lauantai 21. syyskuuta 2013

Älä suutu

Kuvan lähde: eatourbrain.com
Al-Bukharin mukaan Abû Hurayrah kertoo miehestä, joka sanoi Profeetalle (saws): "Neuvo minua". Profeetta (saws) sanoi: "Älä suutu". Mies toisti pyyntönsä useita kertoja, mutta Profeetta (saws) toisti: "Älä suutu".

Tämän hadthin tärkeys:

Salaisuus tämän hadithin takana piilee siinä tosiasiassa, että Profeetta (saws) rajoitti neuvonsa tälle henkilölle lyhyeen neuvoon: "Älä suutu". Al-Nawawi kertoo, että Abû Muhammad `Abd Allah b. Abî Zayd on sanonut: "Kaikki hyvän käyttäytymisen perusteet voidaan johtaa neljästä hadithista..." ja että niiden joukossa on Profeetan (saws) lausuma "... hänelle, jolle hän rajoitti neuvonsa sanomalla: 'Älä suutu'."

Tämä lausuma, tässä asiayhteydessä, tarkoittaa paljon. Ensinnäkin, rajoittamalla neuvontansa tähän lyhyeen ohjeeseen Profeetta (saws) osoittaa suuttumuksen hallinnan tärkeyden ja että sillä on kauskantoisia vaikutuksia henkilön hyvinvointiin niin maallisessa elämässä kuin tuonpuoleisessakin.

Toiseksi tämän lyhyen lausuman kategorinen luonne antaa kiellon siitä johtuville seurauksille, sillä sen voidaan ymmärtää osoittavan monia asioita, kuten että meidän tulisi estää itseämme tulemasta vihaisiksi ja että meidän tulisi kieltää itseämme toimimasta suuttumuksen määräyksen mukaisesti tilanteissa, joissa tulemme vihaisiksi.


Suuttumuksen tunne


Suuttumus on vahva tunne. Se raivoaa henkilön läpi luoden halun kostaa ja hävittää suuttumuksen kohde. Suuttumus on tunne, joka luo halun toimintaan - erityisesti vaurioita aiheuttavaan toimintaan. Suuttumuksen tunne vetoaa ihmisen armon, myötätunnon, itsehillinnän ja ystävällisyyden vastakohtaan.

Se tekee suuttumuksesta vaarallisen. Mikäli se jätetään huomiotta ja hallitsematta, se voi johtaa ihmisen tekemään ilkeimpiä tekoja pahimmin ja traagisimmin lopputuloksin.

Vihan estäminen

Lausuma "älä suutu" ymmärrettynä ydinarvonsa mukaan tarkoittaa, ettei meidän tulisi tuntea suuttumuksen tunnetta ollenkaan. Tiedämme, ettei se voi olla sen tarkoitus absoluuttisessa mielessä, sillä sitä on mahdotonta toteuttaa. Suuttumus on luonnollinen, inhimillinen tunne. Henkilön on mahdotonta olla koskaan tuntematta sitä.

Vaikka tämä hadith ei ehkä kiellä meitä tuntemasta suuttumuksen tunnetta, se vähintään vahvasti neuvoo meitä välttämään tätä tunnetta niin paljon kuin mahdollista. Itse asiassa on olemassa toimenpiteitä, joiden mukaan henkilö voi toimia rajoittaakseen mahdollisuuttaan suuttua. Ensinnäkin hän voi pysyä rauhallisena. Kun henkilön maltti on hallinnassa, hän on vähemmän taipuvainen suuttumaan, kun tilaisuus siihen syntyy ja enemmän taipuvainen hallitsemaan itseään, kun hän kaikesta huolimatta suuttuu.

Toinen tapa on rajoittaa suuttumisen mahdollisuuttaan on tiedostaa suuttumuksen syy ja poistaa se elämästään.

Suuttumuksen pääsyitä ovat ylpeys ja ylimielisyys, sillä ylpeä henkilö loukkaantuu helpoiten ja kritiikki satuttaa häntä eniten. Toinen suuttumuksen syy on väittelynhaluisuus. Mitä enemmän henkilö väittelee toisten kanssa, sitä vähemmän hän on taipuvainen hyväksymään totuutta. Hänen näkemyksensä kärjistyvät ja latautuvat tunnepitoisiksi. Muslimin tulisi siksi rohkaistua välttämään tällaisia negatiivisia luonteenpiirteitä. Sillä tavoin hän on vähemmän taipuvainen suuttumaan.

Itsehillintä suuttuessa

Lausuma "älä suutu" voidaan ymmärtää myös toisella tavalla. Sen sijaan, että se käskisi meitä olemaan tuntematta suuttumuksen tunnetta sydämissämme, se neuvoo meitä olemaan toimimatta tämän tunteen mukaisesti, kun olemme sen ympäröimiä. Epäilyksettä tämä hadith käskee meitä vähintäänkin harjoittamaan itsehillintää tuntiessamme suuttumusta. Se on meille pakollista.

