maanantai 31. joulukuuta 2012

Kirja-arvio: Mustasukkaisuus. Repivä ja rakentava tunne

Mustasukkaisuus on univerasaali tunne, jolta ei välty elämänsä aikana todennäköisesti kukaan meistä. Sitä voi tuntea paitsi omasta puolisosta tai rakastetusta, myös työtovereista, ystävistä, perheenjäsenistä tai vaikkapa rakkaan ihmisen harrastuksesta. Juuri ilmestyneessä teoksessaan Mustasukkaisuus - repivä ja rakentava tunne teologian tohtori Ben Malinen erittelee mustasukkaisuutta eri näkökulmista. Teoksessa käydään läpi mustasukkaisuuden ilmenemismuotoja sekä sitä, missä menee terveen ja sairaalloisen mustasukkaisuuden välinen rajaviiva. Toisaalta mustasukkaisuudella on yhteys kateuteen, toiseen kielletyksi ja vaikeiksi koetuista tunteista. Miesten ja naisten kokemalla mustasukkaisuudella on tiettyjä eroja, mikä tulee esiin esimerkiksi uskottomuuden yhteydessä.Teoksen lopussa esitellään mustasukkaisuuden hallintatapoja sen tunnistamisen ja käsittelemisen kautta.

Mustasukkaisuus ei kosketa omaa elämääni tällä hetkellä tavallista enemmän, mutta valitsin tämän teoksen luettavaksi siksi, että toisen lapsen syntymän myötä tietynlaista sisaruskateutta tai -mustasukkaisuutta on ollut havaittavissa. Teoksessa käydäänkin läpi myös tätä ilmiötä, vaikkakin se painottuu enemmän kaikkein perinteisimmän mustasukkaisuuden muodon eli rakastettujen tai puolisoiden välisen mustasukkaisuuden eri puoliin. Sairaalloiseksi muuttuessaan tämä tunne voi aiheuttaa suurta tuhoa parisuhteelle ja henkilölle itselleen. Tämän teoksen kautta mustasukkaisuuden kanssa painiva voi ymmärtää paremmin, mitä tekijöitä on tunteen taustalla (esimerkiksi lapsuuden tapahtumat) ja kuinka se on mahdollista saada paremmin hallintaan. Malinen on käyttänyt tekstin ohessa lainauksia tutkimusaineistostaan, mikä tuo mukaan konkreettisia kertomuksia mustasukkaisten ja heidän läheistensä elämästä. Kirja on hyvin kansantajuisesti kirjoitettu ja sopii lyhyydessään myös kiireisemmän henkilön luettavaksi.

Tekniset tiedot:
Malinen, Ben: Mustasukkaisuus. Repivä ja rakentava tunne
ISBN: 978-952-247-369-1
Kirjapaja 2012
Sidottu, 156 s.
Kirjastoluokka: 14.8 

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kissoista

Kuvan lähde: http://www.iltalehti.fi
Abu Hurayrahin ("Kissanpennun isän"), yhden Profeetta Muhammadin (saws) seuralaisen, kiintymys kissoihin on hyvin tunnettua. Kissoja, toisin kuin koiria, pidetään rituaalisesti "puhtaina" ja ne saavat liikkua vapaasti moskeijoiden sisällä, mukaan lukien Mekan suurmoskeijassa. Tarinat kissoista, jotka tutkivat rukoilemassa olevia ihmisiä ja kissoista, jotka ovat herkkiä kauneuden ja armon läsnäololle, ovat yleisiä.

Lähde: Glasse, Cyril: The Concise Encyclopaedia of Islam (s. 114)

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kirja-arvio: Meteoriitti

Dan Brownin kolmas jännitysromaani vie lukijan keskelle Yhdysvaltain presidentinvaalikamppailua. Istuva presidentti Herney on saanut haastajakseen senaattori Sextonin, joka on nostanut vaalien asiakysymykseksi Yhdysvaltain avaruusjärjestön Nasan ja sen loppumattomat rahanreiät. Sextonin mukaan Nasa pitäisi yksityistää, sillä se kuluttaa tolkuttomasti veronmaksajien varoja.

