keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Hiljaisuutta, kiitos!

Olen useaan otteeseen aikaisemmissa blogikirjoituksissani sivunnut hiljaisuutta ja sen merkitystä niin yleisesti kuin minulle henkilökohtaisesti. Olen joskus miettinyt jopa, voisiko kohdallani olla kyse ääniyliherkkyydestä. Varsinkin väsyneenä tavallisetkin äänet kuulostavat normaalia voimakkaammilta ja sietokynnykseni on matalampi. Yleensä säädän elektronisista laitteista (joita ylipäätään pyrin välttämään viimeiseen asti) äänen mahdollisimman hiljaiseksi tai kokonaan pois. Televisiota katsomme niin, että ääntä on muutaman pykälän verran: en jaksa pitkän aikaa sitä, että sen ääni peittää alleen muut asumisen ja elämisen äänet.

Lienee helposti arvattavissa, että lempipaikkani kaupungissa on kirjasto. Ei mennyt montakaan päivää muutosta, kun hankin itselleni lähikirjaston kirjastokortin ja sain siten luvan lainata "kansalaisten yhteisestä olohuoneesta" palan hiljaisuutta ja useasti muutaman opuksenkin. Kirjasto taitaa olla nykyään yksi niistä harvoista julkisista saarekkeista, joissa kännykän käyttö on virallisesti kielletty ja jonne tullaan opiskelemaan, sivistymään, viihtymään ja kuluttamaan aikaa epäkaupallisissa merkeissä, mieluiten niin ettei ole kiire jo seuraavaan paikkaan. Löysin muutama viikko sitten kirjaston, jossa en ollut aikaisemmin käynyt ja sen oven avatessani tiesin, että sinne palaisin vielä uudelleen. Kuinka sellainen aarre olikin pysytellyt minulta piilossa niin kauan, vaikka olen kulkenut sen läheltä niin monta kertaa. Hatunnosto suomalaiselle kirjastolaitokselle! Olen niin ikään lukenut, että kirjastonhoitajan työ on todettu yhdeksi vähiten stressaavista, joten minun lisäkseni jollekin muullekin kirjasto ympäristönä merkitsee vähemmän stressiä, alempaa sydämensykettä ja rauhoittumista - lisäksi työn ohella saa jatkuvasti mielenkiintoisia ja varteenotettavia lukuvinkkejä, mikäli sattuu olemaan sellaisista kiinnostunut.

Tässä yhteydessä haluan mainita myös uusimmasta kirjallisesta löydöstäni. Tavallisesti en juurikaan osta kirjoja itselleni, sillä mielestäni on tuhlausta ostaa kirjoja, jotka luen vain kerran ja toiseksi en halua kerätä ylimääräistä materiaalista omaisuutta. Concise encyclopaedia of Islam vaikuttaa kuitenkin oivalliselta hakuteokselta, johon voi palata useaan kertaan aina kun on tarvetta löytää lisää tietoa johonkin islamin osa-alueeseen liittyen. En kirjoita siitä erikseen kirja-arviota, sillä en aio lukea sitä kerralla läpi. Kirjan kannen kuva oli jo yksinään niin rauhoittava, että se sinetöi ostopäätökseni.

Lapsen kanssa äänimaailmaan on saanut tottua aivan uudella tavalla ja sitä on oppinut ainakin jonkinasteisesti sietämään myös niinä illan ja yön myöhäisinä hetkinä, jolloin sydän halajaisi rauhaa ja hiljaisuutta. Joskus kuitenkin se hiljainenkin hetki lopulta koittaa ja sydän heltyy nähdessäni lapsen vaipuvan viattomaan uneen. Hiljaisuutta osaa arvostaa, kun on ensin altistunut äänelle ja ääntä, kun hiljaisuutta on kestänyt riittämiin. Kaikelle on aikansa.

3 kommenttia:

  1. Mashallah! Laitoit kauniisti minunkin ajatukseni sanoiksi, rakastan hiljaisuutta. Blogisi on jotenkin niin rauhoittava ja selkea, ihan itsekin rauhoittuu kun tulee tanne lukemaan. Tykkaan! Allahin siunausta ja kaikkea hyvaa.

    Viivi

    VastaaPoista
  2. Siirtymävaiheessa tietyistä tavoista islamin suuntaan hiljaisuus tuntui ajoittain erittäin ahdistavalta. Ehkä siihen liittyi se, ettei ollut vielä kapasiteettia elää itsensä kanssa, tottumattomuuttaan. Nyt on ihana huomata kuinka viihtyy omassa rauhassa ja kuinka hiljaisuudesta saa jopa voimaa ja kärsivällisyyttä. Hetkessä eläminen on aidointa elämää eikä ajatuksia ja tunteita tule turhaan peittää jollakin ylimääräisellä. Vain itseään kuuntelemalla voi kartuttaa itsetuntemusta ja päästä kiinni johonkin parempaan.

    VastaaPoista
  3. Rauhaa Viivi, lämmin kiitos positiivisesta palautteestasi! Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää myös sinulle, sisko hyvä.

    Rauhaa myös sinulle Rayan ja kiitos, kun kirjoitit ajatuksistasi. En ollutkaan ennen ajatellut hiljaisuutta tuolta kantilta, kykynä elää itsensä kanssa. Sitä se kuitenkin on, hienoa kun toit sen esille.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...