torstai 25. huhtikuuta 2013

Kirja-arvio: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun

Lapsuuden häviäminen tai ainakin sen nopea muuttuminen tuntuvat olevan aika ajoin esillä ja se askarruttaa erityisesti vanhempia ja kasvattajia. Miten kasvattaa itseään arvostava, muut huomioon ottava ja tasapainoinen lapsi? Mikä on sopiva määrä harrastuksia ja kuinka suhtautua vaikkapa tietokonepeleihin? Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on koonnut esimerkiksi näitä aiheita käsittelevistä luennoistaan ja puheenvuoroistaan teoksen Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun avuksi vanhemmille ja muille aihetta pohtiville.

Sinkkonen korostaa asioiden laittamista oikeaan tärkeysjärjestykseen: lasten saama perushoiva on kaikkein tärkeintä ja perusturvallisuudentunteen muodostumisen edellytys. Kasvattajien olisi hyvä olla tietoisia oman lapsuuden vaikutuksesta siihen, kuinka he itse kasvattavat lapsiaan ja tarvittaessa pyrkiä murtamaan haitallisten kasvatusmenetelmien periytyminen sukupolvelta toiselle. Sinkkonen pohtii myös isän ja äidin keskinäistä roolia ja tärkeyttä perheen kokonaisuuden kannalta sekä sitä, miten vanhemmaksi tuleminen muuttaa ihmistä. Sinkkosen mukaan lapsia tulisi tietoisesti suojella liialta stressiltä ja mahdolliseen epäterveeseen aggressioon puuttua johdonmukaisella tavalla. Hän puhuu myös lapsen itsetunnon kehittymiseen vaikuttavista osa-alueista, kuten kannustuksen merkityksestä ja häpeän olemuksesta. Ja mikä tärkeintä, leikkien ja satujen merkitystä ei ehkä koskaan korosteta liikaa.

Sinkkonen on koonnut tiiviin ja helppotajuisen oppaan lapsen kasvun ja kehityksen ydinkohdista. Äitiyden ja isyyden merkitystä koskeva osuus on sama kuin Sinkkosen aikaisemmin ilmestyneessä teoksessa Yhdessä isän kanssa.

Tiivistettynä Sinkkosen mukaan lapsi tarvitsee hyvään kasvuun:
1. Riittävän hyvää vuorovaikutusta
2. Rutiineja ja säännönmukaisuutta
3. Turvallisuuden kokemuksen
4. Äidin ja isän
5. "Rajoja"
6. Tapakasvatusta
7. Sukupuolisensitiivisyyttä
8. Ikätovereita
9. Suvun ja juuret
10. Leikkiä, huumoria, hulluttelua, toisia todellisuuksia
11. Paljon rakkautta

Tekniset tiedot:
Sinkkonen, Jari: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun
ISBN: 978-951-0-33883-4
WSOY 2008
Sidottu, 296 s.
Kirjastoluokka: 14.61

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kirja-arvio: Tuulen maa

Irlanti-aiheisista kirjoistaan tunnettu Hanna Tuuri jatkaa Tuulen maa -teoksellaan tutulla linjalla, tuttujen aiheiden parissa. Teoksen kaksikymmentä lyhyttä kertomusta johdattavat lukijan Länsi-Irlannin maaseudun leppoisaan elämänmenoon. Puutarhakoulua pitävä Tuuri keskittyy kertomuksissaan esimerkiksi puutarhanhoitoon liittyviin haasteisiin, kulttuurieroihin englantilaisten, irlantilaisten, amerikkalaisten ja suomalaisten välillä sekä maaseudun vierailijoihin ja luonnon ilmiöiden tarkkailuun. Monet Tuurille ja hänen naapureilleen ja tuttavilleen sattuneet tapahtumat ja kohtaamiset ovat varsin arkipäiväisiä, mutta samalla pienuudessaan hyvin inhimillisiä.

Teoksen pohjavire on lämminhenkinen ja hyväntahtoinen; varsinkin Irlannista pitäville tämä teos on mainio nojatuolimatkakirja.Olisi ollut mielenkiintoista lukea Tuurin ja hänen miehensä pitämästä puutarhakoulusta, sillä tässä, kuten muissakaan Tuurin teoksissa, se mainitaan silloin tällöin korkeintaan sivulauseessa. Tuurin kiinnostus kasveihin ja puutarhanhoitoon ei jää kuitenkaan epäselväksi. Tämä teos yltää hyvinkin samalle tasolle kuin Tuurin aikaisemmat teokset.

