maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kirja-arvio: Hiljaiset. Introverttien manifesti

Hiljaiset - introverttien manifesti on kirja niistä noin kolmasosasta kaikista ihmisistä, jotka lukevat mieluummin kuin juhlivat; jotka viihtyvät yksin tai korkeintaan parin ystävän kanssa mieluummin kuin suuressa ryhmässä; jotka luovat uutta mieluummin yksinäisyydessä suljettujen ovien takana kuin avokonttorissa kaikkien katseiden alla; jotka puhuvat ensin mieluummin syvällisistä asioista ja vasta sen jälkeen small talkia. Introverttejä luonnehtii harkitsevuus, älyllisyys, opinhaluisuus, sisäänpäin suuntautuneisuus, yksinäisyyden kaipuu, riskien karttaminen ja herkkänahkaisuus. Usein introverttiyttä on pidetty jonkinlaisena ongelmana, josta nämä henkilöt tulisi parantaa. Esimerkiksi kouluissa kannustetaan ryhmätöihin, puhumiseen ja yhdessä tekemiseen, vaikka kaikki eivät saa tällaisissa opetusmuodoissa parasta osaamistaan esille. Työelämässäkin avokonttoreiden suosio on yllättävän suurta huolimatta siitä, että moni ei niissä viihdy eikä koe niitä ihanteelliseksi työskentely-ympäristöksi.

Susan Cainin teoksessa kyseenalaistetaan introverttiyden ongelmallisuus, joka on usein aiheuttanut heidän tulemisensa väärinymmärretyiksi ja aliarvostetuiksi. Tämän teoksen pääsanoma lienee se, että sekä introverttejä että ekstroverttejä tarvitaan, ja että vaikka nämä edustavat ihmisluonteen vastapuolia, ei yksikään yksilö ole niistä täysin vain jomman kumman edustaja. Monet historian ja nykyisyyden merkkihenkilöistä ovat olleet jopa äärimmäisen introverttejä ja saaneet omia vahvuuksiaan hyödyntämällä aikaan merkittäviä saavutuksia. Cainin teesin mukaan voidakseen kukoistaa jokaisen tulisikin toimia omilla ehdoillaan. Teoksessaan Cain antaa myös ohjeita siihen, kuinka introvertit voivat parhaiten kommunikoida ekstroverttien kanssa sekä milloin on tarpeen esiintyä tekoekstroverttinä. Entä kuinka kasvattaa introverttejä lapsia heidän parhaita puoliaan vahvistaen?

Tunnistin tästä teoksesta täysin itseni ja pystyin samastumaan siinä esitettyihin lukuisiin introvertteihin henkilöihin. Parhaimmillaan tämä teos voi auttaa arvostamaan itseä juuri sellaisena kuin on, olipa sitten itse intro- tai ekstrovertti. Teoksessa on myös useita käytännön ohjeita esimerkiksi työn tai harrastusten valintaan ja parisuhteen mahdollisiin haasteellisiin kohtiin introverttien ja ekstroverttien välillä, joita pystyy oikeasti hyödyntämään. Loistava kirja, jota on ainakin täällä Suomessa, introverttien luvatussa maassa, varmasti odotettu.

Tekniset tiedot:
Cain, Susan: Hiljaiset. Introverttien manifesti
Suomentaja: Lea Peuronpuro
ISBN: 978-951-692-910-4
Kustannusosakeyhtiö Avain 2012
Nidottu, 387 s.
Kirjastoluokka: 14.4

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Yksinkertaisia makuja

Seuraavaksi joitakin useista lehdistä ja kirjoista peräisin olevia hyvin yksinkertaisia ja nopeita, muutamista raaka-aineista koostuvia leipä- ja muita leivonnaisohjeita, jotka ovat vieneet kieleni mennessään. Palattuamme matkalta ihastuin supisuomalaiseen mustikkakukkoon, jonka ohjeen löysin uusimmasta Yhteishyvän ruokaliitteestä - ohje löytyy myös tästä alta. Kaurakeksit eivät ole liian makeita, ja muffineista saa nopeasti pellillisen pikkuhyvää. Ohjeet ovat pitkälti linjassa nykyisen katsomukseni mukaan, jonka perusteella pyrin valmistamaan yksinkertaisia ruokia enimmäkseen kasvispohjalta; ei liikaa makeutta tai lisäaineita. Olen ilahtunut sadonkorjuukauden lähestymisestä, sillä se merkitsee edullisempia kasviksia ja juureksia, joista voi valmistaa isomman annoksen patoja ja keittoja useamman päivän varalle.


