lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kirja-arvio: Pikajuna Mumbaihin

Tulisen mausteinen, pakokaasunhajuinen, raivostuttavan byrokraattinen, mutta silti ajaton, välitön ja rakastettava Intia näyttäytyy teoksessa Pikajuna Mumbaihin kaikkiin aisteihin vedoten. Seppo Järviselle Intiasta on muodostunut lähes toinen kotimaa ja tässä esseekokoelmassaan hän pohtii elämänmenoa Intiassa lähes kaikista mahdollisista näkökulmista eri puolilla jättimäistä maata. Järvisen mottona on, että Intia on koettava omana itsenään, sen omilla ehdoilla. Länsimaisesta ihmisestä moni asia Intiassa voi vaikuttaa olevan päälaellaan eikä ulkopuolisuuden tunteelta voi välttyä pitemmänkään oleskelun jälkeen, mutta asioihin suhtautuminen avoimesti auttaa kummasti asiaa. Ja tärkeä muistisääntö ekakertalaiselle: vaikka jonkin palvelun hinta vaikuttaisi käsittämättömän alhaiselta, älä silti maksa liikaa ylimääräistä, sillä köyhälläkin on itsekunnioituksensa. Rahoilla leveileminen antaa öykkärin kuvan.

Tällaisia pieniä ohjeita viliseee esseissä, joiden aihepiiri vaihtelee laidasta laitaan köyhyydestä, taudeista ja sairauksista, liikennevälineistä, ruoasta, länsimaisuudesta ja turisteista aina intialaislasten adoptioon asti. Teoksen heikkous on kenties juuri se, että ajatus tuntuu kulkevan välillä ilman punaista lankaa aiheesta toiseen nopeasti tajunnanvirran tavoin. Tähän teokseen voisikin suhtautua ajatelmakokoelmana, joka kyseenalaistaa länsimaisen ajattelutavan ja arvomaailman. Teos sopii luettavaksi vaikkapa Intian omatoimimatkasta haaveilevalle tai nojatuolimatkailijalle. Monet kuvaukset ovat niin realistisen kuuloisia, että voisi kuvitella olevansa itse paikan päällä.

Tekniset tiedot:
Järvinen, Seppo: Pikajuna Mumbaihin
ISBN: 978-951-9036-63-2
Enostone 2006
Nidottu, 274 s.
Kirjastoluokka: 42.9

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Opettele hyvin kielioppisi


Seuraavaksi erään korkeakoulun rehtorin neuvo oppilailleen:

Opettele hyvin kielioppisi, niin kaikki muukin luonnistuu.

Elä aktiivissa, älä passiivissa.
Ajattele mieluummin sitä, mitä sinä saat maailmassa tapahtumaan kuin sitä, mitä sinulle tapahtuu.

Elä indikatiivissa mieluummin kuin konditionaalissa.
Ole kiinnostunut asioista sellaisina kuin ne todella ovat, älä ajattele millaisia ne voisivat olla.

Elä preesensissä. Suorita velvollisuutesi valittelematta mennyttä tai murehtimatta tulevia.

Elä ensimmäisessä persoonassa.
Arvostele itseäsi äläkä etsi vikoja muista.

Elä yksikössä.

Arvosta enemmän omatuntosi ääntä kuin joukkojen suosiota.

Ja jos haluat taivuttaa jonkun teonsanan, et voi valita parempaa kuin "rakastaa".
(William DeWitt Hyde)


Lähde: Seriksen runosivut

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kirja-arvio: Occupied Voices. Stories of Everyday Life from the Second Intifada

Wendy Pearlman, Harvardin yliopistossa tohtoriopintoja suorittava ja Lähi-idän tilanteesta aktiivisesti kirjoittava amerikanjuutalainen, vierailee Palestiinassa toisen kansannousun alettua 2000-luvun alussa. Lähi-idän rauhanneuvottelujen päättyminen umpikujaan on merkinnyt kestämätöntä tilannetta palestiinalaisille, jotka yrittävät kukin parhaansa mukaan elää elämäänsä ja selvitä päivästä toiseen. Miehitys on vaikuttanut jokaiseen elämän osa-alueeseen: matkamuistomyymälät ovat sulkeneet ovensa, elintarvikkeista ja puhtaasta vedestä on pulaa, käytännössä jokaisen perheestä joku on loukkaantunut tai kuollut iskuissa ja työn puuttumisen vuoksi monen toimeentulo on heikentynyt äärirajoille.

