sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kirja-arvio: Rasistinen Suomi

Itä-Suomen yliopiston tutkija Vesa Puuronen on kirjoittanut hiljattain ilmestyneen teoksen Rasistinen Suomi, jossa hän analysoi rasismin esiintymistä Suomessa historiallisena ja nykypäivän ilmiönä. Teoksessa on käyty läpi rasismin eri määritelmiä, kuten vanha rasismi, uusrasismi, rakenteellinen rasismi, arkielämän rasismi, rotujärjestelmä ja rodullistaminen. Keskustelu monikulttuurisesta Suomesta on lisääntynyt viime vuosien aikana, mutta joukkoviestimissä aiheeseen liittyviä käsitteitä ei ole yleensä määritelty keskenään samalla tavoin, joten siksi yhteiselle käsitteistölle on tarvetta.

 Puurosen teoksessa merkittävän huomion saavat Suomen vanhat vähemmistöt, venäläiset ja saamelaiset. Venäläisvihalla on Suomessa varsin pitkät juuret, vaikkakin suhtautumisessa venäläisiin on ollut vaihtelua aikojen saatossa. Rasismissa on ollut näkyvissä rodullistamisen piirteitä, ja vielä nykyäänkin venäläisvihaa on havaittavissa esimerkiksi joidenkin isänmaallisten ja Karjalan palauttamista ajavien puolueiden muodossa. Toisaalta monet venäläiset kokevat tulevansa syrjityiksi käyttäessään äidinkieltään Suomessa. Myös saamelaiset, virallisesta vähemmistöasemastaan huolimatta, ovat edelleen heikossa asemassa suomensuomalaisiin verrattuna. Pitkään jatkunut syrjintä ja saamen kielen käyttökielto erityisesti kouluissa on johtanut aikojen saatossa siihen, että oman äidinkielen puhuminen voidaan kokea hävettävänä, vaikka se onkin saanut sittemmin aseman yhtenä Suomen virallisista kielistä. Kuvaava esimerkki teoksessa on se, että erääseen enontekiöläiseen saamenkieliseen päiväkotiin ei valittu saamenkielistä lastenhoitajaa, vaikka hän oli ainoa hakija. Muutkin esimerkit kertovat, että suomensuomalaisten ja saamelaisten suhteet ovat edelleen kireät ja saamelaisten täytyy olla tietoisia oikeuksistaan pystyäkseen vaatimaan samoja palveluja kuin mitä suomensuomalaiset saavat.

Puuronen käsittelee teoksessaan myös poliisin ja oikeuslaitoksen suhtautumista rasistisiin rikoksiin. Puurosen mukaan tuomioistuimet eivät ole olleet johdonmukaisia antamissaan tuomioissa, mikä on vähentänyt luottamusta niitä kohtaan. Varsinkin lievemmät rasistiset rikokset jäävät myös usein ilmoittamatta poliisille. Teoksen useat oikeudenkäyntiesimerkit osoittavat, että suomalaisessa oikeuskäytännössä on kehittämisen varaa. Teoksessa käsitellään niin ikään rasismia suomalaisessa politiikassa, ja laajimpana tapausesimerkkinä on kansanedustaja Jussi Halla-ahon blogikirjoittelu. Puuronen pyrkii osoittamaan epäjohdonmukaisuuksia Halla-ahon kirjoituksissa. Puuronen käy vielä lopuksi läpi vuoden 2009 Yhteisvastuukeräyksen yhteydessä toteutettua kyselyä suomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttajien työllistymiseen.

Kokonaisuudessaan Puurosen teos on selkeä ja siinä käytetyt tapausesimerkit tuoreita, aivan viime vuosilta. Olin ollut itse tietoinen jonkinasteisesta rasismista Suomessa, mutta jotkin teoksen esimerkeistä ovat niin räikeitä, että niitä on vaikea uskoa todeksi. Teoksen aineisto on koottu osittain haastattelemalla rasismia kokeneita henkilöitä, mikä antaa heille oman äänen. Tämä puhutteleva teos sopii luettavaksi jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle.

Tekniset tiedot:
Puuronen, Vesa: Rasistinen Suomi
ISBN: 978-952-495-196-8
Gaudeamus Kustannus 2011
Nidottu, 286 s.
Kirjastoluokka: 32.2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...