Sextonin puheet Nasasta ovat saaneet presidentti Herneyn tukalaan asemaan. Herneyn kannalta kuin onnettaren taikaiskusta Nasa tekee samaan aikaan merkittävän löydön: Milnen jäätiköltä Pohjois-Grönlannista löytyy jäähän hautautuneena 190 miljoonan vuoden ikäiseksi mitattu meteoriitti, joka sisältää merkkejä maapallon ulkopuolisesta elämästä. Neljä riippumatonta tutkijaa vahvistavat löydön oikeellisuuden ja Herney näyttää jo olevan vahvoilla presidenttikilvassa. Kaiken takaa paljastuu kuitenkin mittava salaliitto, jonka takaa löytyy yllättäviä merkittävässä asemassa olevia henkilöitä. Onko meteoriitti oikeasti meteoriitti, millaiset vaikutukset löydöllä on presidentinvaaleihin ja kuinka käy Nasan?

Meteoriitti hyödyntää muiden Brownin teosten tapaan paljon nykyteknologian viimeisimpiä saavutuksia juonikuvioiden toteutuksessa. Juuri se tekee mielestäni hänen teoksistaan mielenkiintoisia aina loppumetreille saakka. Juonikuvio on onnistuttu rakentamaan niin, etten ainakaan itse osannut arvata kirjan loppuratkaisua etukäteen. Jännityskirjallisuuden ja nykyteknologian yhdistelmästä pitäville tämä teos on varma valinta; kuitenkaan Brownin teoksista tämä ei nouse suosikikseni.

Tekniset tiedot:
Brown, Dan: Meteoriitti
Suomentaja: Jorma-Veikko Sappinen
ISBN: 951-0-31783-7
WSOY 2006
Sidottu, 519 s.
Kirjastoluokka: 1.4

perjantai 21. joulukuuta 2012

Kirja-arvio: Murtamaton linnake

Yhdysvaltain vähiten tunnettuihin virastoihin kuuluva NSA on perehtynyt nykyaikaiseen tiedustelutoimintaan. Viraston väitetään pystyvän seuraamaan kattavasti maailman tietoliikennettä ja sen uusimpiin hankintoihin kuuluva TRANSLITR on nykytekniikan huippua edustava ohjelmisto, joka pystyy murtamaan myös hyvin monimutkaisia salakielisiä koodeja. NSA joutuu historiansa suurimman haasteen eteen, kun se törmää koodiin, jonka murtamiseen TRANSLITR ei kykene. Viraston kryptologi Susan Fletcher saa kutsun saapua paikalle ratkaisemaan ongelmaa.

Murtamattoman koodin takana on laitoksen entinen työntekijä, japanilaista syntyperää oleva ja syntymästään lähtien ydinpommin aiheuttaman radioaktiivisen laskeuman vammauttama Ensei Tankado. Tankado esittää virastolle huikean uhkavaatimuksen: NSA:n tulee paljastaa maailmalle TRANSLITR-ohjelmiston olemassaolo tai Tankadon kehittämä koodi julkaistaan vapaasti internetissä. Käytännössä se merkitsisi rikollisen toiminnan mahdollistumista täysin valvonnan ulottumattomissa. Valitettavasti Tankado kuolee Espanjassa ja hänen hallussaan oleva avain joutuu tuntemattomiin käsiin. Susanin kihlattu David Becker lähetetään etsimään avainta, jotta TRANSLITR:n jauhama koodi saataisiin avattua ja mittaamattoman laaja salainen aineisto pidettyä salassa.

Murtamattomasta koodista ei yllättäviä juonenkäänteitä puutu. Teoksen alkuasetelma vaikuttaa selkeältä, mutta vähitellen selviää, ettei kaikki olekaan niin kuin Susan, David tai kukaan mukaan kirjan henkilöistä on kuvitellut. Varsinkin Davidin huono-onninen seikkailu Espanjassa voi saada lukijallakin kylmän hien niskaan. Loppuun asti kestävä jännitysnäytelmä, kekseliäät juonikuviot ja älyllinen kilpajuoksu aikaa vastaan pitävät lukijan hyppysissään aina alusta viimeiselle sivulle saakka.