Pearlmanin teoksessa äänensä saavat kuuluviin hänen haastattelemansa lähes kolmekymmentä palestiinalaista. Joukkoon mahtuu niin koulua käyviä lapsia, matkamuistomyymälän pitäjä, yhteisön vapaaehtoistyöntekijä, TV-toimittaja, maatalousinsinööri, kirurgi ja iskuissa loukkaantunut. Haastattelut paljastavat karuja tarinoita siitä, millaista on arki miehitetyillä alueilla, joissa lääkäri voi joutua leikkaamaan muiden potilaiden lisäksi hengenvaaraan joutuneita sukulaisiaan, koululaisia ammutaan kotimatkalla, päästäkseen kouluun voi joutua konttaamaan tunneleita pitkin ja jossa erityisesti lapsilla on havaittu voimakkaita traumoja ja pelkotiloja. Teos on koottu siten, että alussa Pearlman käsittelee toisen kansannousun taustoja ja kertoo haastattelumenetelmistään. Tämän jälkeen Pearlman kertoo tunnelmista ja tapahtumista ennen kutakin haastattelua, jonka jälkeen kunkin haastateltavan tarina on kerrottu minä-muodossa. Valittu kirjoitustapa auttaa samastumaan haastateltuihin henkilöihin ja tuo tarinat lähelle. Teoksen lopussa on kokoava luku.

Tämä kirja vetää sanattomaksi erityisesti siksi, että kansainväliset yhteisöt näyttävät jättäneen palestiinalaiset oman onnensa nojaan, vaikka tilanne on jo vuosia ollut kestämätön. Aihe on kirjoittamisen arvoinen enkä usko, että tätä aihetta on käsitelty vielä riittävästi ainakaan niin, että palestiinalaiset itse saisivat sanansa kuuluviin. Pidin teoksessa erityisesti haastatteluosuuksista, vaikka teos kokonaisuudessaankin on taitavasti kirjoitettu.

Tekniset tiedot:
Pearlman, Wendy: Occupied Voices. Stories of Everyday Life from the Second Intifada
ISBN: 1-56025-530-7
Nation Books 2003
Nidottu, 257 s.
Kirjastoluokka: 42.2

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kirja-arvio: Perheenisä Osama bin Laden vaimon ja pojan silmin

Osama bin Ladenin ensimmäinen vaimo Najwa bin Laden ja heidän neljäs poikansa Omar bin Laden kertovat tässä teoksessa, millainen isä ja perheenpää Osama bin Laden oli. Syyrialainen Najwa ja saudiarabialainen Osama olivat serkuksia, jotka menivät naimisiin Najwan ollessa 16-vuotias ja Osama 17-vuotias. Yli 25 vuotta kestäneen avioliiton aikana perhe ehti asua ensin Saudi-Arabiassa, Sudanissa ja viimeiseksi Afganistanissa. Osama meni naimisiin yhteensä kuusi kertaa, joista toinen avioliitto päättyi eroon ja viides avioliitto mitätöitiin ennen kuin se pantiin täytäntöön. Osama oli yhteensä 20 lapsen isä ja hän perusteli useita vaimojaan ja suurta lapsimääräänsä sillä, että hän halusi saattaa maailmaan mahdollisimman paljon uusia muslimeja vahvistamaan islamia.

