sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Hajamielinen uskovainen

Olen viime viikkoina, ehkäpä noin parin kuukauden ajan, huomannut tietynlaista ulkopuolisuutta jokapäiväistä elämää kohtaan. Johtuneeko joulun lähestymisestä ja siitä, että tähän vuodenaikaan materiaalisuus tuntuu korostuvan entisestään, että moni asia on tuntunut niin turhalta ja mitäänsanomattomalta. Vaikka emme itse joulua vietäkään, on Suomessa vaikea välttyä vuoden kuumimman ostosjuhlan huomaamiselta ainakin sen jokaviikkoisen kauppareissun yhteydessä. Toinen toistaan tyrkyttävimpien mainoslehtien pudotessa postiluukusta tulee kieltämättä vieraantunut olo.

Luulen, että kohdallani on kyse myös jonkinlaisesta eksistentiaalisesta kriisistä. Olen pohtinut, mitä merkitystä on niin monella asialla, joihin tuntemani ihmiset tuntuvat keskittyvän. Mitä merkitystä on uusimmalla astiastolla, sateisella säällä tai jollakin tietyllä DVD:llä? Mitä merkitystä on materiaalisilla asioilla suuressa mittakaavassa? Mitä merkitystä on surra asioita, joille ei voi mitään sen sijaan, että keskittyisi korjaamaan niitä epäkohtia, joiden eteen voi tehdä jotakin? Olenko tosiaan ajatuksineni yksin, kun niin monelta suunnalta tuntuu kuuluvan aivan päinvastainen viesti:  "kuluttamalla olet olemassa". Menestystä(kin) mitataan usein materiaalisilla mittareilla. Olen ollut niin ajatuksiini uppoutuneena, että toisinaan hätkähdän itsekin, kuinka en ole huomannut elämää ympärilläni. Huomaan käyneeni suihkussa siitä, että kostea pyyhkeeni löytyy roikkumasta kuivausnarulla; huomaan viikonlopun saapumisen siitä, että jääkaappi odottaa viikottaista täydennystään.

Tulee mieleen klassinen "hajamielinen professori"- ilmiö, jota nykyaikana voisi flow-tilaksikin kutsua. Se merkitsee intensiivistä keskittymistä esimerkiksi työhön, jolloin kaikki muu ulkopuolinen jää huomion ulkopuolelle ja tehdyksi enemmän tai vähemmän mekaanisesti, ajatuksia siihen juurikaan uhraamatta. Kohdallani voisi ehkä puhua hajamielisestä uskovaisesta, sillä olen tuntenut syvää kiitollisuutta siitä, että tunnen tulleeni johdatetuksi oikealle tielle. Samalla liitän kädet rukoukseen ja toivon Jumalan, Kunnia ja Ylistys Hänelle, siunausta ja johdatusta muillekin: löytämään olennaisen epäolennaisen joukosta, toivon epätoivon hetkellä, kirkkauden pimeyden painaessa päälle ja levollisuuden epätietoisuuden vallitessa.

Mikäpä näitä on pohtiessa tähtitaivaan alla.

3 kommenttia:

  1. Et todellakaan ole yksin tunteidesi kanssa! Minuakin ahdistaa tämä kulutushulluus. Vältän viimeiseen asti kauppaan menemistä joulun aikaan, koska saan hengenahdistusta siitä hysteriasta, joka siellä vallitsee. Itseasiassa saan hengenahdistusta jopa nyt, kun ajattelen kauppaan menemistä...

    VastaaPoista
  2. Salam aleikum. Kiitos todella mukavasta blogista. JAk! Monen monta hyvää kirjavinkkiä olen sivultasi bongannut. Nuo ajatuksesi ovat kuin omiani. Kauppaan ei vieläkään tee mieli! Alhamdulillah!

    VastaaPoista
  3. Rauhaa Anonyymi ja kiitos kommentistasi! Mukavaa tietää, etten ole ajatuksineni yksin. Jumalan siunasta sinulle.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...