Tekniset tiedot:
Tuuri, Hanna: Tuulen maa
ISBN: 978-951-1-25400-3
Otava 2012
Sidottu, 174 s.
Kirjastoluokka: 45.7

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kirja-arvio: Yhdessä isän kanssa

Yhdessä isän kanssa on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen puheenvuoro isän merkityksestä pienten ja suurempienkin lasten elämässä.Sinkkosen perusteesinä on, ettei isän perusolemuksen tarvitse olla erityinen: mies on sellaisenaan tarpeeksi hyvä ollakseen isä.

Sinkkonen aloittaa teoksensa pohtimalla isyyden merkitystä ja olemusta. Nykyisin puhutaan pehmoisistä, mutta Sinkkosen mukaan miehen ei tarvitse olla pehmo ollakseen hyvä isä. Teoksessa pohditaan, miksi mies haluaa isäksi ja millaisena mies kokee odotusajan. Parisuhde on osa perhettä, ja kun kahdesta tulee kolme, jokin väistämättä muuttuu. Sinkkonen kirjoittaa myös isän ja vauvan välisestä kiintymyssuhteesta sekä siten, miten lapset näkevät isänsä. On erilaista olla kouluikäisen kuin nuoren isä, mutta vastuuteen ja uuteen elämäntilanteeseen kasvetaan onneksi yhdessä ja vähitellen. Millaista on isyys avioeron jälkeen - merkitseekö ero lasten äidistä eroa myös lapsista? Entä miten lapsi kokee sen, kun isää ei ole ollenkaan?

Luennoitsijanakin tunnettu pitkän linjan lastenpsykiatri Jari Sinkkonen osuu tällä teoksellaan yhä ajankohtaiseen aiheeseen, vaikka teos on ilmestynyt jo 15 vuotta sitten. Isät ovat kirjansa ansainneet ja tästä aiheesta voisi kirjoittaa varmasti enemmänkin. Varsinkin avioerojen yleistyessä isättömiä lapsia on yhä enemmän, mikä väistämättä näkyy myös lasten kehityksessä ja käyttäytymisessä ja siten laajempinakin yhteiskunnallisina vaikutuksina. Tämä sopii luettavaksi kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Sinkkonen, Jari: Yhdessä isän kanssa
ISBN: 951-0-22954-7
WSOY 1998
Sidottu, 264 s.
Kirjastoluokka: 38.1

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kirja-arvio: Kätkössä kauniin ikuisen. Mumbain slummien toivo ja toivottomuus

Annawadin slummi sijaitsee Mumbain kansainvälisen lentokentän kupeessa ja on yksi tämän miljoonakaupungin lohduttomimmista asuinalueista. Abdul vanhempineen ja lukuisine sisaruksineen on yksi Annawadin asukkaista ja ansaitsee koko perheensä tavoin elantonsa keräämällä ja lajittelemalla jätteitä. Neuvokkuutensa ja ahkeruutensa ansiosta perheen on onnistunut nousta hieman slummiasukkaiden kirjoittamattomassa hierarkiassa. Se aiheuttaa närää naapurustossa, ja yksijalkainen Fatima huomaa tilaisuutensa tulleen: riidan päätteeksi hän sytyttää itsensä tuleen ja syyttää Abdulin perhettä itsemurhaan yllyttämisestä. Alkaa oikeudenkäyntikierre, jonka kuviot ovat mahdollisia vain yhteiskunnassa, jonka rattaistot pyörivät korruption turvin.

Annawadin slummissa asuu myös Asha, korruptiota häikäilemättömästi hyödyntävä ensimmäinen naispuolinen slummipomokandidaatti. Korruptio ylipäätään tuntuu olevan tämän teoksen avainsana ja slummissa selviytymisen elinehto. Suhteilla ja varallisuudella on mahdollista kiivetä yhteiskunnan portaita ratkaisevan verran ylöspäin taatakseen itselleen ja perheelleen riittävästi ruokaa seuraavan päivän tarpeiksi. Samalla se on aiheuttanut monelle perheelle kurjuutta.