Najwa kertoo Osaman olleen lapsesta lähtien vakavamielinen ja uskonnollisesti suuntautunut. Hän tunsi serkkunsa pienestä pitäen ja kiintymys oli molemminpuolista, joten avioliitto vaikutti alusta alkaen oikealta ratkaisulta. Aviopari muutti Jeddaan, jossa Osama otti haltuunsa perheen massiivisen rakennusimperiumin ja oli kiireinen liikemies. Vähitellen hänen uskonnollinen vakaumuksensa voimistui ja kun välit saudien kuningashuoneeseen viilenivät, perhe joutui muuttamaan Sudaniin. Viimein Osaman aktivismi sai konkreettisen sodankäynnin piirteitä Yhdysvaltojen suuurlähetystöihin tehtyjen pomis-iskujen muodossa, jolloin Sudan päätti karkottaa Osaman perheineen pois maasta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Afganistan, maa jonka riveissä Osama oli taistellut voitokkaasti Neuvostoliittoa vastaan. Perheen elintaso laski voimakkaasti erityisesti saudien jäädytettyä bin Ladenin suvun suuren omaisuuden, ja lopulta vaimot ja kasvava määrä lapsia asuivat vaatimattomassa majassa Tora Boran vuoristossa. Osaman ohjenuorana oli, että muslimien tulee elää mahdollisimman yksinkertaista ja vaatimatonta elämää. Niinpä perhe eli hyvin vaatimattomasti silloinkin, kun heillä olisi ollut varaa ylellisyyksiin. Osama ei esimerkiksi sallinut lapsilleen nykyaikaisia leikkikaluja eikä kotonaan muita sähköllä toimivia laitteita kuin valot.

Perheenisä Osama bin Laden vaimon ja perheen silmin maalaa kuvan Osamasta ankarana ja usein poissa olevana isänä, jolle uskonnon nimissä tapahtuva taistelu muodostui tärkeämmäksi kuin hänen suuresta perheestään huolehtiminen. Hän ei koskaan pahoinpidellyt vaimojaan, vaikka perheen lapsia kohtaan hän käyttikin keppiä. Osaman vaimojen uskollisuus miestään kohtaan kesti loppuun saakka, vaikkakin juuri ennen syyskuun 11. päivän iskuja vuonna 2001 Najwa muutti pienimpien lastensa kanssa turvaan Syyriaan. Teos on kirjoitettu hyvin helppotajuisesti Najwan ja Omarin näkökulmista ja valottaa aikaisemmin tuntematonta puolta aikamme kuuluisimman terroristin yksityiselämästä. Itseäni teos auttoi hahmottamaan kehityskulkua terrori-iskujen taustalla ja luomaan kuvan bin Ladenin suvun perhe-elämästä.

Tekniset tiedot:
Sasson, Jean, Najwa bin Laden ja Omar bin Laden: Perheenisä Osama bin Laden vaimon ja pojan silmin
Suomentajat: Jere Saarainen ja Juuso Arvassalo
ISBN: 978-952-492-520-4
Minerva Kustannus 2011
Sidottu, 501 s.
Kirjastoluokka: 99.3

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kirja-arvio: Olenko kirottu? Nainen, sharia ja Koraani

Sudanilainen Lubna Ahmad al-Hussein sai kotimaassaan rangaistukseksi housujen käytöstä 40 raipaniskua. Hän kirjoitti aiheesta teoksen 40 raipaniskua - tositarina nyky-Sudanista. Nyt arvioitavana oleva teos on saanut innoituksensa tästä rangaistuksesta: se sai al-Husseinin tutkimaan Koraania, hadith-kokoelmia ja shariaa ja ottamaan selvää, mitä ne todellisuudessa sanovat naisten asemasta muslimiyhteiskunnan jäsenenä. Al-Husseinin teoksen punaisena lankana on ajatus siitä, että Sudanin kaltaisissa valtioissa naisten mielivaltainen kohtelu ei ole peräisin Jumalalta, vaan miehiltä, jotka ovat tulkinneet pyhiä kirjoituksia ja tekstikokoelmia niin kuin heille on parhaiten sopinut.

