torstai 29. elokuuta 2013

Kirja-arvio: Isonenä kurkistaa Kiinaan

Isonenä kurkistaa Kiinaan on perusopas kenelle tahansa Kiinasta kiinnostuneelle ja tiiviissä ja helppolukuisessa muodossa oleva tietopaketti vaikkapa liikemiehelle, turistille tai nojatuolimatkailijalle. Kysymys-vastausmuotoinen teos paneutuu kahdeksan eri aihepiirin kautta Kiinan historiaan ja nykypäivään. Aihepiirejä ovat kiinalaisten määrä, talous, Kiinan ja ulkomaailman suhde, yhteiskuntajärjestelmä, kommunismin ja kapitalismin suhde, uskonnolliset ja aatteelliset kysymykset sekä Kiinan nousu. Kysymykset ovat varsin suorasukaisia ja omaperäisiä, esimerkkeinä kiinalaisten hautaamistavat tai se, kuinka Kiinan kehitys on vaikuttanut öljyn maailmanlaajuisen hinnan kehittymiseen. Entä vievätkö kiinalaiset joku päivä kaikki työpaikkamme ja miksi peruskoulutus Kiinassa ei ole ilmaista? Miten hyvin yleisiin kaivosonnettomuuksiin suhtaudutaan kiinalaisten keskuudessa?

Kirjan kirjoittanut Pekka Mykkänen on työskennellyt Yleisradion Kiinan-kirjeenvaihtajana vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Teoksen vastaukset kertovat Mykkäsen tietämyksestä, joka on luonnollisesti keskivertoa syvempää. Tämänkaltainen teos on hyvä opas henkilölle, joka haluaa nopeasti saada Kiina-tietonsa suhteellisen ajan tasalle (huomioon ottaen teoksen julkaisuvuosi).

Tekniset tiedot:
Mykkänen, Pekka: Isonenä kurkistaa Kiinaan
ISBN: 978-952-459-807-1
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2007
Nidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 48.183

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kirja-arvio: Rukki, mantra ja piilaakso. Intian päiviä ja öitä

Matka Intiaan on matka ihmiseen. Tähän voisi tiivistää kokeneen Intian-matkaajan Seppo Järvisen tunnot jälleen hänen yhdellä matkallaan maahan, joka vetää häntä puoleensa kerta toisensa jälkeen. Tällä matkalla Järvinen asuu kuukauden intialaisessa perheessä ja kolme kuukautta luostarissa. Intia avautuu maan tasalta värikylläisenä, kaikkien mahdollisten tuoksujen ja hajujen kyllästämänä, eri kulkuneuvoista käsin.

Teoksessa ei ole varsinaista juonta eikä se ole mielestäni matkakirja sellaisenaan. Ennemminkin sitä voisi luonnehtia kirjoituskokoelmaksi, jossa on eri pituisia kirjoituksia vaihtelevista aiheista, kuten luonnonsuojelusta, ayurveda-hoidoista, elämästä luostarissa, turistin osasta Intiassa, paikallisesta ruoasta ja katuelämästä, toisesta Intian-matkaajasta Satu Rommista ja niin edelleen.  Intialla on paljon tarjottavaa sellaiselle, jonka mieli on avoin.

Teoksen pohjavire on pohdiskeleva ja asioita, varsinkin länsimaista elämäntapaa kyseenalaistava. Järvisen kirjoitustyyli ei ole mielestäni kovin sujuva, mutta hänen ajatusmaailmansa ja kirjassa käsitellyt aiheet tekevät intialaisesta elämänmenosta kiinnostuneelle tästä kirjasta lukemisen arvoisen. Pieni miinus joistakin välimerkkivirheistä, joita on varsinkin teoksen loppupuolella jonkin verran.

Kirja-arvio:
Järvinen, Seppo: Rukki, mantra ja piilaakso. Intian päiviä ja öitä
ISBN: 978-952-5960-18-1
Enostone 2012
Nidottu, 254 s.
Kirjastoluokka: 48.132

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Siivouspäivä

Tämä viikonloppu meni tavallista laajemman siivouksen merkeissä. Lasten tavarat löysivät lattiaa ja nurkkia paremman paikan sängynaluslaatikoista ja pehmolelut saivat kodikseen kankaiset jättieläimet, joiden sisään mahtuu uskomaton määrä pehmeitä leluja. Pienellä tavaroiden paikoilleen laittamisella saa paljon siistimmän yleisilmeen kotiin, vaikka osa tavaroista onkin jo taas levinnyt ympäriinsä kahden ikiliikkujan käsissä.