Murtamaton linnake on yhden suosikkikirjailijani Dan Brownin esikoisteos, jonka luin ensimmäisen kerran jo muutama vuosi sitten. Olen nyt lukemassa Brownin aikaisempaa tuotantoa läpi toiseen kertaan, sillä mielestäni tämä kirja muiden hänen kirjoittamiensa teosten tapaan kestää useamman lukukerran ja avautuu toisen kerran lukiessa uudella tavalla. Joistakin kohdissa teosta huomaa, että tämä kuuluu Brownin alkupään tuotantoon: tyyli ei ole aivan niin loppuun asti hioitunutta kuin esimerkiksi Enkeleissä ja demoneissa tai Da Vinci-koodissa. Toisaalta aihepiiriltään tämä on lähellä edellä mainittuja teoksia, sillä salakoodien maailmassa liikutaan jälleen. Koodeista, nykyteknologiasta ja tietenkin Dan Brownin tuotannosta pitävälle tämä teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Tekniset tiedot:
Brown, Dan: Murtamaton linnake
Suomentaja: Raimo Salminen
ISBN: 978-951-0-31692-4
WSOY 2007
Sidottu, 389 s.
Kirjastoluokka: 1.4

maanantai 17. joulukuuta 2012

Miksi omaa juomattomuutta pitää edelleen selitellä?


Lähde: http://www.ellit.fi

Alkoholi aiheuttaa neljänneksen Euroopan kuolonkolareista. (HS 15.12.2012)

Rattijuopumusturmissa kuolee vuosittain liki 80 ihmistä. (HS 9.12.2012)

Juominen ja huonot parisuhteet kaduttavat. (HS 26.11.2012)

Alkolholi vie hampaatkin suusta. (HS 19.11.2012)

Yllä on muutamia uutisotsikoita muutaman viime viikon ajalta yhden valtakunnallisen sanomalehden kotisivuilta poimittuna. Jos mukaan olisi otettu kaikki alkoholia sivuavat artikkelit, määrä olisi ollut huomattavasti suurempi: Helsingin Sanomien haulla uutis- ja artikkelituloksia tuli yhteensä yli 1 300. En lähtenyt tässä yhteydessä edes yrittämään hakuja muilta sivustoilta, sillä pelkään tuloksen olevan masentavan suuri.

Alkoholi on Suomessa rakas ja puhuttu aihe, josta jokaisella tuntuu olevan mielipide. Ja vaikka tuon ihmeaineen vaikutukset - niin positiiviset kuin negatiiviset - ovat hyvin tiedossa, omaa juomattomuutta saa edelleen olla selittelemässä puolituntemattomattomillekin jos sellaiseen tilaisuuteen sattuu eksymään, jossa sitä on tarjolla. Voisin esittää vastakysymyksen: miksi juot? Mutta suomalainen ajattelutapa on sen verran nurinkurinen, että alkoholin juomista pidetään lähtökohtana, ja siitä poikkeavat ovat tavalla tai toisella kummajaisia. Olen itse ollut muutamissa työpaikkojeni järjestämissä tilaisuuksissa, joissa olen ollut joukon ainoa alkoholittoman juomavaihtoehdon valinnut. Sain juomani erikseen pyytämällä eikä tätä vaihtoehtoa oltu ilmeisesti edes mietitty etukäteen, sillä minulle tarjottiin tilalle kivennäisvettä.

Minulle islamin uskoon kiinteästi liittyvä alkoholikielto on ollut helppoa ja luonnollista noudattaa, sillä olen ollut absolutisti jo ennen islamiin palaamista. Jumalalle siitä kiitos, sillä toisinkin olisi voinut olla eikä omia elämän lähtökohtia voi itse valita. Olen kokenut vieraaksi sen, että sumentaisin ajatteluni ja mieleni niin, etten välttämättä enää seuraavana päivänä muistaisi edellisen illan tapahtumia tai että en voisi kontrolloida omaa käyttäytymistäni. Ehkäpä juuri tuo itseni kontrolloimisen tarve on ollut suurin syy päihteettömyyteen: tieto siitä, ettei mikään päihde hallitse minua on tuonut riippumattomuuden tunteen. Olen ollut oman itseni herra, niin kuin asian kuuluisi olla muidenkin kohdalla.

