lauantai 7. syyskuuta 2013

Aika- ja ajatussilppua

Kesä on auttamatta ohi siinä mielessä, että ei voi tulla ja mennä enää oman mielensä mukaan. Lapsemme on aloittanut esikoulun, mikä muokkaa aika pitkälle perheemme päiväjärjestyksen. Samalla olen herännyt siihen, kuinka aikani menee helposti kaikkeen epäolennaiseen, toisarvoisten asioiden tekemiseen. Viittaan tällä Thomas Hylland Eriksenin teokseen Hetken tyrannia, jossa hän on tehnyt kanssani saman havainnon. Pitkäkestoista keskittymistä vaativaan toimintaan on miltei mahdotonta ryhtyä, kun on aina joitakin pienempiä kiireellisempiä asioita, jotka vievätkin sitten huomaamatta niin paljon aikaa, ettei muuta ehdi tekemään.

Kiinnostuksenkohteita tuntuu olevan niin paljon, että ne vievät kaiken ajan. Kuinka yhdistää kiinnostus puutarhanhoitoa, arkkitehtuuria, opetus- ja kasvatusasioita, psykologiaa ja psykiatriaa, uskontoa, elämäntaitoa ja henkistä hyvinvointia, kehitysyhteistyötä ja kehitysmaita, kielten ja muiden asioiden opiskelua, vapaaehtoistyötä, lukemista ja kirjoittamista kohtaan? (Muistinkohan mainita edes suurimman osan...?) Kuinka löytää aikaa kaikkeen ja huolehtia samalla lapsista ja perheasioista sekä ystävyyssuhteiden ylläpitämisestä niin, etteivät nekin muuta vain kalenterimerkinnöiksi tyyliin "tänään klo 18-20 laatuaikaa lasten kanssa"? Kuinka keskittyä olennaiseen?

Olen löytänyt joitakin pieniä, mutta käytännöllisiä tapoja hallita ei-toivottuihin asioihin käyttämääni aikaa. Esimerkiksi joissakin verkkokaupoissa sähköpostiosoitteen ilmoittaminen on pakollista, ja tilauksen jälkeen mainosviestejä sateleekin sitten enemmän tai vähemmän tiheään. Viestit voi ohjata menemään suoraan roskaposteihin, jolloin niitä ei tarvitse käydä erikseen poistamassa. Lisäksi omiin kiinnostuksenkohteisiin liittyvää ajankohtaista keskustelua pystyy seuraamaan myös sähköpostia hyödyntäen, esimerkiksi liittymällä ko. alojen julkaisujen ja aiheisiin liittyvien sivustojen uutiskirjelistoille. Nykyään ystävyyssuhteitakin voi hoitaa internetin kautta - -mikä pistää kieltämättä välillä ajattelemaan, onko jotkut asiat tehty liiankin tehokkaiksi...

Olen myös ottanut tavakseni käyttää päivän eri ajat eri tekemisille. Aamupäivät opiskellaan (opiskelen edelleen Avoimessa yliopistossa), päiväaikaan teen töitä, mikäli sellaisia on (teen satunnaisesti vapaaehtoistyötä), illat on varattu kotiaskareille ja kaikelle sekalaiselle, jota sitäkin tuntuu riittävän. Sähköposteja luen silloin kun ehdin, sillä ne liittyvät lähes kaikkeen tekemiseen.

Pientä arjen luksusta on se, että saa aamulla nukkua pitkään. Se mahdollistaa sen, että illalla ennen nukkumaan menoa on mahdollista lukea ja rauhoittua. Oiva henkireikä äidille (miksei isälllekin tai kenelle tahansa muullekin) jonka päivät täyttyvät lapsiin liittyvästä tekemisestä tai muista velvollisuuksista. Lukeminen on aikaa itselle ja auttaa avamaan uusia näköaloja asioihin, joita ei muuten tule ajatelleeksi.


