maanantai 8. lokakuuta 2012

Muutoksen tuulia

Jo useamman viikon ajan mielessäni on pyörinyt kaikenlaisia ajatuksia, joista voisi tänne kirjoittaa. Aikaa ei ole kuitenkaan ollut eikä sen puoleen kovin paljon ylimääräistä energiaakaan. Huono omatunto on lisäksi painanut jo jonkin aikaa siitä, että tunnen laiminlyöneeni uskonelämääni siksi, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt tai jaksanut. Takaraivossa on pyörinyt ajatus siitä, että olen tietynlaisessa siirtymävaiheessa: matkalla elämänvaiheeseen, jota en pysty täysin ennakoimaan tai hallitsemaan. Syksy tuntuu yleensäkin merkitsevän jonkin uuden alkua, ja tänä vuonna sillä on aivan erityinen merkitys. Perheeseemme on syntymässä uusi jäsen muutaman viikon kuluttua ja olen palannut sen myötä takaisin kokoaikaiseksi kotiäidiksi.

Viime yöt ovat menneet katkonaisten ja rauhattomien unien merkeissä. Siirtymä työelämästä takaisin kotiin vienee aikansa. Fyysisesti muutos on jo tapahtunut, mutta henkisellä puolella prosesi on vielä kesken. Viime viikot ovat olleet niin hyvässä kuin huonossakin mielessä työntäyteisiä ja tapahtumarikkaita, että niiden sulattamisessa menee vielä tovi jos toinenkin. Moni muutos on ollut meneillään yhtä aikaa ja arvaamatta, ja työn touhussa sellainen on suhteellisen helppo upottaa kaiken näennäisen tekemisen taakse. Kotona sen sijaan vaihtoehtona on täyttää päivät ja ajatukset kotitöillä ja muilla velvollisuuksilla tai antaa ajatuksille vihdoin tilaa. Toivon, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu, sillä haluaisin vihdoin saada ajatukset selviksi ja valmiiksi uutta varten. Olo on ollut hieman samanlainen kuin silloin, kun elin vaihetta juuri ennen islamiin palaamista. Silloin tunsin jotakin merkittävää olevan tapahtumassa, mutta en osannut tarkemmin selittää itsellenikään, mistä oli kyse.

Unet ovat olleet tapa prosessoida muutosta. Toinen tapa lienee sairastaminen. Tunnollinen ja kunnollinen työntekijähän sairastaa tunnetusti vain loma-aikanaan, joten minullekin on iskenyt nyt loppuaikana sitkeä flunssa, johon en sairastu yleensä ollenkaan.Tällä kertaa se ei tunnu menevän ollenkaan ohi, mutta luotan siihen, että asioiden selvitessä myös fyysinen olo kohentuu.

Toivon ja rukoilen, että tulevat viikot merkitsevät aikaa itselle ja perheelle. Toisaalta toivon tämän oman ajan merkitsevän myös uutta yhteyttä Jumalaan  ja vahvistunutta luottamusta siihen, ettei Hän anna taakaksemme enemmän kuin jaksamme kantaa. Olenhan tiennyt sen jo aikaisemmin, mutta aina välillä meistä itse kukin tarvitsee hieman muistutusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...