Olipa juomattomuuden syy itse kullakin mikä tahansa, toivon sydämestäni, että meitä on jatkossa yhä enenevä määrä. Jossakin määrin lohdullinen ja toivoa herättävä uutinen oli hiljattain Helsingin Sanomien sivuilla julkaistu tieto, jonka mukaan nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt koko 2000-luvun ajan. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa omaa juomattomuutta ei tarvitse enää erikseen selitellä, vaan se on luonnollinen vaihtoehto juomisen rinnalla.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kirja-arvio: Miljoonia sirpaleita

James Frey on 23-vuotias joutuessaan vieroitushoitoon huumeista ja alkoholista. Nuoresta iästä huolimatta hänellä on takanaan jo yli vuosikymmenen kestänyt päihteiden väärinkäyttö ja hän on ehtinyt hankkia siinä samassa itselleen myös merkinnän rikosrekisteriin. Päivät ovat täyttyneet sekoilusta, huumeiden käytöstä, liiman imppaamisesta ja bensan haistelusta, juopottelusta ja hankaluuksiin ajautumisesta. Elämä ei voisi mennä enää huonommin, joten päihdeklinikka on hänen viimeinen vaihtoehtonsa. Lääkäreiden mukaan hänen päihderiippuvuutensa on edennyt niin pitkälle, että käytön jatkaminen merkitsisi nopeaa kuolemaa.

Frey suhtautuu päihdeklinikkaan ja siellä viettämäänsä kuuteen viikkoon samalla uhmakkuudella kuin siihenastiseen elämäänsäkin: hän ei usko AA:n kahteentoista askeleeseen, Jumalaan tai muuhunkaan korkeampaan voimaan. Aluksi hänen tekee mieli lähteä koko paikasta, sillä sen säännöt vaikuttavat liian vaikeilta noidatettavaksi. Vähitellen hän tutustuu kuitenkin lähes yhtä huonossa jamassa olevaan Lillyyn ja heidän välilleen kehittyvä rakkaus antaa molemmille voimia jatkaa. Frey saa myös uudenlaisen yhteyden vanhempiinsa ja kaikille perheen osapuolille selviää vuosien jälkeen, miksi heidän välinsä ovat olleet niin vaikeat. On aika kääntää uusi lehti elämässä ja vaikka Frey ei olisi sitä uskonutkaan, elämä ilman päihteitä on mahdollista ja elämisen arvoista.

Miljoonia sirpaleita on suorasanainen tarina erittäin vaikeasta päihderiippuvuudesta riippuvaisen itsensä kirjoittamana. Halusin itse varmistaa, että tarinalla on onnellinen loppu ennen kuin ylipäätään aloin lukea sitä: muussa tapauksessa lukeminen olisi voinut osoittautua liian raskaaksi. Tästä teoksesta ei surullisia ihmiskohtaloita puutu ja vaikka Frey on myöhemmin kirjoittamassa esipuheessa paljastanut, että on hieman liioitellut joitakin tapahtumia, on suurin osa siitä kuitenkin hänen mukaansa oikeasti tapahtunut ja loputkin teoksesta on kirjoitettu siten kuin Frey on ne itse kokenut. Raskas aihe ei sovellu kaikkein herkimmille, mutta luulen tästä teoksesta olevan henkistä apua muille riippuvuutensa kanssa taisteleville ja riippuvaisten läheisille.

Tekniset tiedot:
Frey, James: Miljoonia sirpaleita
Suomentaja: Sari Kumpulainen
ISBN: 951-9107-66-5
Bazar Kustannus Oy 2006
Sidottu, 495 s.
Kirjastoluokka: 99.1

tiistai 11. joulukuuta 2012

Kirja-arvio: Katastrofista uuteen alkuun

Katastrofista uuteen alkuun kertoo lahtelaisen kolmekymppisen Jonni Mäkisen selviytymistarinan. Mäkinen oli lomailemassa Thaimaan Khao Lakissa jouluna 2004 vaimonsa, kolmen lapsensa, isänsä, äitinsä, anoppinsa ja vaimonsa veljen perheen kanssa. Hän oli joukon ainoa henkiin jäänyt tsunamin iskettyä paratiisirannalle. Perhekeskeistä elämää viettäneelle ja perheyrityksessä työskenneelle Jonnille menetys oli sanoinkuvaamattoman suuri, mutta jo viidakon keskellä apua odottaessaan hän teki päätöksen, että eteenpäin olisi mentävä. Kuin ihmeen kaupalla katastrofista oli mahdollista päästä uuteen alkuun.