Al-Hussein nostaa teoksessaan esiin useita tärkeitä näkökohtia, esimerkiksi hadith-kokoelmien autenttisuuden tai pikemminkin sen, etteivät kaikki hadithit ole jäljitettävissä takaisin Profeettaan. Hän tutkii vahvoina ja heikkoina pidettyjä haditheja ja sitä, mitä ne kertovat naisten kohtelusta. Toisaalta toinen mielenkiintoinen ja kiistanalainen aihe on Koraanin lukeminen ja oikea tulkinta: jopa sen alkuperäiskielellä arabiaksi useat sanat ovat monitulkintaisia, ja valitettavan usein muslimimiehet ovat tulkinneet kirjoituksia omaksi edukseen. Usein tuntuu unohtuvan Profeetan oma esimerkki, esimerkiksi se ettei hänen koskaan kerrottu lyöneen naista ja että hänen ensimmäinen vaimonsa työskenteli miesten parissa kamelikauppiaana. Vielä lopuksi al-Hussein pohtii huivikysymystä ja löytää senkin suhteen monitulkintaisuutta.

Al-Hussein on omistautunut naisasialle täyspäiväisesti ja löytänyt paljon epäkohtia naisten asemassa niin omakohtaisesti kuin muidenkin naisten osalta. Teoksessa on mielestäni paljon hyvää pohdintaa niin huivista, naisten työssäkäynnistä, väkivallasta kuin Profeetan vaimoistakin. Monien käytännön esimerkkien ja arkitilanteiden kuvausten kautta al-Hussein osoittaa kohtaamiaan epäkohtia. Lukemisen arvoinen teos naiskysymyksistä kiinnostuneelle.

Tekniset tiedot:
Ahmad al-Hussein, Lubna: Olenko kirottu? Nainen, sharia ja Koraani
Suomentaja: Tommy Granholm
ISBN: 978-952-492-535-8
Minerva Kustannus 2011
Sidottu, 214 s.
Kirjastoluokka: 28.7

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Kirja-arvio: Shantaram

Shantaram on kertomus australialaisesta miehestä, joka on saanut 20 vuoden vankeustuomion heroiiniriippuvaisena tehdyistä aseellisista ryöstöistä. Eräänä päivänä hänen onnistuu paeta kenties Australian tarkimmin vartioidusta vankilasta ja hän suuntaa Intiaan, tarkemmin sanottuna Bombayhin (nyk. Mumbai). Siellä hänen on tarkoitus aloittaa uusi elämä nimellä Lindsay ja hän tapaakin intialaisen Prabakarin, miehen josta tulee hänen pitkäaikainen luottoystävänsä. Prabakar tutustuttaa Lindsayn todelliseen Intiaan korean ulkokuoren takana: huumejuhliin, spitaalisten asuinalueeseen ja lopulta suureen slummiin, josta Lindsay saa oman vaatimattoman asuntonsa. Takavuosina hankituista lääkintätaidoista on hyötyä, kun Lindsay perustaa sattuman seurauksena oman ilmaisklinikan slummin asukkaille.

Slummilääkärinä toimimisen ohella Lindsay saa toimeentulonsa hankkimalla aineita Intiaan tulleille länsimaisille matkailijoille. Valitettavasti kaikki ei käy kuin on suunniteltu, vaan joku käräyttää hänet poliisille ja hän viettää muutaman kuukauden myös vankilassa. Toimeentulo on vaatimatonta aina siihen saakka, kunnes hän tapaa slummia hallitsevan alamaailman pomon ja pääsee sitä kautta paikallisen mafian leipiin: tekemään valuuttakauppaa, toimittamaan väärennettyjä passeja ja välittämään aineita suuremmille ryhmille. Muutaman läheisen ystävän kuolema saa Lindsayn itsensäkin sekautumaan taas huumeisiin, mutta hän pääsee kuiville kuultuaan häntä odottavasta tehtävästä Afganistanissa. Se on vaativampi operaatio kuin mikään ennen sitä. Hän joutuu jättämään hyvästit ihmisille, joihin on tottunut luottamaan, mutta mafia jatkaa toimintaansa uudessa muodossa. Oman värinsä tarinaan tuo Lindaayn rakkaus Karlaan, toiseen kokeneeseen alamaailman toimijaan.