Kätkössä kauniin ikuisen - Mumbain slummien toivo ja toivottomuus on sen kirjoittaneen toimittaja Katherine Boon mukaan tositarina ja perustuu hänen useamman vuoden oleskeluunsa Annawadin slummissa sekä hänen aiheen ympäriltä keräämäänsä muuhun asiakirja-aineistoon. Teos onkin todentuntuinen kuvaus nyky-Intian kehityksen varjopuolesta ja romaanimuotoon puettu tietokirja tästä aiheesta. Mielenkiintoista onkin, että se on kirjastossa luokiteltu kaunokirjallisuudeksi, kun taas esimerkiksi jotkin fiktiivisiäkin elementtejä sisältävät muistelmat ovat tietokirjallisuutta.

Tekniset tiedot:
Boo, Katherine: Kätkössä kauniin ikuisen. Mumbain slummien toivo ja toivottomuus
Suomentaja: Tarja Lipponen
ISBN: 978-951-0-39087-0
WSOY 2012
Sidottu, 289 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Professori Janne Saarikivi: Kouluissa pitäisi opettaa sataa kieltä

Seuraavassa varsin mielenkiintoinen ja tiivis tieteen teema-artikkeli kielten opetuksessa suomalaisissa kouluissa, joka inspiroi ainakin minua. Alkuperäinen artikkeli löytyy Helsingin Sanomien sivuilta.

Professori: Kieliä opetetaan koulussa ihan väärin

Koulujen pitäisi opettaa sataa eri kieltä, väittää professori Janne Saarikivi.

"Väitän, että Suomen kouluissa opetetaan kieliä ihan väärin.

Jo viisikymmentä vuotta on tiedetty, että ihminen oppii kieliä parhaiten sosiaalisissa suhteissa ennen murrosikää. Siitä huolimatta koulujen kielenopetuksessa toimitaan täysin päinvastoin. Tyypillisesti lapset aloittavat yhden kielen opiskelun myöhään alakoulussa. Muitakin kieliä aletaan tankata heti, kun kielten oppimiselle herkin ikä on ohi eli tyypillisesti noin 12–13 vuoden iässä.

Pielessä on myös opetustapa, jossa kieltä lähestytään kielioppisääntöjen ja sanastojen avulla. Paljon tehokkaammin kieliä opittaisiin kielikylvyn keinoin eli leikin, laulun ja sosiaalistumisen avulla. Näin vieraiden kielten opiskelu voitaisiin aloittaa jo lastentarhassa.

Myös koko kielten opiskelun ideologia on pielessä. Kielitaito nähdään usein itseisarvona sen kummemmin sitä perustelematta. Kaikkein hienointa on osata eurooppalaisia kieliä kuten englantia tai ranskaa. Sen sijaan vähemmistöjemme, kuten somalien tai kurdien, kielitaidolla ei nähdä juuri arvoa. Helposti kuitenkin unohtuu, että ihminen pitää usein tärkeänä sitä, mitä hän itse osaa. Paavo Lipponen puhuu erinomaista ruotsia ja korostaa mielellään ruotsin osaamisen tärkeyttä. Mutta ajattelisiko hän samoin, jos olisikin oppinut vaikkapa venäjän ruotsia paremmin?

Samojen kielten opettaminen kaikille tasapäistää ajattelua, sillä kieli vaikuttaa siihen, miten ajattelemme. Tuskin kukaan suomea osaamaton ajattelisi sukan jotenkin liittyvän kukkaan.
Suurten kielien ylivalta yksipuolistaa kulttuuria. Jos kaikki osaavat vain englantia, kulttuuriviittauksetkin tulevat helposti Hollywoodista.

Jos haluamme lisätä Suomen luovuutta ja innovaatioita, pitäisi kouluissa opetettavaa kielivalikoimaa lisätä rajusti. Meillä voitaisiin opettaa vaikka sataa puhujamääriltään suurinta kieltä. Näin kouluissa opetettaisiin kieliä kiinasta ja portugalista suahiliin ja puolaan.