Katastrofista uuteen alkuun kertoo erittäin koskettavasti monia suomalaisiakin koskettaneesta onnettomuudesta eikä jätä kritisoimatta suomalaisten viranomaisten hitautta avuntoimittamisessa. Jonnin löysivät viidakosta paikalliset asukkaat, jotka toimittivat hänet paikalliseen sairaalaan. Apu oli olosuhteisiin nähden kohtuullista, sillä autettavia oli aivan liian paljon käytettävissä oleviin resursseihin verrattuna. Viimein Jonni sai kuljetuksen Suomeen, sillä vaikka kaikenlainen kuljettaminen tuntui todella kivuliaalta, Jonni tiesi, ettei paranisi ennalleen Thaimaan olosuhteissa. Lahdessa hyvin tunnettu Jonni ja hänen perheensä saivat paljon huomiota ja Jonni saikin paljon yhteydenottoja tutuilta ja tuntemattomilta. Hän karsi yhteydenpidon mahdollisimman vähiin ja löysi esimerkiksi meditoinnista tavan saada suunnaton suru jollakin tavalla hallintaan.


Teos on Leena Keskiahon ja Jarmo Mäkeläisen kirjoittama. Keskiaho haastatteli Mäkistä ja Mäkeläinen kirjoitti omasta uudesta alustaan. Mäkeläinen on Jonnin tuttu monen vuoden takaa ja tsunamionnettomuuden myötä he olivat yhtä aikaa uuden elämän kynnyksellä: Jonni joutui kohtaamaan koko lähisuvun menettämisen ja Mäkeläinen oli toipumassa alkoholismista. Yhteisten tapaamisten ja keskustelujen kautta molemmat saivat eväitä jatkaa elämää eteenpäin.

Ylipäätään teoksessa korostuu puhumisen tärkeys: Jonnista tuntui lähes elintärkeältä päästä puhumaan uudestaan ja uudestaan tapahtumista, jotka olivat johtaneet hänelle kaikkein rakkaimpien ihmisten menettämiseen. Viimeinen ilta rannalla vaimon ja lasten kanssa on jäänyt unohtumattomana hänen mieleensä monien muiden muistojen mukana, mutta Jonni kertoo myös, ettei halua jäädä elämään menneisyydessä. Hän kokee, että hänen tehtävänsä on vielä kesken ja siksi hänen tulee jatkaa eteenpäin. Saamiensa vammojen vuoksi Jonni on joutunut vaihtamaan toisiin urheilulajeihin ja asianajajan työssään hän on muuttanut omasta tahdostaan hieman toimenkuvaansa, mutta jokin syvä vakaumus ja myönteinen elämänasenne ovat antaneet hänelle voimia jatkaa ja löytää rinnalleen myös uuden puolison. Tämä selviytymistarina hakee vertaistaan ja vaikka Jonnin toipuminen vaikuttaakin uskomattoman nopealta, uskon sen toimivan henkisenä apuna monelle menetysten kanssa kamppailevalle. Itselleni se toimi muistuttajana siitä, kuinka tärkeää on elää tässä päivässä.

Tekniset tiedot:
Keskiaho, Leena ja Jarmo Mäkeläinen: Katastrofista uuteen alkuun
ISBN: 952-91-9919-8
Viestintätalo Mageena 2006
Sidottu, 207 s.
Kirjastoluokka: 99.1

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kirja-arvio: Orapihlajapiiri

35-vuotias sairaanhoitaja Kirsi on tullut vaiheeseen, jossa hän kaipaa elämälleen uutta suuntaa. Hän on 14-vuotiaan Annin yksinhuoltaja ja he asuvat Kuopiossa, jossa ei Annin mummon kuoleman jälkeen tunnu olevan enää mitään jäljellä. Ystävänsä suosituksesta Kirsi tekee päätöksen muuttaa Annin kanssa Irlantiin Knocknamurran yhteisöön, jossa asuu tavallisia ihmisiä kehitysvammaisten kanssa.