Intialainen leipä (16 kpl pieniä tai 8 kpl keskikokoisia)

4 dl grahamjauhoja
1,5 dl vettä
0,25 tl suolaa
0,5 dl sulatettua voita voiteluun

Sekoita jauhot ja suola. Lisää vesi pienissä erissä ja työstä käsin taikinaksi.Vaivaa, kunnes taikina on sileää ja irtoa hyvin käsistä. Jaa taikina 16 (8) osaan ja kauli osat pyöreiksi levyiksi. Voitele levyt päältä voilla ja kääri rullalle. Paina rullat kokoon "pullaksi" ja kauli ne jauhojen avulla halkaisijaltaan noin 15 cm:n pyöreiksi leiviksi.

Kuumenna valurautapannu erittäin kuumaksi. Pane leipä pannulle ja paista minuutin ajan. Voitele samalla yläpuoli pienellä määrällä voisulaa. Käännä leipä, paista vielä minuutti ja voitele samalla toinen puoli. Käännä ja paista vielä toinen puoli. Nosta valmis leipä käsipyyhkeen päälle ja pidä lämpimänä. Paista muut leivät kuten edellä ja pinoa ne pyyheliinan alle.


Peruna-porkkanarieskat (8 kpl)

1,5 dl (100g) perunasosejauhetta
2 dl hienojakoista porkkanaraastetta
1 kananmuna
1 prk (200g) kermaviiliä
1,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki ainekset taikinaksi kulhossa. Nosta taikinasta lusikalla nokareita leivinpaperille. Taputtelet taikinapalat ohuemmiksi rieskoiksi jauhotetuin käsin. Pistele rieskat haarukalla. Paista rieskat 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes ne saavat kauniin värin. Tarjoa heti tuoreina.


Kaurakeksit



 Kaurakeksit (20 kpl)

100 g voita
0,75 dl sokeria
1 kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
(ripaus kanelia tai kardemummaa)
(rusinoita tai kuivattuja karpaloita)

Sulata rasva ja anna sen hieman jäähtyä. Lisää sokeri ja muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nosta kahdella lusikalla pieniä nokareita levinpaperin päälle. Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. 


Muffinit (25 kpl)

2 munaa
2 dl sokeria
50 g voita
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
valitsemaasi täytettä: suklaapaloja, marjoja, omenaa ja kanelia tms.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, valkoiseksi vaahdoksi. Sulata voi kattilassa ja kaada maidon joukkoon. Vatkaa lämmin voimaitoseos munasokerivaahtoon. Lisää kuivat aineet ja valitsemasi täyte. Sekoita hyvin. Täytä taikinalla 25 muffinivuokaa ja paista uunissa noin 12 minuuttia.


Mustikkakukko (6 annosta ja keskikokoinen uunivuoallinen)

Taikina:
200 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
4,5 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
400 g mustikoita
1,5 dl sokeria
0,5 dl perunajauhoja

Valmista ensin taikina. Sulata rasva kattilassa. Anna rasvan hieman jäähtyä ja lisää siihen sokeri. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Lisää rasvasokeriseos. Sekoita tasaiseksi. Siirrä 1/4 taikinasta odottamaan kansien (kannen) valmistusta. Painele muu taikina annosvuokien tai keskikokoisen vuoan pohjalle ja reunoille. Yhdistä täytteen mustikat, sokeri ja perunajauhot. Annostele seos vuokiin. Taputtele loput taikinasta marjojen päälle jauhotetuin sormin niin, että täyte peittyy. Paista pieniä annosvuokia 200 asteisen uunin keskitasolla 20-25 tai keskikoista 40-45 minuuttia tai kunnes taikina on kypsä.