Suuren siivouksen kohteena olivat myös lasten vaatekaapit. Edellisestä tarkastuksesta lienee jo aikaa, sillä pieneksi jääneitä vaatteita löytyi molemman lapsen osalta suuri kassillinen. Samalla nyt ja aivan kohta sopivat vaatteet löytyvät helpommin kaapeista, kun ne eivät ole enää niin täyteen ahdettuja. Pienet vaatteet pääsivät varastoon odottamaan uutta käyttöä.

Ensi viikonloppuna Helsinki muuttuu yhdeksi suureksi kirpputoriksi, ainakin jos on silmiini osunutta mainosta uskominen. Itse olen hieman laiska viemään ylimääräisiä tavaroita ja vaatteita kirpputorille myytäväksi; tähän saakka olen lahjoittanut ne pois. Suunnitelmissa on kuitenkin mahdollisesti lähteä katsomaan muiden pöytiä muutamien sellaisten tavaroiden varalta, joille on osoitautunut muuton myötä tarvetta. (Sivuhuomautuksena todettakoon, että ehkä tylsältä kuulostavana periaatteenani on tulla toimeen mahdollisimman pienellä tavaramäärällä ja jotakin uutta hankkiessani yritän miettiä sen todellista tarvetta. Jos sellaista ei ole, ei ole tarvetta hankkia sitä tavaraakaan.)

Tuli taas todistetuksi todeksi se sanonta, jonka mukaan siistissä kodissa mieli lepää ja ajatus kulkee paremmin. Kodissa on raikas pesuaineen tuoksu ja pyykit viikattuina kaapeissa. Pakastinkin sai täydennystä muutamasta piirakasta ja sämpylöistä. Lasten myötä olen joutunut tottumaan suurempaan tavaramäärään kuin aikaisemmin, mutta onneksi yksi viikonloppu riittää saamaan aikaan pieniä ihmeitä. Ja mikäpä olisi parempi tapa lopettaa urakka kuin keittää sitruuna- tai minttuteetä ja nauttia se rosmariinilla maustetun teeleivän kanssa.



Rosmariiniteeleivät (16 palaa)

100 g       perunasosejauhetta
2 1/3 dl    täysjyvävehnäjauhoja
1 tl           kuivattua rosmariinia
2 tl           leivinjauhetta
1 dl          juustoraastetta
1 dl          juoksevaa margariinia tai sulatettua leivontamargariinia
200 g       kermaviiliä

Yhdistä kulhossa kaikki kuivat aineet ja juustoraaste. Lisää juokseva margariini ja kermaviili. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Jaa taikina neljään osaan. Taputtele palat jauhotetuin käsin tasaisiki pyörylöiksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Jaa kukin pyörylä taikinapyörällä tai veitsellä neljään osaan. Paista teeleivät 225-asteisen uunin keskitasolla 12-15 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin värisiä ja kypsiä. Nauti mahdollisimman tuoreina.

tiistai 20. elokuuta 2013

Kirja-arvio: Forbidden Lessons in a Kabul Guesthouse. The true story of one woman who risked everything to bring hope to Afghanistan

Suraya Sadeed muutti miehensä kanssa vuonna 1982 rahattomana pakolaisena Afganistanista Yhdysvaltoihin. Neuvokkuutensa ansiosta hänen onnistui perustaa pian oma yritys, ja ennen pitkää Surayasta tuli menestyvä kiinteistönvälittäjä. Vuodet kuluivat, perheelle kertyi omaisuutta ja pariskunnalle syntyi yksi tytär. Elämä tuntui olevan materiaalisesti kaikin puolin kunnossa kunnossa. Eräänä kohtalokkaana iltana Suraya oli viettämässä miehensä kanssa iltaa, kun tämä sai sydänkohtauksen ja menehtyi pian sen jälkeen. Suraya tunsi menettäneensä elämänsä rakkauden ja kaikki siihen mennessä kertynyt materiaalinen omaisuus ja menestys tuntuivat kalpenevan menetyksen rinnalla. Elämä tarvitsi uuden suunnan.

