lauantai 25. elokuuta 2012

Kirja-arvio: Iloisen talon kellareissa

Iloisen talon kellareissa on kokoelma kirjoituksia erilaisten yhteisöjen jäsenistä. Äänensä saavat kuuluviin niin vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön, romaneihin, Jehovan todistajiin kuin tataareihin kuuluvat tai kuuluneet kertojat. Useimpien kertojien nimi on muutettu, mutta tarinat lienevät tosia. Tarinoita teoksessa on yhteensä kymmenen, jotka jakautuvat yhteisöittäin siten, että vanhoillislestadiolaisia on viisi, romaneita kaksi, tataareita yksi ja Jehovan todistajia kaksi. Tarinoissa henkilöt pääsevät kertomaan elämästään omin sanoin, niin miehinä kuin naisina, ja näin valottamaan ulkopuolisille hieman sitä maailmankuvaa, jonka he ovat omaksuneet jo äidinmaidon mukana.

Iloisen talon kellareissa on mielestäni hieman kummallinen nimi tälle kirjalle, sillä käytännössä kaikki tarinat ovat jollakin tapaa ahdistavia ja epäkohtia esiin nostavia. Useat kertojat korostavat sitä, että vaikka Suomen laki takaa kaikille tietyt ihmisoikeudet, ovat oman yhteisön jäsenet niitä, jotka puuttuvat usein perustavalla tavalla sen jäsenten elämään aina lapsiluvusta, ystävistä ja harrastuksista lähtien. Monella lestadiolaisäidillä on ehkäisykiellon vuoksi taakkanaan enemmän lapsia kuin he olisivat toivoneet, ja toisaalta mies eräs mies kertoo ahdistavaksi sen, että suurelle perheelle pitäisi riittää aikaa samalla, kun rakenteilla on suurempi talo antamaan tarpeeksi tilaa kaikille sen asukkaille. Toisaalta romanit kertovat omista lainalaisuuksistaan, jossa suomalaiset viranomaiset pystyvät melko harvoin auttamaan. Myös Jehovan todistajilla on omat tiukat sääntönsä, ja syystä tai toisesta yhteisöstä erotettu joutuu jättämään taakseen kaikki yhteisön jäsenet, myös perheenjäsenensä.

Teoksen toimittanut Kristiina Kouros on Ihmisoikeusliiton pääsihteeri ja saanut työnsä kautta tutustua ihmisoikeusrikkomuksiin Suomessa. Hän on kirjoittanut kirjaan muutaman luvun, jossa hän käy läpi ajatuksiaan esimerkiksi siitä, miten suomalainen yhteiskunta ei ole pystynyt puuttumaan kunnolla niihin ihmisoikeusrikkomuksiin, joita eri uskonnollisten ja muiden yhteisöjen sisällä tapahtuu. Joinakin esimerkkeinä kirjassa otetaan esiin vanhoillislestadiolaisten keskuudessa ilmenneet kymmenet lasten hyväksikäyttötapaukset. Olin odottanut tähän teokseen mukaan hieman enemmän eri yhteisöjä, sillä nyt painotus on pitkälti vanhoillisleastadiolaisuudessa. Joka tapauksessa pidän arvokkaana asiana sitä, että kertojilla on ollut mahdollisuus tuoda oman yhteisönsä epäkohtia esiin samalla, kun he ovat kertoneet myös siitä rikkaudesta, jonka usko on tuonut heidän elämäänsä.

Tekniset tiedot:
Kouros, Kristiina (toim.): Iloisen talon kellareissa
ISBN: 978-952-01-0617-1
Into Kustannus 2011
Nidottu, 149 s.
Kirjastoluokka: 32.2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...