torstai 25. heinäkuuta 2013

Kirja-arvio: Elämäni nomadina. Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkaajia

Kun mielessä oleva kysymys on pikemminkin "Miksi jäädä paikoilleen?" kuin "Miksi matkustaa?", muistuttaa ajattelutapa nomadien mielentilaa. Nomadismi eri muodoissaan on kaikkea muuta kuin uusi ilmiö, sillä valloittajia, seikkailijoita, irtolaisia, pyhiinvaeltajia ja boheemeja kulkijoita on ollut liikkeellä maailman sivu. Yksi nykyajan nomadeista on entinen liikkeenjohdon konsultti ja kolmen tutkinnon suorittanut Päivi Kannisto. Hänen kirjansa on syntynyt kahdeksan vuoden liikkeellä olon ja yhä jatkuvan elämäntavan sivutuotteena. Tavattuaan samanmielisesti ajattelevan aviopuolisonsa pariskunta päätti jättää Suomen taakseen ja matkailla sinne minne mieli kulloinkin tekee.

Teoksessaan Elämäni nomadina - irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkaajia Kannisto on koonnut yhteen nomadismin historiaa sen tunnetuimpien henkilöiden kautta. Kirjan alkuosa onkin pitkälti historian henkilöihin keskittyvä. Teoksen loppupuoli on varattu puolestaan niiden noin kolmenkymmenen nykyisen nomadin haastattelujen pohjalta kerätyn aineiston käsittelyyn, jotka Kannisto tavoitti vieraanvaraisuusjärjestön kautta. Samalla Kannisto pohtii enemmän omaakin nomadielämäänsä erityisesti kaikkien sen aiheuttamien käytännön haasteiden näkökulmasta. Nomadilla ei ole luottokorttia eikä vakituista osoitetta. Kanniston haastatteluaineiston mukaan toimeen tullakseen suuri osa nomadeista etsii ja löytää tilapäistöitä sellaisten tulojen hankkimiseksi, jolla on taas mahdollista matkustaa toisen paikkaan tai lomailla loppuvuosi. Suurin osa nomadeista on miehiä, ja pariskuntia on liikkeellä vain vähän, sillä äärimmäisyydessään nomadismi koettelee sosiaalisia suhteita. Ongelmat viranomaisten kanssa eivät ole tuntemattomia, sillä passi voi täyttyä leimoista hyvinkin nopeasti ja sitä uusiessa vakituisen osoitteen puuttuminen herättää kysymyksiä. Paljon puhutusta globalisaatiosta huolimatta useiden maiden rajat ovat vielä hyvinkin tiukasti määritelty ja suljettu ei-toivotuilta henkilöiltä.

Kanniston teos valottaa ihailtua ja ihmeteltyä, ehkä joissakin piireissä paheksuttuakin elämäntapaa sen itse kokeneen näkökulmasta. Nomadeilla on edessään vapaus, mutta samalla monia odottamattomia haasteita. Teos on mielestäni siinä mielessä hieman harhaanjohtavasti nimetty, että suuri osa siitä käsittelee muiden kuin Kanniston kokemuksia tai elämää. Olisin kaivannut enemmän Kanniston omaa näkökulmaa, kokemuksia ja kenties jonkinlaista tiivistelmää matkareitistä. Aiheesta kiinnostuneelle teoksen loppupuolella on kuitenkin melko paljon käytännön vinkkejä ja huomioitavia näkökohtia.

Tekniset tiedot:
Kannisto, Päivi: Elämäni nomadina. Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkaajia
ISBN: 978-951-796-908-6
Atena Kustannus 2012
Nidottu, 332 s.
Kirjastoluokka: 30.12

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Lukupaasto

Ramadania, islamilaisen vuoden yhdeksättä kuukautta, on kulunut jo muutama viikko. Tänä vuonna vietimme Ramadanin alkupuolen sukuloimassa Lähi-idässä ja nyt olemme palanneet Suomeen. Ramadan sai hyvän alun muiden uskovaisten luona ja nyt yritän saada saman tunnelman jatkumaan kuun loppuun asti.

