lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kirja-arvio: Pikajuna Mumbaihin

Tulisen mausteinen, pakokaasunhajuinen, raivostuttavan byrokraattinen, mutta silti ajaton, välitön ja rakastettava Intia näyttäytyy teoksessa Pikajuna Mumbaihin kaikkiin aisteihin vedoten. Seppo Järviselle Intiasta on muodostunut lähes toinen kotimaa ja tässä esseekokoelmassaan hän pohtii elämänmenoa Intiassa lähes kaikista mahdollisista näkökulmista eri puolilla jättimäistä maata. Järvisen mottona on, että Intia on koettava omana itsenään, sen omilla ehdoilla. Länsimaisesta ihmisestä moni asia Intiassa voi vaikuttaa olevan päälaellaan eikä ulkopuolisuuden tunteelta voi välttyä pitemmänkään oleskelun jälkeen, mutta asioihin suhtautuminen avoimesti auttaa kummasti asiaa. Ja tärkeä muistisääntö ekakertalaiselle: vaikka jonkin palvelun hinta vaikuttaisi käsittämättömän alhaiselta, älä silti maksa liikaa ylimääräistä, sillä köyhälläkin on itsekunnioituksensa. Rahoilla leveileminen antaa öykkärin kuvan.

Tällaisia pieniä ohjeita viliseee esseissä, joiden aihepiiri vaihtelee laidasta laitaan köyhyydestä, taudeista ja sairauksista, liikennevälineistä, ruoasta, länsimaisuudesta ja turisteista aina intialaislasten adoptioon asti. Teoksen heikkous on kenties juuri se, että ajatus tuntuu kulkevan välillä ilman punaista lankaa aiheesta toiseen nopeasti tajunnanvirran tavoin. Tähän teokseen voisikin suhtautua ajatelmakokoelmana, joka kyseenalaistaa länsimaisen ajattelutavan ja arvomaailman. Teos sopii luettavaksi vaikkapa Intian omatoimimatkasta haaveilevalle tai nojatuolimatkailijalle. Monet kuvaukset ovat niin realistisen kuuloisia, että voisi kuvitella olevansa itse paikan päällä.

Tekniset tiedot:
Järvinen, Seppo: Pikajuna Mumbaihin
ISBN: 978-951-9036-63-2
Enostone 2006
Nidottu, 274 s.
Kirjastoluokka: 42.9

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...