Kurkota korkeuksiin

Pessimisti näkee mahdollisuuksissa vaikeuksia, optimisti vaikeuksissa mahdollisuuksia.

- Winston Churchill

Kirja-arvio: Peppi ja Sokrates. Filosofinen matka Astrid Lindgrenin maailmaan

Sadun keinoin voi pohtia maailmaa filosofisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Muumit tai Nalle Puhin tarinoiden satuhahmot tekevät. Yksi monitahoisista, ristiriitaisiakin ajatuksia herättäneistä satuhahmoista on Astrid Lindgrenin kirjoista tuttu Peppi Pitkätossu, joka teki kirjallisen ensiesiintymisen vuonna 1945 ja joka on vaikuttanut siis jo useamman sukupolven lapsuuteen.

Peppi ja Sokrates - filosofinen matka Astrid Lindgrenin maailmaan keskittyy nimensä mukaisesti erityisesti Pepin persoonallisuuden ja maailmankatsomuksen filosofiseen käsittelyyn; teoksen sivuosassa ovat muut Lindgrenin luomat satuhahmot, kuten Mio, Katto-Kassinen ja Ronja Ryövärintytär. Peppi saikin ilmestymisajankohtanaan osakseen kriittisiäkin ääniä: ennakkoluuloja ja piintyneitä tapoja railakkaasti kyseenalaistavana ja nenäkkäänä yksin Huvikummussa asuvana tyttönä hän oli kaikkia ajan ihanteita vastaan. Teos pyrkii osoittamaan, että Peppi on synnynnäinen filosofi, jolla on useita yhteisiä ominaisuuksia Sokrateen kanssa: hän kyselee ja tietämätöntä leikkimällä saa esiin vastapuolen ajatuksen heikkoudet. Monissa maissa matkanneena Pepille on kertynyt tietoutta eri kansojen tavoista ja hän antaa piupaut sovinnaisuudelle ja turhalle kursailulle tarttuen samalla myös moniin tabuina pidettyihin asioihin. Peppiä voi luonnehtia myös kielitieteilijäksi; hän testaa keksimäänsä uutta sanaa perusteellisesti ennen kuin saa selville sen merkityksen. Peppi on feministi, tyttöjen puolesta puhuja, joka kiekurapillereitä syömällä saa elää koko ajan lapsena.

Teos on koottu eri aihepiirejä käsittelevien lukujen ympärille. Kunkin luvun lopussa pääsevät ääneen Pepin laivan, Hopsun, kaksi merimiestä, jotka tuovat Huvikumpuun myös nykyaikaan siirretyn Sokrateen. Teos jatkaa siten Lindgrenin lapsenomaisen kekseliästä tyyliä. Tämä teos on varmasti Pepistä ja muista Lindgrenin satuhahmoista pitävien mieleen.

Tekniset tiedot:
Gaare, Jörgen ja Öystein Sjaastad: Peppi ja Sokrates. Filosofinen matka Astrid Lindgrenin maailmaan
Suomentaja: Laura Voipio
ISBN: 951-625-896-4
Kirjapaja 2003
Sidottu, 229 s.
Kirjastoluokka: 11

Kirja-arvio: Kaipauksen puolustus

Kaipauksen puolustus tarttuu vähemmän käsiteltyyn aiheeseen: kaihon- ja kaipauksen tunteisiin. Mikä liikuttaa sisintämme kuullessamme surumielisen laulun ja mihin tarvitsemme yksinäisyyden ja surun tuomaa kaipauksen tunnetta? Miksi kaipaamme menneisyyteen tai tulevaisuuteen? Wikström kirjoittaa teoksessaan kaihon anatomiasta: siitä kuinka ilon ja tavoitteiden saavuttamisen hetkelläkin kaiho on usein läsnä ja kuinka arjen täyttäminen näennäisellä tekemisellä vaikeuttaa meitä kuulemasta särkynyttä ääntä sisällämme. Suuri kaihon ja kaipauksen aiheuttaja on tietenkin kuolema, vaikeasti puhuttava ja käsiteltävä aihe, josta Wikström onnistuu kirjoittamaan liikuttavalla tavalla. Hän osoittaa myös, että kaiholla ja kaipauksella on paljon tekemistä pyhyyden, uskontojen ja uskon kanssa. Abrahamilaisten uskontojen eli kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin mukaan karkotus Paratiisista aiheutti sen, että ihminen on jäänyt etsimään kadotettua paratiisiaan.

