetki

Perheissä, joissa on yksi tai useampi pieni tai jo vähän vanhempikin lapsi, oma rauha on harvinaista. En tiedä muiden perheistä, mutta yleensä lapsellamme on meneillään leikki, jossa lattia tai pöytä täyttyy enemmän tai vähemmän äärimmilleen leluista, jotka muodostavat aikuisille hitaasti avautuvan, oman maailmansa. Jokaisella lelulla on siinä oma tehtävänsä, joka vaikuttaa lapsen mielestä hyvin selkeältä, mutta on ainakin minulle lähinnä hidaste ja kärsivällisyyden koetus siinä vaiheessa, kun pitäisi saada siivottua tai laitettua päivän ateria tarjolle. Yleensä leikkiin kuuluu tietysti myös kova ääni, joka tuntuu yltyvän juuri silloin, kun yritän hoitaa asioita puhelimitse. Siunattua ja kovin tavallista lapsiperheen arkea siis.

Nyt kun lapsemme on aloittanut hoidossa ja minulla on vielä muutama päivä mahdollisuus olla kotona, on ollut ennenkuulumattoman hiljaista. Tällaistako elämäni oli ennen lapsen saamista, olen tullut näinä päivinä usein ajatelleeksi. Saa tehdä rauhassa asioita, hoitaa rästiin jääneet työt ja vielä levätäkin. On tilaa omille ajatuksille ja saa syödä, lukea ja kirjoittaa rauhassa. Yksinkertaistaen: on ollut mahdollisuus kerätä voimia. Lapsen puolesta ei tarvitse huolehtia, sillä tiedän hänen olevan luotettavissa ja huolehtivissa käsissä.

Yritän ottaa näistä hiljaisista hetkistä kaiken irti. Luen päivittäin osan Koraanista ja ehdin miettimään sen sanomaa paremmin. Olen saanut hoidettua töitä, jotka ovat olleet jo jonkin aikaa vireillä. Olen lukenut, mikä näkyy kirja-arvioiden määrässä. Joku voisi kai sanoa, että olen suorittanut hiljaista aikaani. Eihän koko ajan tarvitsisi olla tekemässä jotakin, voisi vain olla ja antaa ajatusten lentää.

Niin paljon kuin vanhemmat omaa aikaa arvostavatkin, ei se olisi mitään, jos sitä olisi koko ajan saatavilla. On ihanaa saada välillä olla yksin, mutta vain välillä. Joku sanoi minulle kerran, että koti ilman lasten ääniä on kuin kuollut koti. Ymmärrän nyt, mitä hän tällä tarkoitti. Jumalalle kiitos lapsestani, sillä oltuani hetken yksin osaan arvostaa hänen olemassaoloaan ja joskus rasittavaltakin tuntuvia juttujaan entistä paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...