Shantaram ei ainakaan lopu kesken: luettavaa on yli tuhat sivua ja keskivaiheilla tapahtumat jäävät vähän junnaamaan paikalleen. Loppua kohti tarina vie kuitenkin taas mukanaan. Tällaista kertomusta Intiasta en ollut aikaisemmin lukenut enkä voi pitää Lindsayta millään tavalla esimerkillisenä henkilönä. Tarinankerronta on kuitenkin uskottavaa, joten voisin kuvitella teoksella olevan jonkinlainen tositarina taustanaan. Takaumat australialaiseen vankilaan tuovat tarinaan tietynlaista syvyyttä, vaikka kerrontaa olisi voinut mielestäni paikoittain tiivistää. Joka tapauksessa ei ihan tyypillinen Intia-teos, joka valottaa Intiasta vähemmän tunnettua puolta.

Tekniset tiedot:
Roberts, Gregory David: Shantaram
Suomentaja: Helene Bützow
ISBN: 978-952-234-034-4
Siltala 2010
Sidottu, 1040 s.
Kirjastoluokka: 1.4

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Cat Stevens: God Is the Light

How great the wonders of the heavens
And the timeless beauty of the night
How great – then how great the Creator?
And its stars like priceless jewels
Far beyond the reach of kings
Bow down for the shepherd guiding him home.

But how many eyes are closed
To the wonder of this night?
Like pearls, hidden, deep beneath a dark
Stream of desires.
But like dreams vanish with the call to prayer
And the dawn extinguishes night – here too are signs.
God is the Light - God is the Light

How great the beauty of the Earth and the creatures
Who dwell on her.
How great – then how great the Creator?
As its mountains pierce the clouds
High above the lives of men
Weeping rivers for thousands of years.

But how many hearts are closed
To the wonders of this sight?
Like birds in a cage, asleep with closed wings
But like work stops with the call to prayer
And the birds reside – here too are signs
God is the Light – God is the Light

How great the works of man and the things he makes
How great – then how great the Creator?
Though he strives to reach the heavens
He can barely survive
The wars of the world he lives in.

Yet, how many times he’s tried,
Himself to immortalise?
Like his parents before him in the Garden of Eden
But like the sun sets with the call to prayer
And surrenders to the night here too are signs
God is the Light Everlasting
God is the Light Everlasting
God is the Light Everlasting
God is the Light Everlasting

tiistai 6. maaliskuuta 2012

1001 muslimikeksintöä

Eksyin sattumalta eräälle mielenkiintoiselle ja kiehtovalle sivustolle enkä voinut vastusta kiusausta vinkata siitä myös täällä. Aikaisemmin olen kirjoittanut muslimien tekemistä keksinnöistä artikkelissa Muslimikeksintöjä, jotka muuttivat maailmaa. Nyt löysin yksittäisen artikkelin sijaan kokonaisen sivuston, jossa esitellään muslimien tekemiä keksintöjä. Projektin ja sivuston taustalla on joukko akateemisia tutkijoita eri tieteenaloilta ja kulttuurisista taustoista yhteistyössä eri yhdistysten ja muiden tahojen kanssa, joita löytyy sivuston viitteistä vaikuttava määrä.

