maanantai 11. kesäkuuta 2012

Hidastaa, ei hidasta

"Jos syy [downshiftata] on henkilökohtainen mukavuus, se on hemmotellun lapsen käytöstä, ja sanon, että menkää takaisin töihin." - Matti Apunen, Nyt-lehti

Tämä sitaatti sattui silmiini lehteä selaillessani. Leikkasin sen talteen ja paperilappunen on pyörinyt pöydälläni nyt reilun viikon. Olen yrittänyt koota ajatuksiani sellaiseen muotoon, että niistä saisi jotakin järkevää myös kirjallisessa ulkoasussa.

Mitä tapahtuisi, jos kaikki hidastaisivat elämänrytmiään? Talouskasvu hidastuisi, konkreettisesti laskettavissa oleva tuottavuus laskisi, verotulot pienenisivät. Monelle nämä ovat uhkakuvia, joiden toteutumista vastaan taistellaan kynsin hampain. Downshiftaamista voidaan vastustaa siksi, että vajaata työviikkoa tekevät tai peräti kokonaan ilman palkkatyötä olevat koetaan yhteiskunnan loisiksi, jotka hyötyvät  muiden verotuloilla tuotetuista palveluista laittamatta itse rikkaa ristiin.

Tutkimuksissa on todettu sekin, ettei elämänrytmin (liiallinen) hidastaminen sovi kaikille. Joitakin hidastaminen voi passivoida siinä määrin, ettei elämästä saa enää otetta eikä niitä pakollisiakaan asioita saa enää hoidetuksi. Syrjäytyminen on Suomessa jo liiankin tuttu ilmiö, jonka ovat huomanneet nekin, joita se ei henkilökohtaisesti koske. Ulkopuolisuuden tunne voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin, vaikka toisaalta myös taloudellisesti hyväosaisten keskuudessa ilmenevän henkisen pahoinvoinnin seurauksista on uutisoitu myös lehtien otsikoissa.

Uskon, että tapahtuipa elämänrytmin hidastaminen omasta tai jonkun ulkopuolisen tahdosta (esimerkiksi irtisanomisen seurauksena), parhaassa tapauksessa sen lopputuloksena on henkilökohtaisen mukavuuden tunteen lisääntyminen. On vihdoin aikaa pysähtyä ajattelemaan, mitä elämältään haluaa. Mihin kaikki aika on mennyt? Voisinko käyttää sen paremmin, itselle arvokkaampien päämäärien saavuttamiseksi? Voisinko pienemmillä tuloilla saavuttaa sellaisen elämäntason, että ilo ja onni löytyvät jostakin muualta kuin kauppakeskuksista, huvipuistoista tai muista kaupallisista paikoista? Voisinko vihdoinkin ottaa askeleen sen unelman saavuttamisen suuntaan, josta olen vain haaveillut ollessani liian kiireinen toisarvoisten asioiden hoitamisessa?

En voi mitään sille, että itseäni kiehtoo ajatus aikapankeista ja tavaroiden vaihtopalveluista. En ole itse niihin (vielä) osallistunut, mutta kannatan niitä ilmiöinä ja nostan näkymätöntä hattuani henkilöille, jotka käyttävät aikaansa tämäntyyppisen yhteisöllisyyden, ekologisuuden ja henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Oma mukavuus on lupa ottaa huomioon, sillä loppujen lopuksi olemme itse vastuussa omista ratkaisuistamme ja siitä, että tunnemme tehneemme oikein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...