tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kirja-arvio: Tiikeriäidin taistelulaulu

Amy Chua on amerikankiinalainen ja naimisissa juutalaisen Jedin kanssa. Molemmat työskentelevät yliopistossa professorin tehtävissä. Perheeseen kuuluu kaksi tytärtä, Sophia ja Lulu. Amylla on hyvin kunnianhimoiset suunnitelmat tytärtensä suhteen ja hänen periaatteensa onkin, että äidin tehtävä on valmistaa lapsiaan tulevaisuutta varten eikä saada heitä pitämään hänestä. Tytärten kasvatus on varsin ankaraa: televisio ja tietokonepelit on kielletty, kotiin ei saa kutsua leikkikavereita eikä käydä yökylässä, koulussa saa jäädä kakkoseksi vain liikunnassa ja ilmaisutaidossa ja ainoina harrastuksina on viulun ja pianon soitto. Koulupäivän jälkeen vuorossa on tuntien soittoharjoittelu, jota äiti vetää vaativan työnsä ohessa samalla kun hän pitää huolen siitä, että tyttäret ovat muita edellä matematiikassa ja muissa kouluaineissa. Harjoittelu tuottaakin tulosta: sekä Sophia että Lulu menestyvät koulussa mainiosti ja heistä kehittyy poikkeuksellisen taitavia pianon ja viulun soitossa aina kuuluisia esiintymisiä ja kilpailuja myöten. Yhteen asiaan Amy Chua ei kuitenkaan osannut varautua: mitä tapahtuu, kun Lulu kapinoi ja uhkaa romuttaa hänelle huolella valmistellun tulevaisuuden?

Tiikeriäidin taistelulaulu lienee saanut nimensä siitä, että teoksen kirjoittanut Chua on syntynyt tiikerin vuonna ja myös tytärten kohdalla heidän syntymävuotensa eläinmerkit näyttävät pitävän paikkansa. Siinä missä muutaman vuoden vanhempi Sophia on esimerkillinen esikoinen, Lulu osoittautuu kapinoivaksi kuopukseksi, jolla on oma tahto alusta alkaen. Teos on kirjoitettu pitkälti äidin näkökulmasta kertoen yömyöhään jatkuvista harjoituksista, jännityksestä kansallisia kilpailuja tai arvostettujen musiikkiopistojen pääsykokeita ennen. Elämä vaikuttaa olevan yhtä suorittamista ja soittoharjoitusten mahduttamista jopa lomamatkojen ajaksi .Äiti ei säästele itseään kouliessaan tyttäriään yhä täydellisempiin suorituksiin, sillä kiinalaisen perinteen mukaan vain ensimmäiseksi sijoittuminen on tarpeeksi hyvä. Haasteita aiheuttaakin se, että länsimaisessa ympäristössä kiinalaisen kurin ylläpitäminen on vaikeampaa ympäristön paineiden vuoksi. Lopulta pato murtuu, kun Lulu saa tarpeekseen ja päättää lopettaa viulunsoiton. Chualle on kova paikka myöntää, ettei hän voikaan vaikuttaa kaikkiin tytärtensä asioihin.

Chuan esittämä kiinalainen kasvatusmalli on toki johtanut siihen, että monet kiinalaiset ovat erittäin taitavia muusikkoja tai lahjakkuuksia muilla osa-alueilla. Itselleni kiinalaisuus tuo automaattisesti mieleen tietynlaisen kurinalaisuuden, mikä leimaa myös Sophian ja Lulun lapsuutta ja nuoruutta. Länsimaiseen ajatustapaan tottuneena vanhempien täysi määräysvalta ja lapsen oman tahdon muokkaaminen näin radikaalilla tavalla vaikuttaa arveluttavalta, vaikka Chuan mukaan länsimaiset lapset eivät ole loppujen lopuksi sen tyytyväisempiä kuin kiinalaisetkaan. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin, ja tämä teos voi toimia sopivana kimmokkeena lasten kasvatusta koskevassa keskustelussa. Harvempi jäänee tästä teoksesta täysin kylmäksi, sen verran kantaaottava se on.

Tekniset tiedot:
Chua, Amy: Tiikeriäidin taistelulaulu
Suomentajat: Auri Paajanen ja Susanna Tuomi-Giddings
ISBN: 978-952-234-071-9
Siltala 2011
Sidottu, 247 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...