lauantai 14. syyskuuta 2013

Kirja-arvio: Ammattina potilas

Keskisuomalainen sosiaalityöntekijä, opettaja, naimisissa ollut kahden pienen lapsen äiti Pirjo Kainulainen oli 36-vuotias kuullessaan sairastavansa laajalle levinnyttä syöpää. Syöpä alkoi toiseen rintaan levinneenä pahanlaatuisena kasvaimena, josta se levisi luustoon ja sisäelimiin. Kainulainen oli lukenut tarinoita toisista syöpäpotilaista, jotka olivat pääseet yhdellä kierroksella: syöpä oli jalostanut heitä ihmisinä, siitä oli toivuttu ja se toimi jopa jonkinlaisena meriittinä loppuelämän aikana. Kainulaiselle olikin rankka uutinen kuulla, ettei hän ollut yhtä onnekas. Syövästä tuli hänen työnantajansa ja hänestä syövän ammattilainen.

Ammattina potilas kertoo Kainulaisen 11 vuodesta kroonikkopotilaana sairaudelle, joka vei hänet lopulta kuolemaan juuri ennen tämän teoksen julkaisemista. Kainulainen työskenteli koko sairausaikansa sosiaalityöntekijänä, loppuaikana tosin yhä pitenevien sairauslomien ja osa-aikaisuuden turvin. Teoksessaan hän kertoo lukuisista sairaalareissuistaan, tutkimuksista, lääkäreistä ja sairaanhoitajista, joista muodostui hänelle ennen pitkään tutumpia kuin kukaan olisi toivonut. Niin ikään teos käsittelee tuntemuksia, kun oma ruumis väistämättä sairauden etenemisen vuoksi muuttuu, kunto heikkenee ja joinakin kausina tuntuu kuin ei jaksaisi tehdä mitään. Syövästä muodostui kokoaikatyö samalla kun palkkatyönä toiminut sosiaalialan työ jää sivummalle. Kainulainen jatkoi kuitenkin työntekoaan saadakseen arkeensa muutakin kuin sairastamista. Työssä hän tapasi myös asiakkaita, joiden kanssa hän yllättäen tuli paremmin toimeen sitten, kun hänen sairastamisensa alkoi fyysesti näkyä.

Syövässä on kyse myös luopumisesta. Elämänvaiheet nopeutuvat ja tunteet jylläävät täysillä. Pienistä hyvistä hetkistä tulee toivon hetkiä: ehkäpä voi nähdä vielä seuraavan kevään, seuraavan syksyn. Luopumisen tilalle saa myös jotakin muuta, joskin sellaista mitä usein meistä ei toivo: rintaproteesin, peruukin ja hiuslisäkkeitä, parikymmentä huivia. Parhaimmassa tapauksessa saa myös vertaistukea, vaikka toisinaan esimerkiksi syöpäyhdistysten hyvä tarkoitus johtaakin sellaisen piirin kokoontumiseen, jolla ei tunnu olevan paljonkaan yhteistä eikä tuen tunnetta siksi synny. Onneksi on olemassa useita tukimuotoja, joista Kainulainen koki omakseen taideterapian. Kainulaisen kohtaamiset sukulaisten, työtovereiden ja tuttavien kanssa olivat myös vaihtelevia: suurelle osalle syöpä on kuin virtahepo olohuoneessa, kun taas osan kanssa yhteys syvenee sairauden vuoksi. Syövän läheisyys tuo samalla kuoleman lähelle, eikä sen kohtaaminen ole helppoa. Koskettava, mutta samalla yllättävän käytännönläheinen kirja kuolemaan johtavan sairauden varrelta.

Tekniset tiedot:
Kainulainen, Pirjo: Ammattina potilas
ISBN: 978-952-264-184-7
Into Kustannus 2012
Nidottu, 134 s.
Kirjastoluokka: 59.57

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...