Keksinnöt jakautuvat eri aihealueisiin:
  • Koti: taloustarvikkeet, pesuaineet, hajusteet,...
  • Koulu: matematiikka, tiede, kielet,...
  • Kaupankäynti ja markkinat: maanviljely, energian- ja ruoantuotanto,...
  • Sairaanhoito: lääketiede, lääkkeet, kirurgia,...
  • Kaupungit: arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu
  • Maantiede: kartografia, merenkäynti, luonnon ja ympäristön tuntemus,...
  • Tähtitiede: astronomisten välineiden kehittyminen ja maailmankaikkeuden tuntemuksen kehitys
http://www.1001inventions.com/
Tämä sivusto on niin huolella rakennettu, että se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Cat Stevensin kääntymistarina

On aina mielenkiintoista lukea islamiin palanneiden henkilöiden tarinoita siitä, mikä sai heidät tekemään ratkaisun valita islaminusko ja sen mukainen tapa elää. Itse asiassa olen lukenut varsin vähän kääntymistarinoita, joten en ole saanut tehtyä mielessäni johtopäätöksiä siitä, onko palanneiden kesken yhteneväisyyksiä. Voisin kuvitella, että yleisimpinä syinä ovat jokin merkittävä elämänmuutos tai -tilanne (kriisi), pettymys aikasempaan uskontoon, (positiivisten) vaikutteiden saaminen muslimeilta ja avioituminen islaminuskoisen puolison kanssa. Nämä perustuvat siis omiin mielikuviini, eivät tutkimustuloksiin. Toivoisin löytäväni jonkin nettisivun tai kirjasen, jonka kautta voisin lukea enemmänkin islamiin palanneiden tarinoita, sillä uskon niitä olevan yhtä monta erilaista kuin ihmisiäkin.

Sain muutama viikko sitten elämän tarkoitusta käsittelevän kirjasen, jossa oli monen muun asian ohella kerrottu myös Yusufin (Yusuf Islamin), aikaisemmin brittiläisenä pop-muusikkona tunnetun Cat Stevensin kääntymistarina. Nimi Yusuf Islam oli minulle ennestään tuttu, mutta en osannut yhdistää häntä useita hittikappaleita esittäneeseen laulajaan ennen kuin luin siitä tästä kirjasesta (tämä kertonee jotakin musiikillisesta tietämyksestäni tai pikemminkin sen puutteesta).  Halusin tiivistää seuraavaksi Cat Stevensin tarinan laulajasta uskonnollisen vakaumuksen saaneeksi sananlevittäjäksi.

Cat Stevensistä Yusuf Islamiksi

Cat Stevens, syntymänimeltään Stephen Demetre Georgiou, syntyi ruotsalaisen äidin ja kyproksenkreikkalaisen isän muodostamaan perheeseen vuonna 1948. Perhe oli kristitty ja Stephenille opetettiin, ettei Jumalaan ollut suoraa yhteyttä, vaan yhteys muodostettiin Jeesuksen kautta. Stephen ei sulattanut kaikkea vanhemmilta oppimaansa, mutta hän kunnioitti vanhempiensa uskontoa.

Vähitellen Stephen vieraantui uskonnollisesta kasvatuksestaan ja musiikki vei hänet mukanaan. Hän halusi olla iso tähti, ja media sai hänet ajattelemaan, että ehkäpä se olikin hänen Jumalansa, ehkäpä hänen elämäntarkoituksensa oli tehdä paljon rahaa. Hänen esikuvansa olivat poptähtiä, mutta jokin Stephenin sydämessä vakuutti hänet siitä, että rikastuttuaan hän halusi auttaa tarpeessa olevia. Yhä enemmän rikastuessaan ja saadessaan kuuluisuutta media teki hänestä elämää suuremman ilmiön ja hän halusi saada kaiken uskoen sen olevan mahdollista käyttämällä päihteitä.