Matkalla kaipasin Suomesta tyynyliinoja ja pussilakanoita, jogurttia ja kunnollista lämmintä suihkua. Matkaltamme Suomeen palatessani jäin puolestaan kaipaamaan hyviä leipiä ja muita ruokia, rukouskutsun kuulemista minareeteista, lämmintä (toisinaan ehkä turhankin helteistä) säätä, sitä että pestyt vaatteet kuivuvat ulkona parissa tunnissa ja tietysti ihmisiä. Jäin kaipaamaan myös sitä Ramadanin tunnelmaa, joka täältä Suomesta tuntuu puuttuvan. Voi tietysti olla myös myös omasta seurasta ja mielentilasta kiinni, mutta jotenkin Ramadan tuntui erilaiselta muslimimaassa koettuna. Paaston rikkominen taateleilla illansuussa oli yhteinen rituaali, joka tuntui luovan keskinäistä solidaarisuutta ja yhdistävän ihmiset saman pöydän ääreen. Useana iltana naapurit ja sukulaiset antoivat ruokalahjoja toisilleen - pieni mutta huomaavainen ele, jota näkee ainakin Suomessa kovin harvoin.

Minulle tämä Ramadan on neljäs paastokuukausi muslimina. Varsinainen paastoaminen on jäänyt lähinnä syömisen vähentämiseen ja yksinkertaistamiseen, sillä useimpina noista vuosista olen ollut joko raskaana tai imettänyt, jolloin paastoamisen voi jättää väliin. Pitkäaikaissairauteni vuoksi paastoaminen ei myöskään ole pakollista. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että annan arvoa ruoalle enkä turhaan heitä syömäkelpoista ruokaa pois. Paaston perimmäisenä tarkoituksena lienee niiden muistaminen, joilta riittävä puhdas juomavesi ja ruoka puuttuvat. Siinä missä joillakin on tapana mässäillä auringonlaskun jälkeen, pyrin itse yksinkertaisilla ruoka-aineilla muistamaan tämän kuukauden periaatteita: oman uskon vahvistamista, läheisten huomioimista ja yksinkertaisten ilojen arvostamista.

Aikaisempina vuosina olen lukenut Ramadanin aikaan Koraanin läpi, usein muutakin uskonnollista kirjallisuutta. Eräänä vuonna olin niin innoissani löydettyäni profeetta Muhammadin elämäkerran kirjastosta, että luin sen suurelta osin jo ennen Ramadanin alkua. Tään vuonna löysin kirjakaupasta muutamia islamia käsitteleviä kirjoja, joita olen lukenut syventääkseni tietouttani. Olen myös lukenut joitakin islamilaisia sivustoja, mutta niiden anti tuntuu Ramadanin osalta aika laimealta.

Tänä vuonna pidättäytyminen ruoasta on ollut kohdallani enemmänkin pidättäytymistä lukemisesta. Pidin kirjastossa käymisesssä melkein kahden kuukauden tauon tenttikirjojen lukemisen ja matkamme vuoksi. Palattuamme Suomeen menin seuraavana pävänä kirjastoon täyttämään lukuvajettani ja nyt kotona on odottamassa taas pino luettavaa. Kirja-arvioita on siis taas lähiaikoina luvassa, jos Jumala suo. Kaltaiselleni lukutoukalle noin pitkä aika ilman kirjallisuutta on tuntunut vaikealle, mutta se on opettanut toki samalla myös kurinalaisuutta ja pitkämielisyyttä.

