lauantai 3. elokuuta 2013

Kirja-arvio: Kukoistava puu. Kuinka maailman köyhimmät ihmiset kouluttavat itseään

Useiden maiden yliopistoissa professorina toiminut James Tooley matkusti Maailmanpankin lähettämänä Intiaan tutkimaan sen yksityiskouluja, kun hän törmäsi odottamattomaan ilmiöön. Hyderabadin slummialueella, köyhistä köyhimpien alueella, oli lukuisia paikallisten asukkaiden perustamia yksityiskouluja. Ilmiöstä kiinnostuneena Tooley aloitti häntä Nigeriaan, Ghanaan, Keniaan, Kiinan ja taas Intiaan kuljettaneen tutkimuksensa, jonka avulla hän halusi ottaa selvää tällaisten köyhien yksityiskoulujen yleisyydestä eri maissa. Tulos oli hämmästyttävä: esimerkiksi Tooleyn tutkimissa Afrikan maissa ja Intiassa enemmistö köyhien lapsista kävi kunnallisen koulun sijaan yksityiskoulua. Kiinassakin köyhien yksityiskoulut olivat kaikkein syrjäisimmillä maaseudulla lasten, erityisesti tyttöjen, ainoa todellinen mahdollisuus päästä kouluun. Kunnalliset koulut kun sijaitsivat jopa muutaman tunnin kävelymatkan päässä vuorten toisella puolella. Kaikki yksityiskoulun lapsilleen valinneet vanhemmat pitivät niiden opetusta laadukkaampana pienempien luokkakokojen, opettajien sitoutuneisuuden ja tulosvastuullisuuden sekä lasten saavuttamien parempien tasotestitulosten perusteella. Vaikka kunnalliset koulut olivatkin usein ulkoisilta puitteiltaan parempikuntoisia ja niissä oli suurempi ulkoilualue, lapset eivät tulleet huomioiduksi yksilöinä ja opettajien runsaat poissaolot tekivät opetuksesta tehotonta. Nämä seikat tekivät vanhempien ankarasta säästämisestä ja työnteosta koulumaksujen maksamiseksi sen arvoista.

Tooley oli alusta alkaen innoskas esittelemään tutkimustuloksia eri tahoille, mutta hänen saamansa vastaanotto oli lähes poikkeuksetta kielteistä. Kehitysasiantuntijat ja eri maiden kasvatuksesta vastaavat toimielimet eivät yksinkertaisesti pitäneet mahdollisena sitä, että köyhien yksityiskoulut olisivat ratkaisu maailman kaikkien köyhien saamiseksi koulutuksen piiriin. Köyhien vanhemmat ovat kuitenkin monissa maissa tehneet oman valintansa sen sijaan, että olisivat tyytyneet odottamaan kunnallisen koulun tason paranemista. Käytännössä kaikki köyhien yksityiskoulut tarjoavat vapaaoppilaspaikkoja kaikkein köyhimmille. Tooley osoittaakin tutkimustuloksillaan, että koulutuksen kohdalla markkinavetoisuus voi hyvinkin olla ratkaisu ongelmaan, sillä etuseteliohjelman ja vapaaoppilaspaikkojen käyttöönoton myötä kaikilla köyhillä olisi mahdollisuus osallistua koulunkäyntiin. Koulujen vastuullisuus oppilaiden vanhemmille tekee niistä tehokkaampia ja innostavampia oppimispaikkoja lapsille ja kannustavia työpaikkoja sitoutuneille opettajille.

Kukoistava puu - kuinka maailman köyhimmät ihmiset kouluttavat itseään on ajatuksia herättävä teos. On hämmästyttävää, ettei tällaista vaihtoehtoa ole tunnustettu aikaisemmin, vaikka Tooley osoittaa sen olevan laajalti käytössä ja käytännössä hyvin toimivaksi osoitettu. Teos itsessään on myös osoitus siitä, että omiin intuitioihin kannattaa luottaa ja toimia niiden mukaan: Tooley jatkoi tutkimustaan vastarinnasta huolimatta ja sai lopulta tuloksia julkaistuaan työpaikan köyhille suunnattujen ja köyhien omistamien yksityiskoulujen tukemiseen tarkoitetun koulutusrahaston hoitajana ja työskentelee nykyään Intiassa koulutusalan yksityisyrittäjien kanssa.

Tekniset tiedot:
Tooley, James: Kukoistava puu. Kuinka maailman köyhimmät ihmiset kouluttavat itseään
Suomentaja: Ilkka Terho
ISBN: 978-952-280-018-3
Eetos Kustannus 2012
Nidottu, 335 s.
Kirjastoluokka: 38.5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...