Kirsin tytär Anni on kiivaasti Irlantiin muuttoa vastaan. Parhaan ystävän jättäminen Kuopioon sekä koulun ja elämän aloittaminen paikassa, jonka kieltä hän ei aluksi osaa, tuntuu vaikealta. Kyläyhteisössä asuvat kehitysvammaiset omine tapoineen vaikuttavat Annista pelottavilta ja alituinen kylmyys jäytää luuytimessä asti. Anni lukkiutuukin aluksi uudessa kodissaan huoneeseensa, kunnes hän eräänä aamuna käy yksin tutkimusretkellä ja löytää muinaisen paikan, jota paikalliset kutsuvat orapihlajapiiriksi. Anni alkaa vähitellen avautua ja tutustuu paikallisiin lapsiin ja aikuisiin, joista osasta tulee hänelle läheisiä ystäviä. Samaan aikaan myös Kirsi on osallistunut kehitysvammaisten hoitoon osana uutta arkeaan ja tutustuu siinä samassa Antoniin, itävaltalaiseen sairaanhoitajaan. Sopeutuminen aivan toisenlaiseen elämään osana yhteisöä vaatii aikansa: omaa rauhaa on hyvin vähän, kaikki tietävät toistensa asiat ja yhteisö on muutenkin hyvin omavarainen ja tiivis. Lopulta palat tuntuvat kuitenkin loksahtavan kohdalleen ja elämä asettuu uusiin mielenkiintoisiin uomiinsa.

Orapihlajapiirin kertojana on vuoroin Kirsi, vuoroin Anni. Hanna Tuuri on osannut asettua siten myös teini-ikäisen asemaan kuvatessaan uskottavasti nuoren tuntoja, kun hänen mielipidettään ei oteta muuton suhteen huomioon. Kirja on kirjoitettu puhekielellä, joten sitä lukiessaan voi melkein kuulla Kirsin ja Annin kertovan kylän tapahtumista omalla äänellään. Itsekin Irlannissa asuva Tuuri on osannut luoda teokseensa kiinnostavan henkilövalikoiman ja esimerkiksi kehitysvammaisuutta ylipäätään on mielestäni harvemmin romaaneissa käsitelty, joten tämä kirja sopinee mainiosti yhteisöelämästä ja uuden suunnan etsimisestä kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Tuuri, Hanna: Orapihlajapiiri
ISBN: 978-951-1-25156-9
Otava 2011
Sidottu, 284 s.
Kirjastoluokka: 1.4

perjantai 7. joulukuuta 2012

Superhelpot herkut: Moniviljasämpylät ja pannukakku

Nämä reseptit on useampaan kertaan testattu ja herkullisiksi havaittu. Jopa minä, jolla tuntuu joskus olevan jauhopeukalo keskellä kämmentä, olen onnistunut näillä resepteillä. Pannukakun ohje on alunperin jostakin Pirkka-lehdestä ja hieman muokattu (esimerkiksi öljyn tilalle on muutettu sulatettu margariini tai voi ja tomusokeri on poistettu). Alkuperäinen sämpyläohje löytyy Pirkka-kotisivuilta ja olen muokannut myös sitä niin, että öljyn tilalle on muutettu sulatettu margariini tai voi. Suosittelen näitä ohjeita myös niille, jotka eivät normaalisti innostu leipomisesta.


Helpot moniviljasämpylät (12 kpl)

0,5 l                  vettä
1 ps (11g)         kuivahiivaa
n. 11 dl             3-viljan sämpyläjauhoja
2 rkl                  juoksevaa hunajaa tai siirappia
1 tl                    suolaa
0,5 dl                sulatettua margariinia tai voita

Lämmitä vesi 42-asteiseksi eli hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää veteen. Lisää hunaja tai siirappi ja suola. Alusta taikinaan vähitellen loput jauhoista ja lisää sulatettu margariini tai voi alustamisen loppuvaiheessa. Taikina saa olla pehmeää. Kohota taikinaa kulhossa liinan alla 20-30 minuuttia.