Aikaisempien vuosien Ramadan-tekstejäni:

Ramadan-valmisteluja (vuosi 2010)
Ramadan kareem! (vuosi 2011)
Mitä on Ramadan ilman paastoa? (vuosi 2011)

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Oodi omatoimiselle oppimiselle

Helsingin Sanomissa julkaistiin hiljattain artikkeli itseopiskelusta. Amerikkalaisia esimerkkejä käyttäen jutussa kerrottiin yliopistotutkintojen inflaatiosta, jonka vuoksi omatoiminen opiskelu on noussut joissakin piireissä suosituksi vaihtoehdoksi. Juttu pääsi blogiini siksi, että mielestäni siinä on mainittu joitakin kiehtovia tapoja oppia uusia asioita - tapoja, joiden avulla saavutetut tiedot ja taidot voivat kertoa henkilöstä enemmän kuin vuosia sitten hankittu muodollinen koulutus, jonka kautta hankittuja tietoja ei kenties kertaakaan ole käytännössä hyödynnetty. Osa oppimis- ja opiskelutavoista on maksullisia, mutta huomattavasta osasta ei tarvitse maksaa mitään ylimääräistä. Vaatii vain hieman mielikuvitusta (ja tietysti motivaatiota) löytää tapoja oppia asioita, joista on kiinnostunut ja joista voi olla hyötyä myös esimerkiksi työmarkkinoilla.

Artikkelissa on mainittu osaamisportfolion kerääminen, johon voi kerätä todisteita osaamisestaan, kuten vapaaehtoistyöstä, omaehtoisesta opiskelusta, julkaistuista teksteistä, valokuvista ja koodatuista kotisivuista. Itseopiskelija pitää kirjan ja kynän avulla listaa siitä, mitä haluaa oppia ja luo itse verkostonsa. Yhtenä tapana oppia artikkelissa mainitaan Wikipedian satunnaisen artikkelin tallentaminen internetin aloitussivuksi, jolloin itseoppija oppii joka kerran netissä käydessään jotakin uutta. Tämä inspiroi minua miettimään joitakin muitakin oppimistapoja:

- ulkomaisten nettilehtien lukeminen tai ulkomaisten lehtien lainaaminen kirjastosta
- kännykän kielen vaihtaminen joksikin muuksi kuin omaksi äidinkieleksi tai englanniksi
- järjestetyt kahvilakeskustelut jollakin vieraalla kielellä
- ulkomaisten televisiokavavien katsominen, esim. ruotsi, saksa tai ranska
- vapaaehtoistyö itseä kiinnostavalla alalla
- avoimien yliopistojen, kansalaisopistojen ja kansanopistojen kurssit
- eri yhdistysten, järjestöjen ja muiden tahojen ilmaisluennot
- Wikipedian kirjoittamiseen tai muihin vastaaviin projekteihin osallistuminen

Kuinka sinä jatkaisit tätä listaa? Inspiroivaa oppimista myös näin lomakauden aikana!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Jumala rakastaa hyvää tekeviä

jotka antavat uhrilahjoja sekä varakkaina että köyhinä ollessaan, jotka hillitsevät vihansa ja antavat anteeksi ihmisille; niin, Jumala rakastaa niitä, jotka hyvää tekevät. (3:133)

Lähde: http://redecorate.com/courtesy-kindness-and-good-manners/


Islamissa hyvien tapojen merkitystä ei voine korostaa liikaa. Profeetta Muhammadin (saws) kerrotaan sanoneen seuraavaa hyvistä tavoista:

"Minut lähetettiin täydentämään hyvät tavat." (Al Bukhari)
"Mikään ei paina vaa'assa niin paljon kuin hyvät tavat." (Ahmed ja Abou Daoud)
"Oikeamielisyys on hyvissä tavoissa." (Al Bukhari)
"Kaikkein täydellisimpiä uskossaan ovat ne, joilla on paremmat hyvät tavat." (Ahmed ja Abou Daoud)
"Rakastan niitä, joilla on hyvät tavat ja he ovat lähimpänä minua Tuomiopäivänä." (Al Bukhari)