Vuoden taloudellisen menestyksen jälkeen Stephen sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan. Se sai hänet ajattelemaan monia asioita:oliko hän pelkkä ruumis, ja oliko elämän tarkoitus vain tyydyttää hänen ruumiinsa tarpeet? Miksi hänen piti olla vuoteessa? Myöhemmin hän ymmärsi, että tämä oli Jumalan lähettämä siunaus hänelle. Tuohon aikaan itäiset mystiset uskonnot olivat muodissa ja Stephenkin alkoi meditoida ja ryhtyi kasvissyöjäksi. Hän ymmärsi, että hänellä oli oma tahto ja se oli Jumalan tahdon noudattaminen. Hän kyllästyi lopullisesti kristinuskoon ja uusi uskonnollinen herääminen näkyi myös hänen laulunsanoituksissaan. Tämä ajanjakso oli hankalaa aikaa, sillä samanaikainen rikastuminen ja kuuluisuus olivat vaikeasti yhdistettävissä Totuuden etsimiseen. Stephen kokeili useita itämaisia uskontoja, mutta vasta saadessaan Jerusalemissa vierailleen veljensä antaman Koraanin hän tunsi löytäneensä jotakin omaa, itselle sopivalta tuntuvaa.

Lukiessaan Koraania Stephen huomasi, että se vastaa kaikkiin hänen kysymyksiinsä elämänsä tarkoituksesta, mikä oli todellisuus ja mistä hän tuli. Hän ymmärsi, että kysymyksessä ollut uskonto siinä mielessä kuin Länsi sen käsitti; ettei hän islaminuskon omaksuessaan ollut fanaatikko, vaikka monet niin tuntuivat ajattelevan. Hän huomasi myös, etteivät sielu ja ruumis ole erotettavissa toisistaan. Stephen halusi tulla muslimiksi.

Stephen ymmärsi, että Jumala oli luonut kaiken. Se sai hänet menettämään ylpeyttään ja tuntemaan, että hän oli muslimi. Koraania lukiessaan hän huomasi monen asian pitävän paikkansa ja että sitä voi lukea usealla eri tasolla. Stephen päätti matkustaa Jerusalemiin, kuten hänen veljensä oli tehnyt aikaisemmin. Siellä hän meni moskeijaan ja istuutui alas osallistuen rukoukseen ja tuntien uskomattoman rauhantunteen. Palatessaan Lontooseen hän tapasi siskon, joka ohjasi hänet paikalliseen moskeijaan. Tämä tapahtui vuonna 1977. Eräänä perjantaina hän meni imaamin puheille ja teki uskontunnustuksen. Häneen teki vaikutuksen se, että hän pystyy olemaan suorassa yhteydessä Jumalaan rukouksen kautta. Hän halusi alkaa elää Profeetan (saws) esimerkkiä noudattaen ja ymmärtäen, että täydellisyys kuuluu yksin Jumalalle.

Tarina on lyhennetty Abu Issa Al-Shamyn laatimasta kirjasesta What is the Purpose of Our Life?, jonka on julkaissut Conveying Islamic Message Society.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Siivouspäivä

Muutama viikonloppu takaperin ehdin pitkästä aikaa tekemään vähän perusteellisemman siivouksen. Se on ollut usein mielessä ("voi kunpa saisin lajiteltua ylimäääräiset tavarat ja vaatteet pois"), mutta sopivaa hetkeä ei tullut kohdalle aikaisemmin.

Ajan kulumisen huomaa siitä, kun vaatekaapissa huomaa melkein kaikkien loppukesällä hyvin sopineiden lastenvaatteiden jääneen auttamatta liian pieniksi. Oli selvästi jo aika tehdä inventaario ja siirtää laatikoihin varastoon menevät vaatteet ja tehdä mielessä listaa siitä, mitä tarvittaisiin tilalle. Onneksi aika on tuonut myös kokemusta siitä, että suhteellisen vähäiselläkin määrällä vaatteita tulee toimeen. Enää ei tule hankittua liikaa ylimääräisiä (lasten)vaatteita, joiden käyttämättömyys sitten myöhemmin harmittaa.