Leivo taikinasta pötkö ja leikkaa se noin 12 palaan. Nosta sämpylät pellille leivinpaperin päälle ja kohota hyvin. Paista uunissa 225 asteessa noin 10 minuuttia. Sämpylät ovat parhaimpia uunituoreina.


Pannukakku (uunipellillinen)

7 dl                 maitoa
4 dl                 vehnäjauhoja
2                     kananmunaa
2 rkl               sulatettua margariinia tai voita
0,5 tl              suolaa
lettu- tai mansikkahilloa

Vatkaa maidon joukkoon vehnäjauhot, munat, sulatettu margariini tai voi sekä suola. Anna taikinan turvota noin 30 minuuttia.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Paloitettele pannukakku ja tarjoa hillon kanssa.


Tässä vielä kuva sämpylöistä ennen kuin ne hävisivät parempiin suihin.


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Yksin, vaikka hampaat irveessä

Toisen lapsen syntymän myötä olen päässyt pohtimaan uudella tavalla suomalaisille tyypillistä tapaa tulla toimeen mahdollisimman itsenäisesti ja omatoimisesti. Kaikki perheelliset ja muutkin lapsiperheiden elämää läheltä seuranneet ovat varmasti kokeneet, kuinka lapsen tulo mullistaa elämän monilla perustavanlaatuisilla tavoilla: yö ja päivä sulautuvat kummallisesti yhteen; ulos ei enää lähdetäkään hetken mielijohteesta eikä aina välttämättä pääse hoitamaan edes tarpeellisiakaan asioita; omien tarpeiden tyydyttäminen on siirrettävä sivummalle. Vastasyntyneen ja pienen lapsen perusturvallisuuden tunteen kehittymisen kannalta on olennaisen tärkeää, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja että hän tuntee olevansa rakastettu.

Entisaikaan perheenjäsenet asuivat yleensä lähempänä toisiaan kuin nykyisin ja lapsiperheiden tarvitsema apu tuli sitä kautta luonnollisesti. Suku piti huolen omistaan. Nykyisin sukulaiset asuvat kauempana ja he ovat kenties vielä työelämässä ja mukana monissa muissa vapaa-ajan täyttävissä aktiviteeteissa. Elämä vaikuttaa itsellisemmältä ja tavallaan hyvä niin: mielestäni on hyvä, että jokainen saa valita tekemisensä ja harrastuksensa omien mieltymystensä mukaan. Jonkin asian tekeminen pelkästä velvollisuudentunnosta tai pakon sanelemana ei liene kenellekään toivottavaa. Tämä näkyy myös siinä, että nykyisin esimerkiksi lastenhoitoapukin on pitkälti ulkoisestettu perheen ulkopuolelle. Kun oma jaksaminen, aika tai muut resurssit eivät riitä, voi sukulaisen tai tuttavan sijaan apuun tulla yhtä hyvin vaikkapa kaupungin työntekijä tai yksityinen hoitaja.

Mielestäni on hyvä, että lapsiperheiden avuntarvetta kartoitetaan esimerkiksi neuvolakäyntien yhteydessä. Olen itse sellaisessa tilanteessa, että sukulaiset asuvat toisella puolella Suomea ja muukin tuttavapiiri on suhteellisen suppea, minkä vuoksi olen saanut kyselyjä tästä aiheesta. Avun tyrkyttäminen voi kuitenkin mennä myös liiallisuuksiin niin, että se alkaa kääntyä itseään vastaan. Suomalaisena olen tottunut pärjäämään omillani olipa tilanne melkein mikä tahansa, joten joskus koen tällaisen asian oman osaamiseni aliarvioimisena.

Tätä ei pidä tulkita väärin. Kiitän Jumalaa niistä läheisistä, jotka ovat auttaneet minua sellaisina hetkinä, kun en olisi pärjännyt omin voimin. Sellaisiakin hetkiä on nimittäin ollut, ja on ollut hyvä tunnistaa omat rajansa. On rauhoittavaa ajatella, että on olemassa ihmisiä, joiden puoleen voi tarpeen tullen kääntyä. Tietynlaista omaa rauhaa kuitenkin kaipaan: tilaa olla oma itsensä luottaen siihen, että on tarpeeksi hyvä juuri sellaisena kuin on.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...