Tämä tarkoitus välittyy meille monista teksteistä, joista osa ylistää niitä, jotka hallitsevat itsensä ollessaan vihaisia. Se osoittaa, ettei suuttumuksen tunne itsessään ole aina syntistä tai moitittavaa. Itse asiassa kun ihminen käyttäytyy hyvin ollessaan suuttunut, hän pikemminkin tekee jotakin ylistämisen arvoista.

Jumala kuvailee Jumalaa pelkäävinä niitä, jotka hillitsevät itsensä ollessaan suuttuneita. Hän sanoo:"[...] jotka hillitsevät vihansa ja antavat anteeksi ihmisille; niin, Jumala rakastaa niitä, jotka hyvää tekevät. Ja jotka, tehtyään jotain alhaista tai rikottuaan itseään vastaan, muistavat Jumalan ja anovat syntiään anteeksi (ja kukahan muu kuin Jumala voi antaa synnit anteeksi?) eivätkä vastoin parempaa tietoaan paadu siinä, mitä ovat tehneet, niiden palkka on oleva heidän Herransa anteeksianto ja huvitarhat, joissa purot solisevat, joissa he ikuisesti viihtyvät; niin, minkä ihanan palkan saavatkaan hyvyyden harjoittajat!" (3:133-135).

Profeetta (saws) sanoi:"Vahva mies ei ole se, joka pystyy kukistamaan toisen. Vahva mies on se, joka pystyy hillitsemään itsensä ollessaan suuttunut." (Sahîh al-Bukhârî and Sahîh Muslim)

Meidän tulisi etsiä anteeksiantoa Jumalalta suuttuessamme. Profeetta (saws) neuvoi meitä olemaan puhumatta, kun olemme vihaisia. Hän sanoi:"Jos joku teistä suuttuu, hänen tulisi olla hiljaa." (Musnad Ahmad)

Profeetta (saws) antoi meille myös toisen käytännöllisen neuvon. Hän sanoi:"Jos joku teistä suuttuu ja hän on seisomassa, hänen tulisi istua kunnes hänen suuttumuksensa laantuu. Jos hän ei tee niin, sitten hänen pitäisi asettua maaten." (Sunan Abi Dawud)

Hän sanoi myös:"Suuttumus on Saatanasta, ja Saatana luotiin tulesta. Tuli sammuu vain vedellä, joten jos joku teistä suuttuu, hänen pitäisi suorittaa wudu."(Sunan Abi Dwud ja Musnad Ahmad)


Oikeutettu suuttumus

Täytyy muistaa, ettei kaikki suuttumus ole syntiä. Suuttumus, joka innoittaa henkilöä kostamaan omia henkilökohtaisia tunteitaan, on epäilemättä moitittavaa. Kuitenkin suuttumusta voidaan tuntea myös Jumalan ja Hänen uskontonsa vuoksi. Tällaista suuttumusta muslimin tulisi tuntea, kun hänen uskontoaan vastaan hyökätään, hänen uskoaan herjataan ja ihmisten elämää ja kunniaa kohtaan tehdään syntiä. Kuitenkin tämäkin suuttumus, jos se todella ja vilpittömästi tapahtuu Jumalan vuoksi, tulee innoittaa meitä jaloihin tekoihin eikä henkilökohtaisiin uhrauksiin eikä sen tule koskaan perustua epäreiluun tai ala-arvoiseen toimintaan.

Seuralaiset viittaavat siihen, ettei Profeetta (saws) koskaan suuttunut mistään. Kuitenkin jos Jumalan pyhyys maallistettiin, mikään ei voinut hillitä hänen suuttumustaan. (Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim)

Profeetta (saws) ei koskaan toiminut suuttuneesti henkilökohtaisista syistä. Hän ei koskaan nostanut ääntään palvelijoilleen tai perheelleen. Anas viittaa siihen, että hän toimi Profeetan palvelijana kymmenen vuotta eikä Profeetta (saws) koskaan sanonut hänelle edes "uff" tai kysynyt hänen tehtyään jotakin "miksi teit niin?" tai kysynyt hänen laiminlyötyään jotakin "miksi et tehnyt sitä?" (Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim)

Seuralaiset viittaavat: "Profeetta (saws) osoitti yksityisyydessä enemmän kainoutta kuin neito. Jos hän näki jotakin, mistä ei pitänyt, me näimme sen hänen kasvoistaan." (Sahih al-Bukhari)

- Lyhennetty ja suomennettu IslamTodayn artikkelista Don't Get Angry.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...