P.S. Viime viikolla ilahduin huomatessani, että aivan lähellä kotiamme on useita tammia, jotka ovat alkaneet pudotella terhojaan maahan. Kuvassa satoa keruureissultamme. Kuvanottamishetkellä terhot olivat vielä kovin vihreitä, mutta ne ovat muuttuneet nyt jo melko ruskeiksi. Odottelen niiden "valmistumista", jotta niistä voi taiteilla vaikkapa kranssin tai valokuvakehyksen tai jättää vain lasipurkkiin koristeeksi. Todellisia luonnon taideteoksia siis!

5 kommenttia:

  1. Aikaa on kyllä niin vaikea hallita! Olen aina ollut kova haalimaan itselleni liian monta juttua tehtäväksi saman aikaan. Nyt lapsen saannin myötä aikaa ei oikeastaan enää edes ole itselle, joten kaikkien kivojen juttujen tekeminen on lähinnä jäänyt haaveilun tasolle.

    Aloitin blogin kirjoittamisen keväällä siinä toivossa, että saisin himmennettyä edes vähän ikuista opiskelun ja lukemisen nälkää, mutta eipä mulla siihenkään ole paljon aikaa paneutua. Kirjoituksista varmaan paistaa läpi kiire ja väsy, useimmat tekstit on väkerretty äkkiä kasaan sen yhden tunnin aikana kun pikkuinen nukkuu päikkärit..

    Missä vaiheessa lasten kanssa saa aikaa itselle edes sen verran, että voisi tosiaan avata illalla sen kirjan? Meillä poika on vielä sen verran pieni, että aamulla ei todellakaan ole semmoista luksusta kuin pitkään nukkuminen - eikä yötkään suju vielä heräämättä.

    VastaaPoista
  2. Sama täällä, SanaRiimu. On niin monta asiaa, jota haluaisi tehdä, oppia ja tutustua, mutta aika tulee väistämättä vastaan. Olen itsekin äiti kahdelle lapselle, joista nuorempi on vielä vauvaiässä, joten yöheräämiset ovat meilläkin arkea. Jumalalle kiitos, lapset menevät kuitenkin illalla suhteellisen aikaisin nukkumaan, joten sieltä päästä päivää saa nipistettyä hieman aikaa itselle.

    Pitkään nukkuminen tarkoittaa meillä heräämistä aamulla klo 7-8 välillä. Pidän sitä pitkään nukkumisena, sillä monethan ovat siihen aikaan jo työpaikallaan ja heränneet paljon aikaisemmin.

    Toivon SanaRiimu, että lapsesi kasvamisen myötä teidänkin arki helpottaa ja löydät aikaa myös itsellesi. Olen omalta kohdaltani huomannut, ettei omaa aikaa saa, ellei sitä opi ottamaan.

    VastaaPoista
  3. Vaikka minulla ei olekaan lapsia, niin aikaa ei tunnu olevaan millään tarpeeksi kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä.

    Pitäisi jotenkin osata karsia pois kaikki turha, jotta voisi keskittyä niihin tärkeimpiin.

    Taidan olla ikuinen haaveilija ja keskittyminen yhteen asiaan ei aina onnistu ja lopulta huomaan, että olen tehnyt vaikka mitä, mutta mikään ei ole valmista.

    VastaaPoista
  4. Tuo on niin totta, Nadia, oma aika pitää tosiaan ottaa, ei sitä muuten saa! Kiitos muutes tästä postauksesta, sillä se on kannustanut minua järjestämään päivärytmini uudelleen niin, että ihan oikeasti saan sen omankin hetken päivässä.

    Meillä tuo 7-8 maissa herääminen taas tarkoittaa aikaista heräämistä :) Tykkään nukkumisesta ja tarvitsen aika paljon unta että jaksan.

    Eiköhän se arki siitä pikkuhiljaa helpotu kuten sanoit. Sitä odotellessa...

    VastaaPoista
  5. SanaRiimu, kiva js tekstistäni on ollut jotakin konkreettista hyötyä :).

    Kiitos myös sinulle, Zara, kommentista. Elämän yksinkertaistaminen niin, ettei haalisi liikaa tekemistä on tosiaan haasteellista, olipa perheellinen tai ei. Ajan myötä tuntuu, että on helpompi hallita ajankäyttöä, mutta edelleenkin on paljon sellaisiakin asioita, joille on löydettäväaikaa, vaikkei edes haluaisi.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...