Omien vaatteitteni osalta aika on toiminut siten, että huomaan olevani valmis luopumaan joistakin vaatteista, jotka edustavat "edellistä elämääni", toisin sanoen aikaa ennen islamiin palaamista. Pala palalta olen sanonut hyvästit entiselle minälleni ja toivottanut tervetulleeksi uuden. Pidin esimerkiksi farkkuja edellisen (ja viimeisen?) kerran noin vuosi sitten ja ne odottavat kaapissa vain aikaa, jolloin luovun niistä lopullisesti.  Useita muitakin vaatteita on ollut kaapissa vain odottamassa, että päästän niistä irti - aikoihin en ole niitä käyttänyt. On mielenkiintoista huomata, kuinka pukeutumismieltymykseni on vähitellen muuttunut hameiden ja mekkojen suuntaan. Jos ilmanalamme olisis suotuisampi, voisin käyttää niitä vuoden ympäri.

Laatikoiden läpikäynnin yhteydessä löysin yllättävän paljon vanhaksi menneitä lääkkeitä, osan jopa avaamattomissa pakkauksissa. Poistin ylimääräiset pakkaukset ja keräsin ne muovipussiin apteekkiin vietäväksi. Samana päivänä luin postin tuoman uutiskirjeen Unicefilta, jonka kuukausilahjoittaja olen. Kirje kertoi järjestön työstä viime vuoden aikana: siitä kuinka rokotteilla ja lääkkeillä polio-, tuhkarokko- ja odottavien äitien AIDS-tartunnat syntymättömiin lapsiin oli saatu lupaavasti vähenemään ja kuinka työ jatkuu edelleen. Yhteensattuma toi ristiriitaisen olon: elän niin yltäkylläisesti, että minulla riittää lääkkeitä poisheitettäväksi asti, kun taas muualla puuttuvat ne perustavimmanlaatuiset, helpot, edulliset ja yksinkertaiset tavat välttää turhat tartunnat ja kuolemantapaukset. Samalla tuli olo, että yritän ostaa itselleni parempaa omaatuntoa lahjoittamalla pienen summan kuukausittain hyväntekeväisyyteen. (Samalla tuli tosin mieleen sekin, että lukemani mukaan joillakin alueilla Afrikassa joitakin lääkkeitä olisi tarpeeksi tarjolla, mutta ne syystä tai toisesta vanhenevat varastoissa, mikä ei ole hyvä juttu sekään.) Teenpä niin tai näin, aina tuntuu että voisi tehdä paremmin.

Valitettavasti kuluneet viikot ovat todistaneet myös toisenlaista "siivousta". Olen joutunut jättämään äkilliset hyvästit usealle työtoverille, jotka ovat saaneet kiitokseksi ahkerasta ja kaikin puolin kunnioitettavasta työpanoksestaan irtisanomisilmoituksen. Toivon sydämestäni, että työtovereillani on paljon muutakin sisältöä elämässään kuin työ, jotta he pääsevät jaloilleen ja voivat kääntää tämän voitokseen. On ollut kieltämättä aika hurjaa katsoa, kuinka nopeasti lopettaneet työntekijät voidaan ikään kuin lakaista pois melkein kuin heitä ei olisi ollutkaan. Kenties nopea eteenpäinmeno toimii jonkinlaisena suojamekanismina aikana, jolloin lukuisat muutokset olisi mahdotonta muuten käsitellä.

Siivous merkitsee aina jollakin tapaa uuden alkua tai vähintäänkin oman pään ja ajatusten järjestelyä. Fyysinen työ auttaa saamaan myös henkisen puolen paremmalle tolalle.  Elämä tuntuu olevan paremmin hallittavissa, ainakin se pieni pala jota voimme pitää hyppysissämme. Ja mikäpä olisi parempi tapa päättää siivousurakka kuin nauttia iso kuppi lämmintä teetä pikkuleipien kanssa - se auttaa alkuun suuremmissakin myllerryksissä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...