Wikströmin mukaan hänen tarkoituksensa on tämän teoksen kautta pohtia henkilökohtaisesti kaihoa, tunnetta joka usein sivuutetaan vaikeana aiheena. Teoksessa onkin limitetty filosofista pohdintaa, kuten joidenkin filosofien ja muiden ajattelijoiden mietteitä, Wikströmin omiin arkipäivän kokemuksiin uskontopsykologian professorina. Hän löytää arjesta pyhän ulottuvuuden, pienistä hetkistä jotakin sisintä syvästi koskettavaa. Vaikka teoksen esimerkit ovat pääosin käytännössä kokonaan kristillisestä maailmasta, Wikström korostaa esimerkiksi pyhyyden olevan uskontokunnat ylittävä kokemus.

Wikströmistä on muodostunut yksi ehdottomista suosikkikirjailijoistani luettuani tähän mennessä vasta kaksi hänen kirjoittamaansa teosta. Kaipauksen puolustus on käteen sopivan kokoinen ja helposti vaikkapa pätkissä luettavissa, vaikka itse olisinkin halunnut lukea sen kerralla alusta loppuun. Tätä kirjaa lukiessa tulee yksinkertaisesti hyvä ja levollinen olo. Suosittelen lämpimästi.

Tekniset tiedot:
Wikström, Owe: Kaipauksen puolustus
Suomentaja: Oili Räsänen
ISBN: 978-951-607-918-2
Kirjapaja 2010
Sidottu, 214 s.
Kirjastoluokka: 17.3

Hajamielinen uskovainen

Olen viime viikkoina, ehkäpä noin parin kuukauden ajan, huomannut tietynlaista ulkopuolisuutta jokapäiväistä elämää kohtaan. Johtuneeko joulun lähestymisestä ja siitä, että tähän vuodenaikaan materiaalisuus tuntuu korostuvan entisestään, että moni asia on tuntunut niin turhalta ja mitäänsanomattomalta. Vaikka emme itse joulua vietäkään, on Suomessa vaikea välttyä vuoden kuumimman ostosjuhlan huomaamiselta ainakin sen jokaviikkoisen kauppareissun yhteydessä. Toinen toistaan tyrkyttävimpien mainoslehtien pudotessa postiluukusta tulee kieltämättä vieraantunut olo.

Luulen, että kohdallani on kyse myös jonkinlaisesta eksistentiaalisesta kriisistä. Olen pohtinut, mitä merkitystä on niin monella asialla, joihin tuntemani ihmiset tuntuvat keskittyvän. Mitä merkitystä on uusimmalla astiastolla, sateisella säällä tai jollakin tietyllä DVD:llä? Mitä merkitystä on materiaalisilla asioilla suuressa mittakaavassa? Mitä merkitystä on surra asioita, joille ei voi mitään sen sijaan, että keskittyisi korjaamaan niitä epäkohtia, joiden eteen voi tehdä jotakin? Olenko tosiaan ajatuksineni yksin, kun niin monelta suunnalta tuntuu kuuluvan aivan päinvastainen viesti:  "kuluttamalla olet olemassa". Menestystä(kin) mitataan usein materiaalisilla mittareilla. Olen ollut niin ajatuksiini uppoutuneena, että toisinaan hätkähdän itsekin, kuinka en ole huomannut elämää ympärilläni. Huomaan käyneeni suihkussa siitä, että kostea pyyhkeeni löytyy roikkumasta kuivausnarulla; huomaan viikonlopun saapumisen siitä, että jääkaappi odottaa viikottaista täydennystään.

Tulee mieleen klassinen "hajamielinen professori"- ilmiö, jota nykyaikana voisi flow-tilaksikin kutsua. Se merkitsee intensiivistä keskittymistä esimerkiksi työhön, jolloin kaikki muu ulkopuolinen jää huomion ulkopuolelle ja tehdyksi enemmän tai vähemmän mekaanisesti, ajatuksia siihen juurikaan uhraamatta. Kohdallani voisi ehkä puhua hajamielisestä uskovaisesta, sillä olen tuntenut syvää kiitollisuutta siitä, että tunnen tulleeni johdatetuksi oikealle tielle. Samalla liitän kädet rukoukseen ja toivon Jumalan, Kunnia ja Ylistys Hänelle, siunausta ja johdatusta muillekin: löytämään olennaisen epäolennaisen joukosta, toivon epätoivon hetkellä, kirkkauden pimeyden painaessa päälle ja levollisuuden epätietoisuuden vallitessa.