Kerran Profeetalta (saws) kysyttiin, mikä on paras teko. Hän vastasi: "Hyvät tavat". Häneltä kysyttiin myös, mitkä teot auttavat pääsemään Paratiisiin. Hän vastasi: "Hurskaus ja hyvät tavat." (Al Tormozey). Profeetan kerrotaan myös sanoneen: "Orja voi saavuttaa korkeimman tason ja parhaan aseman tuonpuoleisessa hyvien tekojensa tapojensa kautta, vaikka hän olisi ollut heikko uskossaan." (Al Tabarany)

Hyviä tapoja ovat esimerkiksi kohteliaisuus,työteliäisyys, toisten huomioiminen, oikeamielisyys, kärsivällisyys, kiitollisuus, tyytyväisyys sekä kateuden, kiusaamisen, juoruamisen, uteliaisuuden ja halveksunnan välttäminen.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Nöyryydestä

Muslimin tulisi tuntea nöyryyttä ilman nöyryytyksen tunnetta. Nöyryys on yksi hänen parhaista ja ihanteellisimmista ominaisuuksistaan. Samanaikaisesti muslimin tulisi välttää ylimielisyyttä eikä hyväksyä sitä ominaisuudekseen. Muslimin tulisi olla nöyrä, jotta Jumala voi ylentää hänet ja välttää ylimielisyyttä, jottei Jumala alentaisi häntä. [...]

On kolmentyyppisiä ihmisiä, joille Jumala ei puhu, joita Hän ei puhdista tai joihin Hän ei katso ja joita tullaan piinaamaan kaikkein pahimmin: vanha huorintekijämies, valehteleva kuningas ja ylimielinen tarvitseva ihminen. [...]

Nöyryyden muotoja:

* Jos mies kulkee ikätovereittensa edellä, häntä pidetään ylimielisenä, ja jos hän pysyy heidän takanaan, häntä pidetään nöyränä.
* Jos joku jättää paikkansa tunnetulle tai suositulle miehelle tai jos hän ottaa hänen kenkänsä jalasta tai menee hyvästelemään hänet, hän on nöyrä.
* Jos joku nousee paikaltaan tavatakseen normaalin miehen ilo ja onnellisuus kasvoillaan ja jos hän on tälle miellyttävä, hyväksyy hänen kutsunsa ja auttaa häntä saavuttamaan sen mitä tämän tulee saavuttaa ajattelematta olevansa parempi kuin tämä, hän on nöyrä.
* Jos joku tapaa itseään heikommassa asemassa olevan tai henkilön, joka on samassa asemassa hänen kanssaan, kantaa tämän kantamuksen ja auttaa häntä saavuttamaan mitä tämän tulee saavuttaa, hän on nöyrä.
* Jos joku istuu köyhän, tarvitsevan tai sairaan kanssa ja hyväksyy heidän kutsunsa, syö heidän kanssaan ja kävelee heidän kanssaan samaa tietä, hän on nöyrä.
* Jos joku syö ja juo ilman ylenmääräisyyttä ja jos hän pukeutuu ilman ylimielisyyttä, hän on nöyrä.

- Teoksesta Abou Bakr Jaber el-Jazaery: The Approach of the Muslim

Lähde: http://annabrixthomsen.com/

Nöyryys ei ole sitä, että ajattelet vähemmän itsestäsi, vaan että ajattelet vähemmän itseäsi.
- Rick Warren

torstai 4. heinäkuuta 2013

Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa

Hiljainen länsimainen nuori nainen, joka ei pukeudu islamin sääntöjen mukaisesti eikä peitä hiuksiaan. Vasenkätinen toisuskoinen, joka vielä syökin väärällä kädellä. Ei yhteistä kieltä, mutta elekieltä ja joitakin sanoja käyttäen on mahdollista tulla kohtuullisesti toimeen. Ei tiedossa paljonkaan taustatietoja eikä mukana perheenjäseniä. Ei osaa islamin puhtaussääntöjä. Luultavasti joitakin käsittämättömältä vaikuttavia käyttäytymistapoja. Tällainen minä olin useampi vuosi sitten.