Jonkin aikaa miehensä menehtymisen jälkeen Suraya näki televisiosta uutispätkän entisestä kotimaastaan Afganistanista, jossa asukkaat kamppailivat talibanien vallan alaisena. Suraya tunsi tarvetta tehdä jotakin tukalassa tilanteessa olevien maanmiehiensä hyväksi. Hän aloitti pienimuotoisen keräyksen, jolla hän sai hankittua tarpeeksi rahaa Afganistanin avustusmatkaa varten. Tästä tuli hänen perustamansa Help The Afganistan Children -hyväntekeväisyysjärjestön ensimmäinen avustusmatka, joita seurasi pian muitakin. Hän toimitti esimerkiksi 10 000 huopaa afganistanilaisen talven armottomassa kylmyydessä asuville pakolaisperheille pelastaen lapsia ja aikuisia paleltumasta kuoliaaksi. Tärkeimpänä projektinaan Suraya piti kuitenkin talibanien kieltämien tyttöjen koulujen perustamista. Käytännössä nämä koulut toimivat maan alla, salaa, ja niissä opiskeli aluksi vain muutamia kymmeniä tyttöjä. Toisena tärkeänä projektina olivat kolme terveysklinikkaa alueilla, joissa terveydenhuolto olisi muuten ollut täysin olematonta.

Sanan levitessä HTAC-järjestön perustamisesta avustuksia alkoi tulla vähitellen lisää ja toimintamahdollisuudet kasvoivat. Surayan onnistui matkustaa myös Afganistanin syrjäisimmille alueille, joissa asukkaiden hätä oli sanoinkuvaamaton. Oman kotimaan näkeminen tuhon omana oli Surayalle raskas kokemus, joka antoi kuitenkin samanaikaisesti lisää motivaatiota auttaa yhä enemmän hädänalaisia. Sana Surayan toiminnasta levisi lopulta niin, että hän sai kansallista julkisuutta ja Oprah Winfreyn myöntämän miljoonan dollarin avustuksen.

Teos on uskomattoman elävä kertomus todella rohkeasta ja vahvasta naisesta, jonka toiminnan uskon inspiroivan muitakin toimimaan heikompien puolesta. Vaikka Surayan avustusjärjestön toiminta oli aluksi hyvin pienimuotoista ja jossakin vaiheessa hän oli vähällä antaa periksi, jostakin löytyi aina lahjoittajia toiminnan jatkamiseksi. Koulujen ja terveysklinikkojen toiminta tuotti niin hienoja tuloksia ja sai hyvin myönteistä palautetta, että niiden sulkeminen olisi ollut todellinen inhimillinen menetys. Talibanien kukistuttua Surayan onnistui perustaa miljoonalahjoituksen turvin tarpeeksi kouluja yhteensä yli 100 000 oppilaan kouluttamiseksi. Tämä teos on todellinen osoitus siitä, mitä yksikin henkilö voi saada aikaan päättäväisyytensä avulla.

Tekniset tiedot:
Sadeed, Suraya: Forbidden Lessons in a Kabul Guesthouse. The true story of one woman who risked everything to bring hope for Afghanistan
ISBN:
Virago 2011
ISBN: 978-1-84408-663-4
Nidottu, 280s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 17. elokuuta 2013

Let it go - luopumisesta

Tämän kesän reilun kuukauden kestäneen matkamme aikana kauan ja hartaudella kasvattamamme kaksi mangopuun alkua olivat kuivuneet kuoliaiksi. Lopputulos oli odotettavissa jo ennen matkan alkua, sillä harvempi kasvi (lukuun ottamatta ehkä rahapuutamme) kestää ilman vettä niin kauan, vaikka lähtiessä laitoimme niille runsaasti kostuketta aluslautaselle. Odottelen parhaillaan uutta inspiraatiota siitä, mitä kasvattaisi seuraavaksi. Kasvatusurakan aloittaminen voinee venähtää keväälle, sillä syksypuolella valon määrä vähenee siinä määrin, että kasvit siirtyvät hurjaan kasvuun lähtemisen sijaan hämärän lepoon.

Toinen "menetys" tai yllättävä luopuminen tapahtui matkamme aikana, kun kadotin läheiseltä saamani korun, jolla oli minulle myös tunnearvoa. Vahinko mikä vahinko, jonka lahjan antajakin kaikeksi onneksi ymmärsi. Elämä kuitenkin jatkuu ilman sitäkin. Lohduttaudun ajatuksella, että kenties koruni löytäjä keksii sille hyvää käyttöä tai saa muutaman lantin myydessään sen jollekulle. 