Jos opetus hoidettaisiin kielikylvyn lailla arjen tilanteissa, voisimme hyödyntää opettajina maahanmuuttajaväestöämme. Näin uudistus tuskin tulisi edes kalliiksi. Sen avulla saisimme kuitenkin ihan uudella tavalla verkostoituneen ja monipuolisemmin ajattelevan ikäluokan."

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kirja-arvio: Kulttuuri, paikka ja muuttoliike

Liisa Malkin, Stanfordin yliopistossa työskentelevän pakolaisuuteen ja ylirajaiseen liikkuvuuteen perehtyneen suomalaistutkijan, viisi esseetä on suomennettu ja koottu yksien kansien väliin teoksessa Kulttuuri, paikka ja muuttoliike. Malkki on akateemiselta taustaltaan antropologi ja tehnyt väitöskirjaansa liittyvää etnografista kenttätyötä Tansaniassa hutupakolaisten keskuudessa. Nyt arvioitavana olevan teoksen jokaisessa esseessä Malkki viittaa kenttätyöhönsä, mutta kussakin esseessä aina uudesta näkökulmasta.

Teoksen ensimmäinen essee keskittyy Malkin kriittisiin näkemyksiin oletetusta kansallisesta järjestyksestä - siitä, että kansojen oletetaan olevan paikallaan pysyviä ja kansallisvaltioiden rajoiltaan yhtä selkeitä kuin koulukartaston värikkäästi ja lähes kliinisesti toisistaan erotetut maat. Toisaalta Malkki tekee kiinnostavia huomioita maahan ja puihin liittyvään retoriikkaan, esimerkiksi siihen, että ihmisillä sanotaan olevan juuret ja että pakolaiset ovat "juuriltaan kiskottuja". Toisessa esseessä paneudutaan kansainvälisyyteen ja kansojen kuviteltuun yhteisöön, jossa Malkki kirjoittaa esimerkiksi elokuvasta A Global Affair ja siitä, kuinka globaalista perheestä on tavattu puhua eri lähteissä. Kolmas essee keskittyy pakolaisuuden teemoihin, erittelee pakolaistutkimusta ja esimerkiksi sitä, kuinka antropologien ei ole aina katsottu sopivaksi tutkia tätä ilmiötä sen jatkuvan elävyyden vuoksi. Neljännessä esseessä Malkki tarkastelee pakolaisia humanitaarisen avustustoiminnan kohteina. Pakolaisten onkin usein nähty olevan nimenomaan toiminnan kohteita, ei niinkään aktiivisia toimijoita. Tullakseen huomioiduksi pakolaisena yksilön täytyy lisäksi olla ulkomuodoltaan ja olemukseltaan tietynlainen: avuton  ja vailla omaisuutta. Tähän teemaan ja uutisten tapaan kuvata pakolaisia Malkki palaa vielä viidennessä esseessään, jossa hän pohtii lisäksi median ja antropologian välistä eroa - ja toisaalta joissakin tapauksissa myös yhtäläisyyksiä. Viimeisessä luvussa Malkki on koonnut käymäänsä kirjeenvaihtoa väitöskirjaa valmistelevan opiskelijan kanssa, jossa hän käy läpi erityisesti etnografisen kenttätyön arkea ja eri ulottuvuuksia.

Kulttuuri, paikka ja muuttoliike on vakuuttava esitys pakolaisuudesta ja globaalista liikkuvuudesta antropologisesta näkökulmasta. Malkki osaa esittää kriittisiä ja perusteltuja näkemyksiä aiheista, joihin hän on ilmeisen perehtynyt. Malkin käyttämät esimerkit ovat sekä akateemiselta maailmasta että populaarikulttuurista. En ole lukenut alkuperäisiä esseitä englanniksi, mutta suomennokset vaikuttavat ansiokkaan sujuvilta. Edellä mainituista aiheista kiinnostuneelle lukijalle tämä teos on lukuelämys.

Tekniset tiedot:
Malkki, Liisa: Kulttuuri, paikka ja muuttoliike
Suomentajat: Laura Huttunen ja työryhmä
ISBN: 978-951-768-375-3
Vastapaino 2012
Nidottu, 283 s.
Kirjastoluokka: 30.12
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...