keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Ajatuksia vaatteista ja pukeutumisesta

Sain jokin aika sitten kimmokkeen miettiä omaa suhtautumistani vaatteisiin ja pukeutumiseen keskustellessani asiasta erään tuttavani kanssa (joka saattaakin tunnistaa itsensä, mikäli sattuu tämän tekstin lukemaan). Aihe oli niin laaja, että jäin miettimään sitä vielä kauan keskustelun jälkeenkin ja tuntuu, että saan siitä edelleen uusia puolia esiin.

Muslimiksi palaamisen myötä pukeutumiseni on muuttunut jonkin verran. Pidän entistäkin tarkemmin huolen siitä, että olen tarpeeksi peittävästi pukeutunut ja nykyisin vaikkapa huivin unohtaminen tuntuisi melkoiselta katastrofilta. Nukkuessani olen nähnyt muutaman kerran painajaisia siitä, kuinka olen julkisella paikalla ilman huivia - oloni on ollut turvaton ja alaston, vaikka kanssaihmiset eivät ole huomanneet mitään poikkeavaa. Olen pakonomaisesti alkanut etsiä paikkaa, jonne voisin mennä piiloon ennen kuin löytäisin jotakin itseni peitoksi. Kyse on varmaankin yhtä lailla fyysisestä pukeutumisesta kuin siitä, että tietynlaiset vaatteet antavat hyvän ja miellyttävän olon.

Juuri fyysisesti ja psyykkisesti miellyttävä olo on korostunut viime vuosina vaatevalinnoissani. Mielestäni parhaat vaatteet ovat sellaiset, jotka voi pukemisen jälkeen unohtaa. Sellaiset vaatteet eivät purista tai kiristä ja materiaalit ovat mahdollisimman luonnonmukaiset ja hengittävät. Toisinaan kylläkin joutuu tyytymään sellaisiin vaatteisiin, joita täällä on saatavissa: esimerkiksi pitkien väljien hameiden osalta Suomi ei ole kaikkein ihanteellisin maa, ellei sitten ole siunattu ompelutaidoilla, jolloin pystyy vaatettamaan itse itsensä.

Yksi tavoitteistani on olla takertumatta elämässä liikaa materiaan. Vaatteiden kohdalla se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei vaatteiden merkillä ole juurikaan merkitystä. En usko markkinoijien lupauksiin siitä, että tietynmerkkiset vaatteet tekisivät meistä onnellisempia ja menestyvämpiä. Vaatteet  merkitsevät minulle ennemminkin kulutustavaroita, joita meillä jokaisella on oltava edes muutaman vaatekerran verran voidaksemme pukeutua säädyllisesti ja pysyä lämpiminä ja suojattuina säältä ja ulkomaailmalta. Ja kuten sanottu, en pukeutumisen jälkeen juurikaan pane merkille vaatteitani. Ne ovat vain ulkokuorta.

Ehkäpä parasta vähittäisessä pukeutumistyylin muutoksessa on ollut se, että olen saanut mahdollisuuden lahjoittaa joitakin vanhoja vaatteitani pois. Olen niiden myötä voinut heittää hyvästit vanhalle minälleni ja toivottaa tervetulleeksi enemmänkin sisäisesti ja vähemmässä määrin ulkoisesti uudistuneen olemukseni. Perille on vielä matkaa, mutta juuri nyt olen hyvässä vaiheessa ajattelutapaani nähden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...