Mikäpä näitä on pohtiessa tähtitaivaan alla.

Kirja-arvio: Ihminen ja terroristi

(Pahoittelen kansikuvan puuttumista.) Filosofi ja kirjailija Heidi Liehu tarttuu teoksessaan Ihminen ja terroristi yhteen nykyajan puhutuimmista aiheista, terrorismiin, ja sen suhteesta ihmisyyteen. Liehun teos on julkaistu vuonna 2004, joten se ei käsittele aivan viime vuosien tapahtumia, mutta sen innoittajana lienevät olleet 11.9.2011 tapahtuneet terrori-iskut ja toisaalta Saddam Husseinin kukistumiseen johtanut Irakin sota, jonka ympäriltä Liehu kehittelee ajatuksiaan eteenpäin.

Liehu kirjoittaa ja kehittelee ajatuksiaan osittain päiväkirjanomaisesti (erityisesti Irakin sodan tapahtumia hän seuraa paikoin tarkastikin), osittain tiettyjen teemojen pohjalta. Teoksen avainsanoja ovat sodan ja terrorismin lisäksi esimerkiksi väkivalta, kristinusko ja islam (ylipäätään 'miehisten' uskontojen suhde väkivaltaan ja sotaan, kuten Liehu asian määrittelee), itsemurhaiskut ja naisten rooli väkivallan tuottajana ja uhreina. Liehu pohtii myös median passivoivaa vaikutusta ja Yhdysvaltojen asemaa maailmanpoliisina ja yllättäen myös varsinkin jokunen vuosi sitten enemmänkin esillä ollutta Ranskan päätöstä kieltää muslimeilta huntujen käyttö julkisissa kouluissa. Teos pitää siis sisällään filosofisia ajatuksia lähes laidasta laitaan koottuna löyhästi väkivallan teeman ympärille.

Liehun muistelut menneiltä vuosilta sisältävät myös henkilökohtaisia muistoja; monet meistä muistavat missä olivat silloin, kun jotakin maailmanpoliittisesti tärkeää on tapahtunut. Varsinkin teoksen alkupuolella pohdinta on kuitenkin ajoittain aika korkealentoista, kuten filosofilta voi odottaakin. Vaikka aihe ei ole kevyimmästä päästä, kenties teoksen otsikointi kertoo jotakin: kannessa lukee IHMINEN ja terroristi (täsmälleen tuolla kirjasinkoolla), mikä antaa toivoa siitä, että lopulta ihmisyys voittaa.

Tekniset tiedot:
Liehu, Heidi: Ihminen ja terroristi
ISBN: 952-5273-05-9
Sphinx 2004
Nidottu, 229 s.
Kirjastoluokka: 32.5

Kirja-arvio: Kaikki irti arjesta

Arki on meille jokaiselle ainakin jossakin määrin tuttu asia, mutta tieteessä sitä on pidetty melko vaikeana aiheena tutkia. Ehkäpä sitä ei ole koettu tarpeeksi merkitykselliseksi, jotta siitä saisi aikaan kunnianhimoista ja arvostettua tutkimusta, josta olisi vielä jotakin käytännön hyötyäkin. Kaikki irti arjesta on kokoelma tämän vuoden Tieteen päivien annista, jonka aiheena oli "arjen arvoitus". Tieteen päivät ja sitä kautta myös tämä teos kokoavat yhteen eri tieteenalojen näkökulmia arkeamme koskettaviin aiheisiin, kuten syntymään ja kuolemaan, tunne-elämään, terveyteen, vanhenemiseen, eläkkeeseen, ajanhallintaan, arjen puhekieleen, asumiseen, työelämään, ympäristöön ja tekniikkaan.