Olen toisinaan miettinyt, kuinka itse suhtautuisin siihen, jos edellä kuvatun kaltainen nuori nainen haluaisi mennä poikani kanssa naimisiin. Olisiko asia helppo hyväksyä? Ottaisinko hänet avosylin vastaan? Olisinko tarpeeksi kärsivällinen katsoakseni hänen loputtomalta vaikuttavia käyttäytymisvirheitään läpi sormien? Olisiko minusta ylistämään sitä, että poikani on saanut tästä naisesta hyvän vaimon? Luulen, että vastaus useamman kysymyksen kohdalla ei ole aivan ihanteellinen.

Olen ollut siinä mielessä hyvin onnekas, että anoppini on nähnyt sisimpääni paremmin kuin minä itse silloin, kun vielä olin matkalla kohti islamin löytämistä. Hän on tukenut minua ja toiminut erittäin esimerkillisesti olemalla pitkämielisempi kuin useampi tuntemani ihminen. Tämä on taas kerran ollut hyvä muistutus siitä, ettei sydämen sivistykseen tarvita suurta koulusivistystä. Joillakin ihmisillä vain on salaperäiseltä vaikuttava taito toimia oikein ja auttaa muitakin kehittymään parempaan suuntaan. Pidän todennäköisenä sitä, että ilman saamaani lämmintä vastaanottoa olisin jäänyt paitsi myös kaikesta siitä hyvästä, joka islamiin palaaminen on tuonut mukanaan. Suhtautumistavalla on yksinkertaisesti erittäin suuri merkitys varsinkin silloin, kun yksilö itse on vielä epävarma itsestään.

"Be the change you want to see in the world" on Mahatma Gandhin käyttämä sanonta, joka tulee väistämättä tässä yhteydessä mieleen. Sanalla sanoen ole itse se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa tapahtuvan. Liikaa väkivaltaa? Toimi rauhan puolesta. Liian vähän aikaa perheelle tai muille tärkeille asioille? Mieti, kuinka voit vähentää toisarvoisiin asioihin käyttämääsi aikaa. Toimi sellaisen esimerkin mukaisesti, jota voi soveltaa yleisenä käyttäytymissääntönä. Osoittaessasi muita sormella muista, että kolme muuta sormea osoittaa sinua itseäsi kohti. Kuinka helppoa onkaan löytää muista virheitä, mutta samalla unohtaa kaikki ne virheet, joita on itse tehnyt ja edelleen tekee.

Tulevan ramadan-kuukauden tavoitteena on omalta osaltani pyrkiä suurempaan kärsivällisyyteen ja omien virheiden huomaamiseen muiden virheiden sijaan. Kiinnittämällä huomiota omaan käyttäytymiseen ja varmistamalla toimivansa hyvänä esimerkkinä kukin meistä voi olla muuttamassa tätä maailmaa parempaan suuntaan, jos Jumala suo. Porkkana toimii usein paremmin kuin keppi ja samalla kasvaa itse ihmisenä sellaiseen suuntaan, joka hyödyttää itsen lisäksi ihmisiä ympärillä.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Tämä ei ole Suomi





Moskeijan rukouskutsu vs. rukousajan omatoiminen muistaminen

Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus vs. sulkeutuneisuus ja varautuneisuus

Muslimienemmistö vs. kristitty enemmistö

Henkilöautossa korkeintaan 9-10 henkilöä vs. henkilöautossa korkeintaan 5 henkilöä

Ei turvavöitä vs. turvavöiden käyttö

Oma auto vs. joukkoliikenne

Pullovesi ja erillinen puhdistettu vesi vs. kraanavesi

Vatsatauti ja ripulilääke vs. sydänsairaudet ja diabetes

Dinaari vs. euro

Suurperhe vs. ydinperhe 

Vanhempien kunnioittaminen vs. vanhempien unohtaminen (?)

Yhteisöllisyys vs. yksilöllisyys

Hereillä 11-01 vs. hereillä 07-22

Aurinko ja helle vs. epävakainen sää

Lihakaupan elävät eläimet vs. supermarketin valmiiksi pakattu liha

Kulma- ja autotallikaupat ja pienyrittäjyys vs. kauppaketjut
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...