Olen joskus miettinyt, miltä tuntuisi jos tämä nyt jo noin neljä vuotta olemassa ollut blogini jonakin päivänä häviäisi. Jokin aika sitten ajatus tuntui suorastaan ahdistavalta, sillä tunnen käyttäneeni tähän paljon aikaa ja vaivaa. Kirja-arvioita on kertynyt ehkä päälle kolme sataa (en ole laskenut tarkkaa lukumäärää) ja tänne olen kirjannut ajatuksiani aivan muslimina oloni alkutaipaleelta lähtien. Sittemmin olen kuitenkin alkanut omaksua hieman toisenlaisen asenteen: kaikelle on aikansa. Tämä ei ole tervetulotoivotus hakkereille murtautua blogiini ja hävittää se bittiavaruuteen. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että asioiden on annettava tapahtua ja mennä silloin, kun on niiden aika.

Lähde: machetera.wordpress.com

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kirja-arvio: Näkymätön kylä. Siirtolaisten asemasta Suomessa

Olkiluodon ydinvoimalatyömaan vieressä on reilun tuhannen ulkomaalaisen työntekijän muodostama kylä. Mahdollisimman kauas muusta asutuksesta sijoitettu parakkikylä kertoo omaa tarinaansa suomalaisten suhtautumisesta siirtolaisiin: hiljaisesti heidät hyväksytään tekemään töitä, joita suomalaiset eivät halua tai joihin suomalaiset työntekijät ovat liian kalliita. Vain välttämättömimmillä varustuksella sisustetuissa muutaman hengen huoneissa asuvat, lähinnä Itä-Euroopasta peräisin olevat siirtotyöntekijät ovat rakentamassa Suomea, jonka palveluita heidän itsensä ei haluta käyttävän. Tätä ilmiötä toimittaja ja aktiivinen kansalaisvaikuttaja Anna Kontula lähti tutkimaan ja majoittui kuukaudeksi ydinvoimalaitoksen siirtotyöläisten luokse tutustuakseen heihin paremmin.

Kontula majoittui ensin telttaan, kunnes hänelle järjestettiin parakista oma huone. Juttu työmiesten kanssa alkoi luistaa melko nopeasti ja pian Kontulalle alkoi selvitä karu todellisuus, joka miehet oli lähettänyt työskentelemään kaukana perheistään ja tutuistaan. Kielitaidottomana ja kaukana muusta ihmisasutuksesta suomalaisiin on vaikea tutustua, ja parakitkin ovat eriytyneet maitten mukaan. Perheitä Suomeen on lähes mahdotonta saada työkomennuksen ajaksi mukaan ja lomia (yleensä palkattomia sellaisia) on melko harvoin. Työhön vieraaseen maahan on ajanut oman maan vielä heikompi taloudellinen tilanne.

Kontulan pamfletinomaista kirjoitusta luonnehtii suorasanaisuus ja miesten tuntemuksia on sen pohjalta helppo ymmärtää. Vaikka valinta lähetä ulkomaille (Suomeen) on ollut vapaaehtoinen, on se silti usein psyykkisesti raskas. Siirtolaismiesten elämää leimaa katkonaisuus ja yksinäisyys, koti-ikäväkin. Kontula on koonnut teokseensa myös faktatietoa käsittelemästään aiheesta, joka auttaa suhteuttamaan miesten kertomuksia suurempaan kokonaisuuteen. Kantaa ottava ja puhutteleva teos.

Tekniset tiedot:
Kontula, Anna: Näkymätön kylä. Siirtolaisten asemasta Suomessa
ISBN: 978-952-01-0522-8
Into Kustannus 2010
Nidottu, 119 s.
Kirjastoluokka: 36.131

Kirja-arvio: Uskomaton matka uskovien maailmaan

Kosmologian professori Kari Enqvist hyppää pois mukavuusalueeltaan ja päättää tutustua uskovaisten maailmaan tiedemiehen näkökulmasta käsin. Millaisena näyttäytyy Jumalaan ja korkeampaan voimaan luottavien maailma sellaisen henkilön silmissä, joka ei jaa samaa uskoa? Enqvist päättää tutkia aihetta vierailemalla eri uskonnollisten yhteisöjen luona heidän hengellisissä tilaisuuksissaan Suomessa, mutta myös Turkissa pyörivien dervissin esityksessä. Teosta höystää Enqvistin oma tausta fyysikkona, johon hän peilaa näkemyksiään uskonnoista ja uskovaisista.