Kaikki irti arjesta- teoksen luvut ovat omien alojensa asiantuntijoiden ja tutkijoiden kirjoittamia ja siksi niissä näkyy kirjoittajien oma kädenjälki. Osa luvuista on tiukemmin kiinni arjessa kuin toiset, joissa liikutaan teoreettisemmalla tasolla. Lukujen lopussa on vielä aiheeseen jollakin tapaa liittyviä lyhyitä artikkeleita ja lista lisälukemisesta asiasta enemmän kiinnostuneille. Osaa aiheista en suoralta kädeltä itse liittäisi arkeen kuuluvaksi, mutta asia on toki monitahoinen ja jokaiselle meistä arki on jossakin määrin erilainen kuin kanssaeläjillemme. Kirjan etuina pidän sitä, että siinä on paljon tuoretta, jokseenkin päiväntasaista tietoa ja monitieteinen näkökulma. Siinä oli myös useita minua kiinnostavia lukuja, kuten kaupunkitilan käyttö sekä asumisen nykyiset ja tulevaisuuden ratkaisut. Olisin kaivannut kirjaan luvun vielä monikulttuuristuvasta Suomesta; myös uskontoa on teoksessa käsitelty varsin suppeasti. Uskoisin teoksen kuitenkin sopivan lukijalle, joka on kiinnostunut suomalaisen arjen kehittymisestä ja tulevaisuudennäkymistä.

Tekniset tiedot:
Andersson, Leif C., Ilari Hetemäki, Riitta Mustonen ja Ari Sihvola (toim.): Kaikki irti arjesta
ISBN: 978-952-495-193-7
Gaudeamus 2011
Nidottu, 302 s.
Kirjastoluokka: 30.12

Suomi pienoiskoossa

Jos Suomi olisi sadan hengen muodostama kylä, siellä olisi:

- 47 asuntokuntaa
-19 yksinelävää ja 16 kahden hengen asuntokuntaa
-11 lapsiperhettä
-17 alle viisitoistavuotiasta henkilöä
-52 asuntoa, joista 31 on omistusasuntoja
-42 pakastinta
-66 työikäistä eli 15-64-vuotiasta, joista 68% käy töissä
-61 moottoriajoneuvoa
-6 kotimaanmatkaa yhtä asukasta kohti
-34 laajakaistayhteyttä
-90 henkilöä, jotka ovat käyttäneet internetiä viimeisen kolmen kuukauden aikana
-54 jonkin perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittanutta
-51 marjastajaa, 38 kalastajaa ja 7 metsästäjää
-14 henkilöä, jotka omistavat metsää
-32 ylipainoista
-8 absolutistia
-46 henkilöä, jotka harrastavat liikuntaa kahdesta kolmeen kertaan viikossa
- 45 minuuttia seurustelua perheenjäsenten ja tuttujen kesken päivittäin

Lähde: Jussi Melkas ja Heli Mikkelä: Suomi-kylä - arkea pienoiskoossa. Artikkeli Kaikki irti arjesta-teoksesta, s. 119-121.

Kirja-arvio: Läsnäolon taito. Johdatus kiireettömään elämään

Nykyisin paljon puhutut aiheet läsnäolo, hidastaminen ja elämän olennaisuuksien löytäminen ovat tämän kirjan keskeisimpinä teemoina, mutta varsin raikkaassa muodossa. Owe Wikström, ruotsalainen uskontopsykologian professori, on koonnut helposti lähestyttävään pakettiin ajatuksia tietoisesti tai tiedostamattomasti itseään etsivälle ihmiselle esimerkiksi levottomuudesta, nuoruuden ja menestyksen myyteistä, elämysteollisuudesta, hitauden pelosta sekä hyvästä ja huonosta yksinäisyydestä. Teoksen lopussa Wikström kertoo kolmesta "pyhiinvaellusmatkastaan", samalla kertaa sekä ulkoisista että mielen sisäisistä matkoista varsin epätavanomaisiin kohteisiin.