Enqvistin pääsanomana tuntuu olevan se, että siinä missä tieteentekijän maailmankuvaa leimaa jatkuva epäily ja halu tieteellisten läpimurtojen kautta löytää uutta tietoa todellisuudesta, on uskovan maailma tavallaan valmis ja epäilyä vailla. Uskova uskoo pyhästä kirjastaan saamaansa ilmoitukseen ja nielee sen kyseenalaistamatta, kun taas tieteessä totuus muuttuu lakkaamatt eikä sitä lopullisessa muodossa ole olemassakaan. Enqvist tarttuu teoksessaan useisiin uskonnollisia yhteisöjä koskeviin ilmiöihin, kuten lapsikasteeseen, kirkollisveroon, luterilaisen kirkon jäsenkatoa ja pohtii, kuinka kirkon vastuualueeseen tähän saakka kuuluneet velvollisuudet voisi jakaa nykyaikaisemmin ja tehokkaammin. Teoksessa päähuomion saakin juuri kristinusko eri suuntauksineen, joskin islamia sivutaan  muutamassa paikoin.

Uskomaton matka uskovien maailmaan on uskovan näkökulmasta ehkä hieman vajavaisesti kirjoitettu. Enqvistin tekemät huomiot ovat teräviä, kieli ja vertauskuvat ovat mielikuvituksella keksittyjä ja hyvin todennäköisesti osa uskonnollisista yhteisöistä on tiukkoja kannassaan. Kuitenkin näkisin, että uskonto ja tiede eivät ole niin ristiriidassa keskenään kuin teoksessa annetaan ymmärtää, varsinkin jo kyse on ei-ääriuskonnollisista suuntauksista. Oman järjen ja harkinnan käyttö on myös uskovalle sallittua, jopa suotavaa. Joka tapauksessa teos on pääpiirteissään asiallinen pohdinta aiheesta ja antaa uskopvallekin mahdollisuuden peilata omia näkemyksiään henkilön kanssa, joka ajattelee asioista toisin.

Tekniset tiedot:
Enqvist, Kari: Uskomaton matka uskovien maailmaan
ISBN: 978-951-0-38972-0
WSOY 2012
Sidottu, 230 s.
Kirjastoluokka: 11

maanantai 12. elokuuta 2013

Elämän ja kuoleman kysymyksiä

Lähde: http://www.nettinummi.fi

Harvemmin tulen ajatelleeksi ikääntymistä ja elämän haurautta niin usein ja pitkän aikaa kerrallaan kuin viime viikon kuluessa. Koko viikko tuntui olevan täynnä uskomattomalta kuulostavia juttuja yksi toisensa perään, ja kaikkia yhdisti tavalla tai toisella kuoleman läheisyys. Kaikki uutiset kolahtivat läheltä, sillä tunnen tai tunsin asianosaiset henkilöt.

Saadessani tietää lähisukulaisiani kohdanneesta melko vakavasta auto-onnettomuudesta matkustimme tapaamaan heitä ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Siellä ollessamme sain kuulla erään tuttavani olleen myös ihmishenkiä vaatineessa autokolarissa - hän itse selviytyi kuin ihmeen kaupalla lähes vammoitta. Viikon muita uutisia olivat erään perhetuttumme kuolema hänen ollessaan vasta 60-vuotias ja isovanhempani joutuminen hoitokotiin heikentyneen kunnon vuoksi. Eräs toinenkin sukulaisemme oli joutunut niin ikään hoitokotiin parantumattoman sairauden nopeutuneen etenemisen vuoksi.

Tuollaiset uutiset pistävät ajattelemaan elämän kulkua ja varsinkin sen arvaamattomuutta. Elämän ehtoopuolta kulkevien kohdalla ikääntymisen tuomat vaivat on kohtuullisen helppo ymmärtää ja hyväksyä, mutta läheskään aina kuolema ei osu ikääntyneiden kohdalle. Muslimien tulisi olla aina valmiita kuolemaan ainakin siinä mielessä, ettei olisi mitään suuria syntejä katumatta. Periaatteessa joka hetki pitäisi olla valmis lähtemään, sillä seuraavan aamun näkemisestä ei ole takeita. Joskus mietin, kuinka monen ihmisen kohdalla tuollainen lähtövalmius on todellinen.