Wikströmin kirjoitustapa on mukaansatempaava, lukujen otsikointi mielikuvituksellinen ja teos pokkarimuodossa sellainen, että tämän kirjan kiireinen ihminen ottaa mielellään mukaan vaikka työmatkalle. Luvut ovat sopivan lyhyitä, joten tätä kirjaa voi tosiaan lukea lyhyissä pätkissä ja saavuttaa samalla pienimuotoisen retriitinomaisen tilan. Tekstiä voisi kuvailla sanoilla polveileva, mietiskelevä ja viipyilevä. Mielestäni kirjan ehdottomana etuna on se, että Wikström kertoo paljon omista kokemuksistaan sisäisen matkan tekijänä. Teoksen kristillinen pohjavire tulee esiin selkeämmin vasta loppupuolen kolmen "pyhiinvaelluksen" kohdalla, joten pidän tätä teosta enemmänkin yleisenä uskontofilosofisena teoksena, jolla on tarjottavaa lukijan omasta uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. Jos Jumala suo, tämä ei jää suinkaan viimeiseksi lukemakseni Wikströmin teokseksi, sen verran rohkaiseva ja koskettava lukukokemus Läsnäolon taito oli. Koin sen antavan vahvuutta oman tien valintaan ja sen rohkeaan seuraamiseen. Suosittelen lämpimästi.

Tekniset tiedot:
Wikström, Owe: Läsnäolon taito. Johdatus kiireettömään elämään
Suomentajat: Peter Gustavson ja Miia Wittaniemi
ISBN: 951-607-868-0
Kirjapaja 2008
Nidottu, 271 s.
Kirjastoluokka: 17.3

Elämän väliaikaisuudesta

Seuraavat puhuttelevat katkelmat ovat peräisin Owe Wikströmin teoksesta Läsnäolon taito - Johdatus kiireettömään elämään. Teos kokonaisuudessaan on hieno ja ehdottomasti lukemisen arvoinen ja kirjoitan siitä erillisen arvion. Tässä kuitenkin vähän etukäteen muutamia mietelmiä aiheeseen liittyen. Hakasulkeiden sisällä olevat huomiot ovat minun lisäämiäni.


[...] Jos ihminen tahtoo kohdata Jumalan, hänen on aloitettava ulkoisesta maailmasta. Hänen on vierailtava sen sairaan sukulaisen luona, jonka luona hän ei koskaan käy, soitettava sille yksinäiselle ihmiselle, josta kukaan ei välitä,  etsittävä niitä, jotka muiden mielestä ovat ikävystyttäviä, mielenkiinnottomia ja joita siksi vältetään. Heidän luonaan on hengellisen elämän alku. Elämäsi Kristuksen [tai Jumalan] seuraajana ei koskaan voi alkaa muualta kuin rakkaudesta ja läheisyydessäsi olevien todellisten ihmisten kunnioittamisesta. Ja tämä koskee juuri heitä, jotka sinä tunnet - se on kaukana urhoollisesta työstä lähetyskentillä tai kolmannen maailman viidakoista. Kristillinen [ja islamilainen] hengellisyys rakentuu muun muassa sille havainnolle, että ihmisen antaessa sille, jolla on vähän tai ei mitään, hän saa sitäkin enemmän takaisin [...] (s. 204)

                                                    ¤  ¤  ¤

[...] Juuri tietoisuus väliaikaisuudesta on samalla myös elämänilon lähde. Elämän, joka ihmiselle annetaan hoidettavaksi, hän ottaa vastaan hämmästyneenä, lahjana. Lapsi, joka hyppelee auringossa, ei sure sitä, että kesä on kohta mennyt. Elämänilo häviää heti, kun siitä yritetään pitää kiinni.[...] Mitä kouristuksenomaisemmin ihminen pitää kiinni elämästään, sitä enemmän hän menettää kykyään nauttia siitä. Mitä paremmin hän käsittää, miten häilyvää elämä on, sitä enemmän hän pystyy siitä iloitsemaan. Siksi hänen pitää välillä harjoitella luopumista siitä, mitä hänellä luonnostaan on. Luopumalla joskus siitä, mistä hän tavallisesti nauttii, ihminen voi oppia itsekuria, oppia odottamisen iloa, välttämätöntä valmistautumista. (s. 250)

Oikea asenne ratkaisee

I have not failed. I have found 10,000 ways that do not work. - Thomas Edison

Jumala antakoon meille rohkeutta ja voimia taistella sellaisten asioiden puolesta, jotka sydämissämme tiedämme oikeiksi. Vaikka emme ehkä pääsisikään haluamaamme päämäärään, tiedämme silloin kuitenkin tehneemme parhaamme ja voimme olla levollisin mielin. Jumala näkee sydämiimme ja tekojemme taakse silloinkin, kun emme tiedosta vaikuttimiamme itse. Oikea asenne ja tarkoitus ratkaisevat.