Ramadan on läheisten huomioimisen aikaa. Itse olen välillä aika kehno muistamaan sukulaisia ja ystäviä, joten näen viime viikon tapahtumat osoituksena siitä, että läheisistä tulee pitää huoli nyt, kun se on vielä mahdollista. Mitään materiaalista ei ole mahdollista ottaa mukaan, mutta parhaassa tapauksessa muisto meistä jää elämään muiden mielissä.

lauantai 3. elokuuta 2013

Kirja-arvio: Kukoistava puu. Kuinka maailman köyhimmät ihmiset kouluttavat itseään

Useiden maiden yliopistoissa professorina toiminut James Tooley matkusti Maailmanpankin lähettämänä Intiaan tutkimaan sen yksityiskouluja, kun hän törmäsi odottamattomaan ilmiöön. Hyderabadin slummialueella, köyhistä köyhimpien alueella, oli lukuisia paikallisten asukkaiden perustamia yksityiskouluja. Ilmiöstä kiinnostuneena Tooley aloitti häntä Nigeriaan, Ghanaan, Keniaan, Kiinan ja taas Intiaan kuljettaneen tutkimuksensa, jonka avulla hän halusi ottaa selvää tällaisten köyhien yksityiskoulujen yleisyydestä eri maissa. Tulos oli hämmästyttävä: esimerkiksi Tooleyn tutkimissa Afrikan maissa ja Intiassa enemmistö köyhien lapsista kävi kunnallisen koulun sijaan yksityiskoulua. Kiinassakin köyhien yksityiskoulut olivat kaikkein syrjäisimmillä maaseudulla lasten, erityisesti tyttöjen, ainoa todellinen mahdollisuus päästä kouluun. Kunnalliset koulut kun sijaitsivat jopa muutaman tunnin kävelymatkan päässä vuorten toisella puolella. Kaikki yksityiskoulun lapsilleen valinneet vanhemmat pitivät niiden opetusta laadukkaampana pienempien luokkakokojen, opettajien sitoutuneisuuden ja tulosvastuullisuuden sekä lasten saavuttamien parempien tasotestitulosten perusteella. Vaikka kunnalliset koulut olivatkin usein ulkoisilta puitteiltaan parempikuntoisia ja niissä oli suurempi ulkoilualue, lapset eivät tulleet huomioiduksi yksilöinä ja opettajien runsaat poissaolot tekivät opetuksesta tehotonta. Nämä seikat tekivät vanhempien ankarasta säästämisestä ja työnteosta koulumaksujen maksamiseksi sen arvoista.

Tooley oli alusta alkaen innoskas esittelemään tutkimustuloksia eri tahoille, mutta hänen saamansa vastaanotto oli lähes poikkeuksetta kielteistä. Kehitysasiantuntijat ja eri maiden kasvatuksesta vastaavat toimielimet eivät yksinkertaisesti pitäneet mahdollisena sitä, että köyhien yksityiskoulut olisivat ratkaisu maailman kaikkien köyhien saamiseksi koulutuksen piiriin. Köyhien vanhemmat ovat kuitenkin monissa maissa tehneet oman valintansa sen sijaan, että olisivat tyytyneet odottamaan kunnallisen koulun tason paranemista. Käytännössä kaikki köyhien yksityiskoulut tarjoavat vapaaoppilaspaikkoja kaikkein köyhimmille. Tooley osoittaakin tutkimustuloksillaan, että koulutuksen kohdalla markkinavetoisuus voi hyvinkin olla ratkaisu ongelmaan, sillä etuseteliohjelman ja vapaaoppilaspaikkojen käyttöönoton myötä kaikilla köyhillä olisi mahdollisuus osallistua koulunkäyntiin. Koulujen vastuullisuus oppilaiden vanhemmille tekee niistä tehokkaampia ja innostavampia oppimispaikkoja lapsille ja kannustavia työpaikkoja sitoutuneille opettajille.

Kukoistava puu - kuinka maailman köyhimmät ihmiset kouluttavat itseään on ajatuksia herättävä teos. On hämmästyttävää, ettei tällaista vaihtoehtoa ole tunnustettu aikaisemmin, vaikka Tooley osoittaa sen olevan laajalti käytössä ja käytännössä hyvin toimivaksi osoitettu. Teos itsessään on myös osoitus siitä, että omiin intuitioihin kannattaa luottaa ja toimia niiden mukaan: Tooley jatkoi tutkimustaan vastarinnasta huolimatta ja sai lopulta tuloksia julkaistuaan työpaikan köyhille suunnattujen ja köyhien omistamien yksityiskoulujen tukemiseen tarkoitetun koulutusrahaston hoitajana ja työskentelee nykyään Intiassa koulutusalan yksityisyrittäjien kanssa.

Tekniset tiedot:
Tooley, James: Kukoistava puu. Kuinka maailman köyhimmät ihmiset kouluttavat itseään
Suomentaja: Ilkka Terho
ISBN: 978-952-280-018-3
Eetos Kustannus 2012
Nidottu, 335 s.
Kirjastoluokka: 38.5
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...